PRINSESSA ELOKUVA 10.9.2010.

ei jaksa näitä kuukletuksia. Miten muuten prinsessa elokuva noin kiinnosti?

sijaiskoteja ollut linkin takanakaan korostettu ja tosiaan, lukeminen kannattaa aina sekä luulo ei ole tiedon väärti jne.

monestikaan ole, ..... ne jauhaa joka puolella samaa mantraa .... annetaan olla . Seaimonpieksijäkin on useinmiten rauhaa rakastava otus..

nimenomaan sijaishuollon ja sossujen ihan kuin tyhjästä polkaisemista insesti-epäilystä on turhia.
Niin se vain on, ei tässä ole kyse mistään uskonasiasta.

Mielisairauksia voi kulkea joissain suvuissa geeniperinnöllisenä, jolloin se jää joillain piileväksi, vain joillain puhkeaa sairaudeksi. Eikä kukaan voine kieltää sitä, että riepottelu sijaiskodista toiseen ei muka altistaisi lasta psyykkisille sairauksille, jolloin myös jokin piilevänä oleva sairaus voi puhjeta.

Sen sijaan tämä ei ole totta, ei ainakaan Suomessa sen jälkeen kun jonkun laestadiolaispoppoon touhuihin kiinnitettiin huomiota:
"Pedofiilit saavat jatkaa rauhassa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä etenkin uskonnollisissa piireissä, koska syyttömät isät leimataan hyväksikäyttäjiksi ja näiollen pedofiilit saavat hyväksikäyttää ja raiskata lapsia vatiovallan suojeluksessa. "
Toivottavasti tuon liikkeen kannattajille on jaettu valistusta, että rikosta ei koskaan pidä jättää minkään srk:n sisäiseksi asiaksi ja pelkästään jossain heidän "tuomioistuimessaan" käsiteltäväksi.

En ole ikinä kuullut, että Suomen ev.lut.kirkon piirissä olisi olisi yritetty peitellä paljastuneita hyväksikäyttötapauksia. Eikä ole mitenkään todistettu, että uskonnollisissa yhteisöissä olisi pedofiileja sen enempää kuin muissakaan ammateissa, joissa on lapsi- ja nuorisotyötä. Onhan heitä myös harrastuspiireissä, urheiluseuroissa, partiossa, lastenlääkäreinä, opettajina jne. Ja siitä ei päästä mihinkään, että heitä on eittämättä myös sijaishuollossa.

Jos jonkun srk:n piirissä jotain uutta paljastuu, niin esitä väitteellesi todisteita. Sen kyllä tiedän, miten hyväksikäyttö hysteria kulkee aaltoina maasta toiseen, ei sitä tarvitse todistella jatkuvasti. Valtiovallan suojeluksessa lapsia hyväksikäytetään nimenomaan sijaishuollossa, koska sossu ja poliisi tarvitsevat näyttöä tutkimusten aloittamiseksi. Kun oma vanhempi on epäilyn kohteena, vaikka miten tuulesta temmatun epäilyn, niin silloin ei sen sijaan näyttöä tarvita, vaan lapsi saa kodistaan oikein lentävän lähdön.

21 kirjoitti:

nimenomaan sijaishuollon ja sossujen ihan kuin tyhjästä polkaisemista insesti-epäilystä on turhia.
Niin se vain on, ei tässä ole kyse mistään uskonasiasta.

Mielisairauksia voi kulkea joissain suvuissa geeniperinnöllisenä, jolloin se jää joillain piileväksi, vain joillain puhkeaa sairaudeksi. Eikä kukaan voine kieltää sitä, että riepottelu sijaiskodista toiseen ei muka altistaisi lasta psyykkisille sairauksille, jolloin myös jokin piilevänä oleva sairaus voi puhjeta.

Sen sijaan tämä ei ole totta, ei ainakaan Suomessa sen jälkeen kun jonkun laestadiolaispoppoon touhuihin kiinnitettiin huomiota:
"Pedofiilit saavat jatkaa rauhassa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä etenkin uskonnollisissa piireissä, koska syyttömät isät leimataan hyväksikäyttäjiksi ja näiollen pedofiilit saavat hyväksikäyttää ja raiskata lapsia vatiovallan suojeluksessa. "
Toivottavasti tuon liikkeen kannattajille on jaettu valistusta, että rikosta ei koskaan pidä jättää minkään srk:n sisäiseksi asiaksi ja pelkästään jossain heidän "tuomioistuimessaan" käsiteltäväksi.

