Tuttujen kavereiden kanssa voin olla miten haluan mutta heti kun joukkoon tulee vähänki vieraampi ihminen alan ihan tiedostamatta punastella ja menen sanoissa sekaisin! Asia häiritsee todella paljon sillä en sisäisesti jännitä yhtää muille puhumista :/ suorastaan palan halusta höpötellä ihmisille ja tutustua mutta nyt olen alkanut ahdistumaan sosiaalisista tilanteista ihan vaan punastelun takia.
Aloitin uuden koulun pari viikkoa sitten ja välitunneilla keräännymme yleensä isoksi ryhmäksi juttelemaan. Aluksi olen innoissani mukana keskustelussa kunnes yhtäkkiä tunnen sisältä nousevan kuumotuksen ja tajuan olevani kirkkaan punainen. Samassa puheeni alkaa takkuilla ja loppuajan istunki yleensä hiljaa.
Tämä on ihan kamala ongelma, haluan tutustua ihmisiin mutta punastelu ja kuumotus hiipii väistämättä. Mitä tehdä? :
Aloitin uuden koulun pari viikkoa sitten ja välitunneilla keräännymme yleensä isoksi ryhmäksi juttelemaan. Aluksi olen innoissani mukana keskustelussa kunnes yhtäkkiä tunnen sisältä nousevan kuumotuksen ja tajuan olevani kirkkaan punainen. Samassa puheeni alkaa takkuilla ja loppuajan istunki yleensä hiljaa.
Tämä on ihan kamala ongelma, haluan tutustua ihmisiin mutta punastelu ja kuumotus hiipii väistämättä. Mitä tehdä? :
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on hiukan erilainen ongelma. Voin jutella ihan täysin tuntemattomillekin siinä missä parhaille ystävilleni mutta jos aistin hiukankin että juttukumppanilla tai yleensä jollakin henkilöllä porukassa jossa olen, on jotain minua vastaan, ei katso lainkaan silmiin eikä hymyile ja yleinen asenne on perseestä niin menen täysin sekaisin sanoissani eikä muutenkaan ajatus tunnu kulkevan. Menen paniikkiin. Mutta jos seura hyväksyy minut täysin niin olen todellinen ilopilleri ja saan ihmiset hyvälle tuulelle.
mutta ei varmastikaan mukavaa :/ ite oon oppinu vaan blokkaamaan tollaset hapannaamat pois mutta hitto vie kun niitten mukavienkin ja rentojen tyyppien kanssa alkaa naama punottaa :