Heips!
Kyselisin hieman tyhmiä, mutta mutta... Kuinka moni teistä lukijoista on päässyt oikikseen ensimmäisellä yrittämällä? Muutama kaverini opiskelee oikiksessa ja molemmat ovat päässeet vasta toisella yrittämällä. Ja juuri keskusteluja selaillessa moni on manannut samaa. Omasta lukumotivaatiosta ja tekstin sisäistämisestähän se on kiinni, mutta olisi mukava kuulla teidän kertomuksia jotka jo olette päässeet sisälle?
Haen itse opiskelemaan oikikseen 2011, aijon ilmottautua valmennuskurssille ja nyt odottelen vain että pääsykoekirjat julkastaisiin. En todella haluaisi pitää välivuotta, jos en pääse sisälle, eli minun olisi Pakko päästä nyt heti ensimmäisellä :D
Kyselisin hieman tyhmiä, mutta mutta... Kuinka moni teistä lukijoista on päässyt oikikseen ensimmäisellä yrittämällä? Muutama kaverini opiskelee oikiksessa ja molemmat ovat päässeet vasta toisella yrittämällä. Ja juuri keskusteluja selaillessa moni on manannut samaa. Omasta lukumotivaatiosta ja tekstin sisäistämisestähän se on kiinni, mutta olisi mukava kuulla teidän kertomuksia jotka jo olette päässeet sisälle?
Haen itse opiskelemaan oikikseen 2011, aijon ilmottautua valmennuskurssille ja nyt odottelen vain että pääsykoekirjat julkastaisiin. En todella haluaisi pitää välivuotta, jos en pääse sisälle, eli minun olisi Pakko päästä nyt heti ensimmäisellä :D
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse haluaisin tietää, kuinka moni yritti ensimmäist kertaa jonain muuna kuin abivuotena, eikä silti päässyt sisään? Olen vuoden 2008 abi, ja haen oikikseen ensimmäistä kertaa ensi keväänä (en kaipaa kuittailua iästä tai nysväilystä, ammattikutsumus tuli vasta äskettäin). Tarvitseeko tuntea suurtakin alemmuudentunnetta jos en pääse sisään siitäkään huolimatta, että ei ole ollut yo-kirjoituksia häiritsemässä lukemista, vai onko yleistä joutua hakemaan pari kertaa joka tapauksessa?
Hei hei,
Itse pääsin oikikseen (Turkuun) ensimmäisellä yrittämällä, joten olen varmaan hyvä vastaamaan tähän. Oikikseen ei tosiaan pääse kovin moni ensimmäisellä yrittämällä, arvioni mukaan n. 20% sisäänpäässeistä hakijoista on ensikertalaisia. Mutta ei se mikään mahdoton tehtävä ole, ei tosiaankaan kun ottaa huomioon kuinka menestyin lukiossa; sain M:n paperit ja k/a oli n. 8. En siis ollut vuositasoni huipulla mutta vankkaa keskitasoa.
Minulla ei ollut hirveesti paineita sisäänpääsystä, koska tiesin että seuraava vuosi olisi vietettävä joka tapauksessa armeijassa, mutta oli se tietysti helpotus kuulla kesken intin että opiskelupaikka on varma.
Mutta se sisäänpääsy on kiinni pelkästään hakijasta, ja siitä kuinka paljon ja hyvin jaksaa lukea. Itse luin päälle 8h joka päivä, lukuunottamatta vappua/sunnuntaita ja satunnaisia lomapäiviä. Valmennuskurssi taas ei auta muussa asiassa kuin vastaustekniikassa, joka on elintärkeää oppia. Suosittelisin Lexin/Pykälän valmennuskursseja, riippuen tietenkin mihin oikikseen päätät hakea.
Pääsin toisella yrittämällä, tosin ensimmäisellä kerralla luin ~100h ja tänä vuonna ~400h, tuosta voi toki jotain päätellä mistä johtui että ekalla ei onnistunut. Ensimmäisellä kerralla voi aivan hyvin päästä, tekee vain homman alusta loppuun kunnolla. Sellaisia 40h viikkoja kirjojen kanssa, mukaan lukien valmennuskurssi. Tunteja tulee 400-450, tuon pitäisi riittää sisäänpääsyyn kunhan ajan käyttää oikein.