En ole ikinä kuullut, että Suomen ev.lut.kirkon piirissä olisi olisi yritetty peitellä paljastuneita hyväksikäyttötapauksia. Eikä ole mitenkään todistettu, että uskonnollisissa yhteisöissä olisi pedofiileja sen enempää kuin muissakaan ammateissa, joissa on lapsi- ja nuorisotyötä. Onhan heitä myös harrastuspiireissä, urheiluseuroissa, partiossa, lastenlääkäreinä, opettajina jne. Ja siitä ei päästä mihinkään, että heitä on eittämättä myös sijaishuollossa.

Jos jonkun srk:n piirissä jotain uutta paljastuu, niin esitä väitteellesi todisteita. Sen kyllä tiedän, miten hyväksikäyttö hysteria kulkee aaltoina maasta toiseen, ei sitä tarvitse todistella jatkuvasti. Valtiovallan suojeluksessa lapsia hyväksikäytetään nimenomaan sijaishuollossa, koska sossu ja poliisi tarvitsevat näyttöä tutkimusten aloittamiseksi. Kun oma vanhempi on epäilyn kohteena, vaikka miten tuulesta temmatun epäilyn, niin silloin ei sen sijaan näyttöä tarvita, vaan lapsi saa kodistaan oikein lentävän lähdön.

Miksi pedofilahysteria muuttui isien jahtaamiseksi ja pedofiilien rikoksista vaietaan?

Perättömistä insestisyytöksistä tuli muoti-ilmiö 70-80 luvulla.

Miksi tämä pro gradu on poistettu Journalistilehden arkistosta, kuten myös lehden vuosikerrat 2004-2007?
Kuka oli Journlkistilehden päätoimittaja noina vuosina. Hän oli siirtymässä Lapin Kansaan, mutta häntä ei "jostain syystä" valittukaan. Lehti pelkäsi menettävänsä lukijoita ja mainostajia.

Tekikö media pedofiliasta uuden hyvän vihollisen? ( Osalainaus).
Peofiilit nousivat melkein täydestä tuntemattomuudesta lööppien suosikkiaiheiksi 1990-luvulla. Lähes kaikki tiedotusvälineet raportoivat ahkerasti pedofiilien tekemisistä - ilmiöstä, jonka nimeäkään ei kymmenen vuotta aiemmin juuri tunnettu.

Toimittaja Anna Jeanne Söderlund on tutkinut tiedotusvälineiden pedofiili-jahtia Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle laatimassaan pro gradu työssään "Pysäyttäkää pedofiilit - Kuinka hyvä vihollinen rakennetaan joukkotiedotuksessa". Tutkimus ilmestyy tänä keväänä Sexpo-säätiön ja Lyhytterapiainstituutin julkaisussa.

-Minua kiinnosti miksi asiasta yhtäkkiä pelästyttiin niin kovin. Ilmiöhän on ollut olemassa iät ja ajat. Siinä on jotain samaa kuin kesäisissä karhujutuissa: karhut ovat yhtäkkiä hirmuisen vaarallisia, vaikka tosiasiassa autot ovat paljon vaarallisempia, selittää Söderlund tutkimuskohteensa valintaa.

Tutkimustaan varten Söderlund kävi läpi YLE:n lehtileikearkiston vuosilta 1987-97, samoin TV-arkiston. Alkupäässä aineistoa oli vähän, esimerkiksi vuonna 1988 ei YLE:n arkistoon ollut löytynyt yhtään pedofilia-leikettä. Vuonna 1993 aineisto alkoi nopeasti kasvaa ja huipussaan se oli 1996, jolloin leikearkistoon oli kertynyt 166 uutista ja artikkelia, ja TV- arkistossakin oli 66 merkintää ilmiön käsittelystä. Seuraavana vuonna aineisto alkoi harveta.

