eli syöttäminen on hidasta. räpylöissä on oltava aina joku joka päivä lähes uusi esine jota pyörittelemällä /tutkimalla poika suostuu syömään. ruokaa pureksitaan n 2min! kunnes on seuraavan lusikan vuoro ja tämä ON HIDASTA näin. no joskus sattuu olemaan tosi nälkä kun pitkitän niin että saadaan nopeammin. mutta onpahan ero edellliseen joka oli aina monttu auki kuin linnunpoika ja nielas ruuat kerralla. nyt en jaksanut odottaa pöydässä vaan menin askareisiin ja otin lautasen ruokinene mukaan josta laps sitten haki n 5min välein. tosin puolet jäi syömättä. hän kävi mäiskyttelmässä ruokaa leikkien ohella ja haki lisää. minusta tää alkaa mennä kummallisuuksiin tämän kohdalla.
syömisen vaikeudesta
ja apua ei tiedossa?
9325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Anna käteen oma lusikka taikka sormiruokaa. Menee siinä samalla ruokaakin suuhun eikä leluja!
En osaa antaa mitään neuvoa mutta meillä oli ihan samanlaista. Se oli vain sellainen vaihe, jota kesti 2-3 kuukautta. Alkoi noin 8 kuukauden ikäisenä ja nyt poika on yli vuoden. Ruoka maistuu hyvin ja ei mene pitkään, kun lautanen on tyhjä. Hän ei tosin vieläkään osaa syödä itse.
vain kehiin niin alkaa homma helpottamaan äidilläkin. Tai lusikka omaan käteen :) Meillä meni syömishommat hankalaksi joskus 10-11kk välillä ja minen jaksanut taistella. Laitoin sitten kerran lusikan lapsen käteen ja siitä saakka hän on pääosin syönyt itse. Aiemmin söi paljon sormiruokaa samalla, kun syötin häntä. Helpompaa itsellekin, kun saa keskittyä omaan ruokaansa tai tehdä jotain muuta samalla. Ei kannata istua ihmettelemässä toisen syömistä vaan antaa ihan itse tuusata. Sotkuahan siitä tulee, mutta eihän sitä muuten syömään opi.
Niin tutulta kuulosti tuo että aina pitää olla joku uusi esine kädessä että syö! Meillä menee ruokailuun puoli tuntia, iltapalan syöntiin jopa tunti...Aiemmin söi huonosti, mutta nyt on alkanut ruokaa upota isojakin määriä, tosin syöminen edelleen kestää. Painonnousun kanssa ollut ongelmia, mutta nyt painokäyrä kääntynyt vihdoin nousuun. Kyllä se siitä!
Meillä on samanlainen venkula jonka syömiseen tarvitaan sirkusta ja vaikka mitä ohjelmaa. Sen verran olen antanut periksi että on joitain tilpehöörejä (keittiövälineitä, turvallisia) joita saa katella samalla. Ei leluja! Sitten sen saa huijattua syömään. Kunnes lapsi oppi itse käyttämään lusikkaa sitten mielenkiinto oli jo syömisessä. Ja käsin olen antanut syödä. Sitä älä anna periksi että hilaat lelut television piirretyt ja kuvakirjat pöytään. Ne ei kuulu ruokapöytään ja piste. Vaikka menis tunti syödessä parempi se kun että leikitään samalla. Jossain vaiheessa tajusin kun poika söi samaa lusikallista parikin minuuttia että hei, ruoka on aika isoina palasina ja varsinkin riisiruuat söi järkyttävän hitaasti. Otin ruuaksi sittemmin helpompaa ja osin sileämpää ja pehmeämpää ja johan alkoi soljua alas paremmin. Osaa syödä isotkin palat ja haukata itse vaikka mitä jo mutta jos ei viitsi käyttää aikaa kunnolla on helpompi antaa helpommin syötävää.