Kaikki on kiinni loppupeleissä täydellisestä onnistumisesta pääsykokeessa, kunhan olet valmistautunt kunnolla/erittäin hyvin.
Olin itse tänä vuonna valmennuskurssini parhaimmistoa koko ajan, mutta yki huolimattomuusvirhe, ja jäin ulos.
Jos haet stadiin, ota pykälä.
Älkää hakeko oikikseen.Työttöminä 400 juristia siis yhden vuosikurssin verran. Vai haluatteko tosissaan tehdä nälkäpalkalla näitä juristien "luksushommia" (klo 08-21.00).
Niinpä niin... Juristeilla on Suomessa korkeasti koulutetuista toisiksi alhaisin työttömyys, n. 2%. Ainoastaan lääkäreillä (~0%) se on alhaisempi.
Monessa paikassa opiskelu (tai sisäänpääsy) vaatii matikkapäätä. Jos sitä ei ole, on vaihtoehdot vähissä... ps. mitä ihmeen luksushommia?
Haha, kirjaudu lakimiesliiton forumeille ja lue koko totuus valmistuneiden suusta, jos kerran oikkari olet. Jos sinun mielestä lähes 400 työtöntä lakimiestä ei ole vähän niin huh huh.. ei ne prosentit koko totuutta kerro.
Hah. En todellakaan päässyt ensimmäisellä kerralla, vaan kolmannella. Ekalla kerralla suoraan kirjoitusten jälkeen jäin suunnilleen 10 pisteen päähän, toisella kerralla muistaakseni 2 pisteen päähän (tästä on jo aikaa, kun olen valmistunutkin melkein 10 vuotta sitten).
Mutta oikeasti, ketään ei kiinnosta, kuinka monennella kerralla pääsit. Itse asiassa, mun mielestä ei ole välttämättä ollenkaan huono kokemus pettyä pääsäreissä. Aika moni oikkareista on sitä porukkaa, joille aiempi koulu-ura on ollut varsin helppoa, hyviä arvosanoja on tullut ihmeemmin ponnistelematta. Oikista ei kuitenkaan seilata läpi lukematta, ja on siis parempi, että kokee ison epäonnistumisen pääsykokeissa eikä sitten ensimmäistä kertaa prosessin tentissä.
Ainakin itse tunnustan, että jos olisin päässyt sisään suoraan lukion jälkeen, päähän olisi helposti saattanut nousta nestettä, joka ei sinne anatomisesti ottaen ollenkaan kuulu. Silloin aikanaan kyllä v**utti ja todella ankarasti, kun jäi rannalle ja taas uusi välivuosi oli edessä, mutta kokemus oli näin jälkikäteen arvioiden kasvattava. Tulipahan oma motivaatio selväksi ja kartoitettua omia heikkouksia (eeeks, kuka juristi myöntää että hänellä on heikkouksia...). Ja niistä asioista, joita välivuosien aikana opiskelin, on ollut oikeasti hyötyä.
Ja nyt, melkein 10 vuotta valmistumisen jälkeen ei ole MITÄÄN väliä sillä, mistä tiedekunnasta ja kuinka monennen pyrkykerran jälkeen ne paperit on. Itse "living the dream", ns. tuomariputkessa eikä kukaan salissa kysele, että "arvoisa puheenjohtaja, kuinkas monennella pyrkykerralla te tiedekuntaan pääsitte."
kertoisitko vähän tuosta tuomariurasta? miten nopeasti mihinkin tehtäviin pääsee ja mikä vaikuttaa etenemiseen, hidastaen tai nopeuttaen? onko akateemisilla ansioilla, väitöskirjalla tai toisella tutkinnolla, vaikutusta? millainen työura on yleensä takana, heti valmistuttuaan auskultoimaan ja sitten oikeuslaitokseen töihin vai tullaanko tälle polulle myös kyllästyttyään järjestötyöhön tai yritysmaailmaan?