-Vuonna 1996 oli Belgian pedofiliaskandaali kuumimmillaan ja samaan aikaan oli Tukholmassa ilmiötä käsittelevä laaja, kansainvälinen konferenssi - joka puolestaan sai Belgian tähden ylimääräistä julkisuutta. Samaan aikaan ilmestyi myös Observer- lehden artikkeli, jossa väitettiin suomalaisen internet-palvelimen välittävän pedofiilien aineistoa.

Kaikki toistavat
samoja väitteitä
Mediahäly pedofilian ympärillä on sikälikin outoa, että lapsien seksuaalinen hyväksikäyttö on tosiasiassa aika harvinainen rikos. Vuonna 1996 tuomittiin alaikäisiin kohdistuvista siveellisyysrikoksista 59 henkilöä, heistä 22 ehdottomaan vankeustuomioon. Törkeiksi rikoksista luokiteltiin vain kaksi. On huomattava, että lukuihin sisältyvät myös nuoriin, 14-16 vuotiaisiin kohdistuneet rikokset, jotka eivät yleensä ole pedofiilien tekosia. Samana vuonna Suomessa tehtiin noin 150 henkirikosta, joista ehkä vain 2-3 herätti yhtä paljon huomiota kuin vähäpätöisinkin pedofiili.
Maailman laajimmassa, Heikki Sariolan julkaisemassa 8500 kuusitoistavuotiaan nuoren haastattelututkimuksessa ilmeni, että jonkinlaista seksuaalista ahdistelua oli kokenut jossain elämän vaiheessa 7,4 prosenttia tytöistä ja 3,5 prosenttia pojista. Luvut voivat tuntua korkeilta, mutta huomattakoon ettei yksikään muistanut kokeneensa tällaista alle 5 vuotiaina, ja alle 10- vuotiaina oli tytöistä ahdisteltu 0,6 prosenttia, vakavia tapauksia oli 0,3 prosentilla - kolmella tuhannesta. Luvut nousevat selvästi haastateltujen täytettyä 14-vuotta, jolloin he eivät ole enää lapsia, vaikka juridisesti ovatkin. Luvuissa ovat sitäpaitsi mukana myös vähäiset teot, jotka menevät lähinnä murrosikäisten kiusoittelun tiliin.

Journalistille Söderlundin tutkimus on masentavaa luettavaa. Se on kuin luettelo siitä kuinka toimittajien ei tulisi koskaan toimia, mutta he toimivat silti.

Media on epäitsenäinen, kaikki toistavat samoja väitteitä ja käyttävät samoja niin sanottuja asiantuntijoita, joiden väitteitä ei edes yritetä tarkistaa. Tiedotusvälineet seuraavat tarkkaan toistensa uutisia, mutta eivät tutki niiden todenperäisyyttä. Päinvastoin, valtavirrasta poikkeavaa kirjoittelua pidetään suorastaan epäammatillisena. Sopuli-ilmiö rehottaa rujoimmillaan.

Asiantuntijaksi
kevein perustein
Mediassa asiantuntijaksi noustaan kevein perustein ja toisaalta asiantuntijuus helposti monopolisoituu muutamille.
-Kun haastatellaan vaikkapa jonkin alan professoria, häntä yleensä pidetään automaattisesti alansa eksperttinä, kyseenalaistamatta mitään. Kun asialla ovat lastensuojelujärjestöt, niin automaattisesti ajatellaan että ne ovat pyhällä asialla, eikä suhtauduta kriittisesti väitteisiin, Söderlund huomauttaa.

Pedofilian asiantuntijoista ylivoimaisesti eniten oli esillä Mannerheimin Lastensuojeluliiton varatuomari Helena Molander.

-Hänen osuutensa pomppasi alunperin silmille, mutta toisaalta, vaikka Molanderia ei olisi ollut olemassakaan, mediassa olisi ollut samansuuntaista keskustelua. Molander ei olisi saanut sitä julkisuutta jonka sai, ellei asia olisi ollut ajassa.

osaltasi pyrit? Kas kun skitsofrenian geenien kantajia on siellä terveydenhuoltoalallakin kiitettävästi. Ettei olisi itselläsikin? Kauhistellen olen seurannut yhdenkin perheen tytön hakeutumisen sairaanhoitajaopintoihin perheen isän sairastaessa vakavasti skitsofreniaa. Hoitotyö on vielä niin raskasta epäsäännöllisine työaikoineen, että turvallisempaa ehkä on hoitaa itse itseään kuten suuntaus on.

