Mun kaveri on "opiskellut" nyt 10 vuotta yliopistossa. Opinnot etenivät aluksi ihan hyvin "normaalisti", mutta ehkä kolmannen vuoden alussa esseiden kirjoittaminen ja kirjojen lukeminen ei enää sujunut niin hyvin. Kursseja jäi siis suorittamatta ja yliopistossa on jo niitä kursseja muutettukin niin monta kertaa, että niitä jo suoritettujakaan kursseja ei enää tunneta niillä alkuperäisillä nimillä tai sitten kurssivaatimukset ovat koventuneet jne.
Syksyn lukukaudelle kaveri ilmoittautui kahdelle kurssille (vkotuntimäärä 6), mutta nyt jätti sitten toisen kurssin pois, koska ei jaksa herätä aamu 10 alkaville luennoille (saati sitten sille klo 8 luennolle), joten nyt on vain yhdellä kurssilla ja viikkotuntimäärä on 2.
Hän itsekin myöntää, että on opiskelijana nykyään vain sen takia, että saa opiskelijahintaisia bussimatkoja ja junamatkoja (tykkää reissata paljon keikoilla eri puolella etelä-suomea).
Eikö tuollaista "opiskelijaa" ikinä potkita pois opiskelijalistoilta, kun on opintonsa aloittanut ennen vuonna 2005 voimaan tulleita opiskeluaika-säädöksiä???
Kaveri on jo yli 30 vuotias, eikä ole viimeisen 10 vuoden aikana ollut töissä päivääkään, joten ei hyvältä näyttäisi, vaikka olisi gradu kasassa jo nyt.
Olisi todellakin palvelus yliopistolta potkasta pois (ikävä sanoa) luuseriopiskelija, jonka jälkeen olisi lähes pakko mennä työkkäriin työttömäksi työnhakijaksi, jos mielii saada 100%:sen toimeentulon.
Kaverilla on mielenterveysongelmia (ollut terapiassa), mutta halua ei ole tervehtyä tai löytää "järkevää" suuntaa elämälleen. Varmasti tuollainen elämä on omalla tavallaan "rankkaa", mutta en haluaisi nähdä kaveria istumassa kotonaan 24/7 vielä 10 vuoden päästä, kun ei uskalla/jaksa/viitsi tehdä mitään.
Yli 20 vuotta ollaan oltu kavereita, mutta hieman huolestuttaa, että mihin tuollainen eläminen johtaa? Eläkepaperit kai odottaa, kun ei oikein mitään viitsi tehdä.
Joten kuinka kauan kaveri saa vielä yliopistossa "hengata"?
Syksyn lukukaudelle kaveri ilmoittautui kahdelle kurssille (vkotuntimäärä 6), mutta nyt jätti sitten toisen kurssin pois, koska ei jaksa herätä aamu 10 alkaville luennoille (saati sitten sille klo 8 luennolle), joten nyt on vain yhdellä kurssilla ja viikkotuntimäärä on 2.
Hän itsekin myöntää, että on opiskelijana nykyään vain sen takia, että saa opiskelijahintaisia bussimatkoja ja junamatkoja (tykkää reissata paljon keikoilla eri puolella etelä-suomea).
Eikö tuollaista "opiskelijaa" ikinä potkita pois opiskelijalistoilta, kun on opintonsa aloittanut ennen vuonna 2005 voimaan tulleita opiskeluaika-säädöksiä???
Kaveri on jo yli 30 vuotias, eikä ole viimeisen 10 vuoden aikana ollut töissä päivääkään, joten ei hyvältä näyttäisi, vaikka olisi gradu kasassa jo nyt.
Olisi todellakin palvelus yliopistolta potkasta pois (ikävä sanoa) luuseriopiskelija, jonka jälkeen olisi lähes pakko mennä työkkäriin työttömäksi työnhakijaksi, jos mielii saada 100%:sen toimeentulon.
Kaverilla on mielenterveysongelmia (ollut terapiassa), mutta halua ei ole tervehtyä tai löytää "järkevää" suuntaa elämälleen. Varmasti tuollainen elämä on omalla tavallaan "rankkaa", mutta en haluaisi nähdä kaveria istumassa kotonaan 24/7 vielä 10 vuoden päästä, kun ei uskalla/jaksa/viitsi tehdä mitään.