Aika korjaa tämänkin asian, maltat vain olla kärsivällinen :) Ja meidän venkula kyllä päivähoidossa syö kiltisti muiden muassa kuten parhaiten taitaa mutta kotona menee vielä aika usein pelleilyksi. HEittäytyy vähän vauvaksi ainakin äidin syöttäessä/valvoessa vieressä.. kyseessä siis jotakuin kohta 1,5vuotias venkula.
tyttö on nyt 1v2kk.
Itse syöminen tapahtuu keittiössä syöttötuolissa. Tytöllä on lusikka molemmissa käsissä ja syö niillä itse (joskus jotain menee suuhunkin asti) ja minä syötän kolmannella. Kun syöminen selvästi menee temppuiluksi otan ruoan pois ja seuraavan aterian saa 3-4h päästä riippuen siitä miten edellinen ateria on mennyt.
Ruokailu helpottui ja ruokahalu parani selvästi kun vaihdoin kevytmaidon rasvattomaan ja annan maitoa pullosta ainoastaan nukkumaan mennessä.
Jos syöminen on ollut päivällä todella huonoa käytän pikkukakkosen hyväkseni ja syötän olohuoneessa turvaistuimessa. Ruoan kanssa ei kuitenkaan kuljeta paikasta toiseen vaan syöminen loppuu siellä missä alkaakin.
Esikoinen söi kolminkertaisia annoksia tähän tapaukseen verrattuna ja alkuun tuli tyrkytettyä liikaakin eikä siitä meinannut tulla mitään. Väsyneenä saa menemään vain muutaman lusikallisen ja silloin turvaudutaan sekä yö- että päiväunille mennessä velliin maidon sijaan.
Tyttö syö suunnilleen näin:
7.00 1dl puuroa 1dl maitoa
11.00 1dl ruokaa 1dl maitoa
päikkäreille 2dl maitoa
14.00 1dl viiliä/jogurttia/kiisseliä
16.30-17.00 1dl ruokaa 1dl maitoa
19.30-20.00 1dl puuroa 1dl maitoa
yöunille 2dl maitoa
Miksi annat lapselle noin suuret määrät maitoa ennen unille menoa? Muutenkin 8 dl maitoa päivän aikana on tosi suuri määrä. Ja vielä viiliä tai jogurttia sen lisäksi. Eihän alle vuoden ikäinenkään tarvitse maitoa kuin 5-6 dl päivässä ja muut maitotuotteet vielä vähentää tuota määrää.
te jaksatte tunninkin värkätä lapsen syömisen kanssa, kuten eräs kirjoittaa... Ruokahan on kylmettynyt siinä jo monta kertaa ja kuinka oiva tapa on saada äidin täysi huomio, kun kieltäytyy syömästä. Minä ajattelen asian niin, että kukaan lapsi tuskin nälkään itseään tappaa. Mutta jos syömisessä mennään pelleilyyn ihan vain sillä nojalla, että josko tuo jotain söisi niin hakeehan se lapsi huomiota. Minä ainakin pelleilisin, jos saisin rakastamani ihmisen täyden huomion. Jos ruoka ei maistu = ei ole nälkä. Meillä yritetään korkeintaan 5 minuuttia ja sitten lähdetään pöydästä. Seuraavalla ruualla maistuukin sitten paremmin tai sitten otetaan jokin pieni välipala välissä. Sormiruoka pelastaa touhukkaimpina päivinä, toisinaan syötän kaiken. Tyttäreni on pieni ja hentoinen syntymästään saakka, mutta kyllä tällä ruokinnalla paino on noussut ihan omaa käyräänsä. Ja hän tietää, ettei ruokapöydässä tarvitse tapella ja usein jos ruoka ei maistu leikkii ja touhuaa tyytyväisenä, joten ei ollut vain nälkä.
"Tyttäreni on pieni ja hentoinen syntymästään saakka, mutta kyllä tällä ruokinnalla paino on noussut ihan omaa käyräänsä"
Niinpä. Mutta entäs kun paino laahaa alakäyrällä ja käyrä on vieläpä laskusuuntainen, ja neuvolassa ravataan painokontrollissa. Eipä ole kerta eikä kaksi kun huomaa lipeävänsä hyvistä periaatteistaan, jotta saa sinne kitaan edes jotain.