Mihinkä sinä kirjoitti:

osaltasi pyrit? Kas kun skitsofrenian geenien kantajia on siellä terveydenhuoltoalallakin kiitettävästi. Ettei olisi itselläsikin? Kauhistellen olen seurannut yhdenkin perheen tytön hakeutumisen sairaanhoitajaopintoihin perheen isän sairastaessa vakavasti skitsofreniaa. Hoitotyö on vielä niin raskasta epäsäännöllisine työaikoineen, että turvallisempaa ehkä on hoitaa itse itseään kuten suuntaus on.

TV2 tänään keskiviikkona 8.9.2010 klo 22.50.

Letiarvostelu.
Suomen lapset keskellä säästöjä. Katso minuun pienehen kertoo elämästä porvoolaisen itätullin päiväkodissa. vuoden ajan. Päiväkoti on perustettu jo vuonna 1900, joten monien sitä käyvien lasten vanhemmat ovat saman kodin kasvatteja.
-Kyllä lasten kanssa aina toimeen tulee, mutta aikuiset ovat vaikeampia. Kaikessa pitää säästää jatkuvasti. Uusia sääntöjä ja määräyksiä tulee aina vain lisää. Yhdessä vaiheesssa kaupunki aikoo myydö päiväkodin arvokkaan tontin.

Lisää linkissä.

http://ohjelmat.yle.fi/dokumenttiprojekti/ohjelmisto/katso_minuun_pienehen

---

ITotuus julki. kirjoitti:

Miksi pedofilahysteria muuttui isien jahtaamiseksi ja pedofiilien rikoksista vaietaan?

Perättömistä insestisyytöksistä tuli muoti-ilmiö 70-80 luvulla.

Miksi tämä pro gradu on poistettu Journalistilehden arkistosta, kuten myös lehden vuosikerrat 2004-2007?
Kuka oli Journlkistilehden päätoimittaja noina vuosina. Hän oli siirtymässä Lapin Kansaan, mutta häntä ei "jostain syystä" valittukaan. Lehti pelkäsi menettävänsä lukijoita ja mainostajia.

Tekikö media pedofiliasta uuden hyvän vihollisen? ( Osalainaus).
Peofiilit nousivat melkein täydestä tuntemattomuudesta lööppien suosikkiaiheiksi 1990-luvulla. Lähes kaikki tiedotusvälineet raportoivat ahkerasti pedofiilien tekemisistä - ilmiöstä, jonka nimeäkään ei kymmenen vuotta aiemmin juuri tunnettu.

Toimittaja Anna Jeanne Söderlund on tutkinut tiedotusvälineiden pedofiili-jahtia Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle laatimassaan pro gradu työssään "Pysäyttäkää pedofiilit - Kuinka hyvä vihollinen rakennetaan joukkotiedotuksessa". Tutkimus ilmestyy tänä keväänä Sexpo-säätiön ja Lyhytterapiainstituutin julkaisussa.

-Minua kiinnosti miksi asiasta yhtäkkiä pelästyttiin niin kovin. Ilmiöhän on ollut olemassa iät ja ajat. Siinä on jotain samaa kuin kesäisissä karhujutuissa: karhut ovat yhtäkkiä hirmuisen vaarallisia, vaikka tosiasiassa autot ovat paljon vaarallisempia, selittää Söderlund tutkimuskohteensa valintaa.

Tutkimustaan varten Söderlund kävi läpi YLE:n lehtileikearkiston vuosilta 1987-97, samoin TV-arkiston. Alkupäässä aineistoa oli vähän, esimerkiksi vuonna 1988 ei YLE:n arkistoon ollut löytynyt yhtään pedofilia-leikettä. Vuonna 1993 aineisto alkoi nopeasti kasvaa ja huipussaan se oli 1996, jolloin leikearkistoon oli kertynyt 166 uutista ja artikkelia, ja TV- arkistossakin oli 66 merkintää ilmiön käsittelystä. Seuraavana vuonna aineisto alkoi harveta.

-Vuonna 1996 oli Belgian pedofiliaskandaali kuumimmillaan ja samaan aikaan oli Tukholmassa ilmiötä käsittelevä laaja, kansainvälinen konferenssi - joka puolestaan sai Belgian tähden ylimääräistä julkisuutta. Samaan aikaan ilmestyi myös Observer- lehden artikkeli, jossa väitettiin suomalaisen internet-palvelimen välittävän pedofiilien aineistoa.