Yli 20 vuotta ollaan oltu kavereita, mutta hieman huolestuttaa, että mihin tuollainen eläminen johtaa? Eläkepaperit kai odottaa, kun ei oikein mitään viitsi tehdä.
Joten kuinka kauan kaveri saa vielä yliopistossa "hengata"?
Vastaukset 6
Vanhimmat
eikö kukaan tiedä vastausta?
Halvemmaksihan tuo tulee yhteiskunnalle pitää tuo tyyppi yliopistossa kirjoilla kuin työttömänä kortistossa. Koska hän on kirjoilla koulussa ei hän voi saada työkkäristä rahaa. Ja jos ei töitä tee ja on ollut noin kauan jo opiskelijanakin, niin sossu on ainoa tulonlähde ja sekin on varmaan jo pudottanut 40% maksamastaan summasta tuolle tyypille kun ei ole valmistunut eikä mennyt töihin.
Kaverihan tulee halvemmaksi kuin sokerijuurikkaan viljelijä, jolle kannetaan suuret tuet. Toki viljelijä joutuu jonkin verran tekemään töitä, kuten eräs nimeltämainitsematon suurliikemies, jokin nallekarhu mikä lie.
Mutta eiköhän jokainen elä omaa elämäänsä, ja ne kadehditut tuetkin ovat pieni pisara meressä. Jos joku haluaa asua vuosikausia opiskelijamurjussa, se hänelle suotakoon. Voimme siis vilkutella hänelle oman omistusasuntomme ikkunoista, ja myös hänen istuessaan puolella hinnalla linja-autoissa ja junissa. Hauskaa elämää kaikille, ja varsinkin jos se on oma.
että tuleeko "opiskelijana" oleminen halvemmaksi vai kalliimmaksi. Haluaisin nähdä ystäväni edes jossain vaiheessa aikuistuvan, pääsevän töihin tai saavan jonkinlaista järkeä nykyiseen toimintaan. Mielestäni hän on juuri sellainen, jonka pitäisi päästä/joutua työkkärin elämänvalmennuskursseille tai jotain.
Antaisi yliopistopaikkansa sellaiselle, joka todella tarvitsee sitä opiskelupaikkaa.
Olen ystäväni tuntenut eka luokalta lähtien ja on tosi vaikea yrittää saada häntä ymmärtämään, että ei asiat vaan voi mennä näin kuin tähän asti viimeiset 7 vuotta.
Olisihan hän yhteiskunnalle yhtä kallis/halpa, mikäli työttömänä työnhakijana kieltäytyisi mahd. kursseista/työstä. Ja mikäli ei kieltäytyisi, niin se saattaisi hyvinkin auttaa saamaan asiansa järjestykseen, mikä tietenkin aina olisi plussaa.
No, tuskin hän enää toista 10 vuotta saa yliopiston kirjoilla olla, toivon.
No eihän sitä opiskelupaikkaa enää uudestaan kiertoon laiteta vaikka kaverisi tuon opinto-oikeutensa päättäisikin. Hänen olisi pitänyt antaa se oma paikkansa jollekin tarvitsijalle jo silloin kun hänet tuonne yliopistoon valittiin. Nyt hän on vain numero yliopiston tietokannassa, hän ei syö resursseja käytännössä lainkaan kun ei edes opintoja saa suoritettua.
Kyllähän yliopistolla voi hengata vaikka koko elämänsä. Kaverillasi ei ilmeisesti ole mennyt aivan putkeen opiskelut, mutta hän ei todellakaan ole ainoa tässä maailmassa. Elämää ei voi suunnitella, eikä etenkään mielenterveysongelmia. Jos hänen "epäonnistumisensa" sinua niin kovasti ärsyttää, niin miksi olet hänen kaverinsa? Jos ja kun hän aikoo jotakin tehdä asian eteen, hän tekee sen sitten ihan omasta tahdostaan. Voit katsoa vierestä tai olla katsomatta. Yksinkertaista.