Hei!
Lyhyt tiedustelu...:
Mitä tehdä, kun KAIKKI elämänalueet ovat menneet rempalleen viime 2 vuoden aikana?
Seuraavaa on koettu: vanhemman äkillinen kuolema, muutto, burn out = unettomuus ja lievä masennus, sairasloma ja irtisanoutuminen, työttömyys, seksittömyys parisuhteessa, kumppanin lomautusjakso töissä, kumppanin firman muutto ulkomaille (hommat kuitenkin edelleen Suomessa), kumppanin sairastuminen ja leikkaus. Läheisen kuolemasta alan toipua, työrintamalla olen saanut määräaikaisia mutta erittäin mukavia oman alan hommia, mutta olen edelleen KAUHEAN ahdistunut. Tämä liittyy kaikkeen em. tapahtuneeseen kun elämä on ollut niin negatiivisessa kierteessä - mutta ensinnäkin siitä?, ettei parisuhteesta ala tulla mitään. Olen 37 v., olen aina toivonut perhettä mutta sopivaa kumppania ei ole löytynyt. Nyt on 2,5 v. ollut sopiva mies (tosiaan yhteiselomme aikana kaikki yllä mainittu on tapahtunut meille, mikä ei sinänsä ole kaatanut suhdetta), MUTTA miehellä on siis TOSI paha erektio-ongelma (on ollut koko ajan), joka vaikuttaa suhteeseen helvetillisen kielteisesti. Suomipoika kun ei asiasta puhu kunnolla eikä tartu asiaan. Nyt kovasti mietin, mitä tehdä. Yksinäisyyttä en todellakaan tarvitse (nimim. kokemusta on), perheen haluaisin vielä, tulevaisuuteen haluaisin katsoa vielä enemmän kun kaikki on mennyt niin pieleen.
MUTTA. Viime vuodet ovat saaneet kaiken sisimmässäni niin sekaisin, etten kohta tiedä, mitä tehdä. Eli olen kohta ihan paralysoitunut. Suhteessani voin tosi pahoin, joskin monet ongelmistani eivät johdu kumppanista. Mutta mitä tehdä "eunukki-miehelle" - pitääkö vain jättää hyvä ystävä (joka myös väittää haluavansa perhettä, muttei tee asian eteen mitään), ja jota edelleen rakastaa? Kiitos viisaista kommenteista.
Lyhyt tiedustelu...:
Mitä tehdä, kun KAIKKI elämänalueet ovat menneet rempalleen viime 2 vuoden aikana?
Seuraavaa on koettu: vanhemman äkillinen kuolema, muutto, burn out = unettomuus ja lievä masennus, sairasloma ja irtisanoutuminen, työttömyys, seksittömyys parisuhteessa, kumppanin lomautusjakso töissä, kumppanin firman muutto ulkomaille (hommat kuitenkin edelleen Suomessa), kumppanin sairastuminen ja leikkaus. Läheisen kuolemasta alan toipua, työrintamalla olen saanut määräaikaisia mutta erittäin mukavia oman alan hommia, mutta olen edelleen KAUHEAN ahdistunut. Tämä liittyy kaikkeen em. tapahtuneeseen kun elämä on ollut niin negatiivisessa kierteessä - mutta ensinnäkin siitä?, ettei parisuhteesta ala tulla mitään. Olen 37 v., olen aina toivonut perhettä mutta sopivaa kumppania ei ole löytynyt. Nyt on 2,5 v. ollut sopiva mies (tosiaan yhteiselomme aikana kaikki yllä mainittu on tapahtunut meille, mikä ei sinänsä ole kaatanut suhdetta), MUTTA miehellä on siis TOSI paha erektio-ongelma (on ollut koko ajan), joka vaikuttaa suhteeseen helvetillisen kielteisesti. Suomipoika kun ei asiasta puhu kunnolla eikä tartu asiaan. Nyt kovasti mietin, mitä tehdä. Yksinäisyyttä en todellakaan tarvitse (nimim. kokemusta on), perheen haluaisin vielä, tulevaisuuteen haluaisin katsoa vielä enemmän kun kaikki on mennyt niin pieleen.
MUTTA. Viime vuodet ovat saaneet kaiken sisimmässäni niin sekaisin, etten kohta tiedä, mitä tehdä. Eli olen kohta ihan paralysoitunut. Suhteessani voin tosi pahoin, joskin monet ongelmistani eivät johdu kumppanista. Mutta mitä tehdä "eunukki-miehelle" - pitääkö vain jättää hyvä ystävä (joka myös väittää haluavansa perhettä, muttei tee asian eteen mitään), ja jota edelleen rakastaa? Kiitos viisaista kommenteista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kokeillut potenssilääkkeittä? Ellei niin hus, hus lääkäriin apua hakemaan.
Muihin asioihin hakisin sinuna ammatillista keskusteluapua. Olet kokenut paljon ja voit huonosti.
Viagra auttaa kykyihin ja testosteroni haluihin. Viagraa saa terveyskeskuslääkäriltä ja sama lääkäri voi kirjoittaa lähetteen labroihin joissa testosteroni tasot voidaan mitata. Kunnallinen suhtautuu vähän nihkeästi hoitoihin, yksityisellä pääse nopeammin.
Käy puhumassa jollekin ns. ammatti-ihmiselle ellei luotettavaa ystävää löydy kaveripiiristä. Jaettu ilo kaksinkertaistuu ja murhe puolittuu.
neuvoistanne. Mies ei kyllä ole suostunut! lääkkeitä ottamaan, mutta se tulee kyllä ajankohtaiseksi. Täytyy nyt vain yrittää saada "Suomipoika" suostumaan ottamaan apua vastaan. Ja itse tulen juttelemaan jonkun kanssa, parhaan kaverin kanssa on toki juteltu aiemminkin mutta se ei tunnu nyt riittävän. Eli ammattiauttajan puheille menen, kiitos rohkaisuista. Hyvää syksyn alkua teille, tsemppailen.