Kaikki toistavat
samoja väitteitä
Mediahäly pedofilian ympärillä on sikälikin outoa, että lapsien seksuaalinen hyväksikäyttö on tosiasiassa aika harvinainen rikos. Vuonna 1996 tuomittiin alaikäisiin kohdistuvista siveellisyysrikoksista 59 henkilöä, heistä 22 ehdottomaan vankeustuomioon. Törkeiksi rikoksista luokiteltiin vain kaksi. On huomattava, että lukuihin sisältyvät myös nuoriin, 14-16 vuotiaisiin kohdistuneet rikokset, jotka eivät yleensä ole pedofiilien tekosia. Samana vuonna Suomessa tehtiin noin 150 henkirikosta, joista ehkä vain 2-3 herätti yhtä paljon huomiota kuin vähäpätöisinkin pedofiili.
Maailman laajimmassa, Heikki Sariolan julkaisemassa 8500 kuusitoistavuotiaan nuoren haastattelututkimuksessa ilmeni, että jonkinlaista seksuaalista ahdistelua oli kokenut jossain elämän vaiheessa 7,4 prosenttia tytöistä ja 3,5 prosenttia pojista. Luvut voivat tuntua korkeilta, mutta huomattakoon ettei yksikään muistanut kokeneensa tällaista alle 5 vuotiaina, ja alle 10- vuotiaina oli tytöistä ahdisteltu 0,6 prosenttia, vakavia tapauksia oli 0,3 prosentilla - kolmella tuhannesta. Luvut nousevat selvästi haastateltujen täytettyä 14-vuotta, jolloin he eivät ole enää lapsia, vaikka juridisesti ovatkin. Luvuissa ovat sitäpaitsi mukana myös vähäiset teot, jotka menevät lähinnä murrosikäisten kiusoittelun tiliin.

Journalistille Söderlundin tutkimus on masentavaa luettavaa. Se on kuin luettelo siitä kuinka toimittajien ei tulisi koskaan toimia, mutta he toimivat silti.

Media on epäitsenäinen, kaikki toistavat samoja väitteitä ja käyttävät samoja niin sanottuja asiantuntijoita, joiden väitteitä ei edes yritetä tarkistaa. Tiedotusvälineet seuraavat tarkkaan toistensa uutisia, mutta eivät tutki niiden todenperäisyyttä. Päinvastoin, valtavirrasta poikkeavaa kirjoittelua pidetään suorastaan epäammatillisena. Sopuli-ilmiö rehottaa rujoimmillaan.

Asiantuntijaksi
kevein perustein
Mediassa asiantuntijaksi noustaan kevein perustein ja toisaalta asiantuntijuus helposti monopolisoituu muutamille.
-Kun haastatellaan vaikkapa jonkin alan professoria, häntä yleensä pidetään automaattisesti alansa eksperttinä, kyseenalaistamatta mitään. Kun asialla ovat lastensuojelujärjestöt, niin automaattisesti ajatellaan että ne ovat pyhällä asialla, eikä suhtauduta kriittisesti väitteisiin, Söderlund huomauttaa.

Pedofilian asiantuntijoista ylivoimaisesti eniten oli esillä Mannerheimin Lastensuojeluliiton varatuomari Helena Molander.

-Hänen osuutensa pomppasi alunperin silmille, mutta toisaalta, vaikka Molanderia ei olisi ollut olemassakaan, mediassa olisi ollut samansuuntaista keskustelua. Molander ei olisi saanut sitä julkisuutta jonka sai, ellei asia olisi ollut ajassa.

Olen täysin kypsä näiden juttujen jatkuvaan nostamiseen ja alituiseen toistoon täällä.
Eikö nämä jo osata ulkoa?
Mihin pyrit näillä?

Mitä mielestäsi pitäisi TEHDÄ, että lapset tulisivat autetuiksi?

Vastaa kerrankin jotain järkevää, eikä mitään listaa, mistä voi googlettaa tietoa, koska sitä minä en tarvitse.

Vai onko sinulla itselläsi taipumusta lasten hyväksikäyttöön?