Tuntuuko teistäkin että transitiossanne on spurtti- ja tasannevaiheita? Näitä voi kokemukseni mukaan tulla vielä kymmenenkin vuoden jälkeen. Suurin osa fyysisistä muutoksista ajoittuu kahteen ensimmäiseen vuoteen, mutta se ei useinkaan, etenkään varttuneempien osalta, ole vielä lähelläkään lopputilannetta.
spurtteja ja tasanteita
maratoonari32
19370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mistä sinä tuon kaksi vuotta repäisit? TTP:n "virallinen totuus" tietokannastako? Useimmiten taitaa vaan olla niin, etteivät nuo vuosimääritelmät pidä paikkaansa kuin niillä joilla ne pitää, ja he eivät ole sama kuin kaikki. Ihminen muuttuu yleensä ulkonäöltään koko elämänsä ajan.
Muuttuuhan se ihminen koko ikänsä, mutta mihin suuntaan? Minäkin muistan lukeneeni jostain tuon kaksi vuotta, en vain muista että mistä. Luultavasti jostain kansainväliseltä sivustolta.
No, ihmiset ovat kaikki erilaisia ja reagoivat hormoneihinkin eri lailla. Johtuu reseptorien määrästä ja perintötekijöistä ja varmaan muustakin.
Tuo kahden vuoden aika on jokin oletus, että siinä ajassa hormonihoito on tehnyt suurimmat muutokset. Esimerkiksi rintojen kasvua arvioidaan vasta tämän jälkeen ja jos kasvua ei ole riittävästi, harkitaan leikkaushoitoa. Ulkonäkö ja vartalokin muuttuu vielä pitkään. Joskus on puhuttu seitsemänkin vuoden ajanjaksosta jonka jälkeen hormonihoidon lopulliset muutokset olisi nähtävissä, loppu onkin sitten iän ja muiden elämän olosuhteiden vaikutusta.
Kehon solut uusiutuvat vähän eri tahtiin. Nopeimmin uusiutuvat ihosolut, eli hormonien vaikutus ihossa näkyy ensimmäisenä. Seitsemässä vuodessa on kuitenkin keskimäärin hitaimmatkin solut uusiutuneet. Siitä voi tulla mainittu seitsemän vuotta. Tällöin koko uusiutuva keho on ehtinyt uudistua hormonien määräysten mukaisesti.
Luusto ei siltikään muutu mihinkään. Toisilla on onnea enemmän, toisilla vähemmän - jo nuorinakin. 18-vuotiaalla saattaa olla jo riittävän väärällä tavalla kehittyneet ja perityt kasvonpiirteet (mtf), että hormonit ei välttämättä siltikään ole autuaaksi tekevä lääke, vaikka noin nuorena ne ehtisikin aloittaa. Tunnen netin kautta esimerkiksi pari ulkomaalaista tapausta, joilla minusta jo 18vnä aloitetut hoidot ei kasvojen osalta ole vielä tehneet ihmeitä parin kolmen vuoden jälkeenkään, vaikka yleisten uskomusten mukaan luulisi. Leukaluu on leukaluu ja kehittynyt nenä ja otsa on kehittyneitä neniä ja otsia, ne ei siitä mihinkään muutu, vaikka piirteet ihossa kovasti pehmenisivätkin ja olemus muuttuisi muuten. Eihän se luusto aina tietty tämän hienon läpimenemisen kannalta ehkä olekaan oleellista, mutta silti... vastaavasti jotkut vaikkapa 20 vuotta vanhemmat tuntuvat solahtavan kasvojen tai sen läpimenon kannalta eteenpäin tuota pikaa, vaikka testosteronin olisi pitänyt raiskata kehoa jo pitkään. Kun on sopiva luusto. Ikä on numeroita, jotka antavat osviittaa ja karkeita säännönalaisuuksia, mutta ovat silti alisteisia sattuman ja onnen laeille.
Elämä on kovaa ja rahalla pääsee, ellei henkisesti tule tyytyväiseksi itseensä muuten. Useapiippuinen juttu, tämä, henkilöstä kiinni. Määrittäkää omat strategianne, maalina on onnellisuus tai tyytyväisyys omaan olemiseensa maailmassa ja teitä siihen on monia, fyysisiä ja henkisiä. Yleensä sen harmitustilan poissaamiseksi tässä puuhassa vaaditaan noita molempia, vaikka sitä fyysistä enemmän korostetaankin. Fyysinen on se välitön tarve kehon suhteen, joka helpottaa henkisen junailua mallilleen, eli tyytyväisyyteen itsensä suhteen, tai vähintään jonkinlaiseen rauhaan, häiriötilan poistoon. Kummallakaan ei kuitenkaan voi korvata toista kuin vain tiettyyn pisteeseen asti. Tuon koktailin sekoitussuhteet ovat jokaisesta itsestä kiinni, vakio on ainoastaan se transition toteuttaminen.
Tsemppiä?
Kyllä fyysisen transition onnistuminen on jossain määrin edellytys yleiselle tyytyväisyydelle elämässä. On vaikea olla onnellinen ja tyytyväinen, jos on silmätikkuna ja ehkä pilkan kohteena. Silloin joutuu kovettamaan itsensä, jotta pystyy olemaan välittämättä. Voin vain kuvitella tämän, koska sitä ei tullut kohdalleni.
mutta transitio ei liitykään pelkästään muiden ihmisten reaktioihin ja paikkaan maailmassa suhteessa muihin ihmisiin. Transitio liittyy myös henkilökohtaiseen tunteeseen omasta kehostaan, joka luultavasti olisi tunteena olemassa ilman sen ihmeempiä ulkoisi ärsykkeitä tai ympäristössä jossa identiteetin ilmaisut hyväksyttäisiin saman tien niin sosiaalisessa kuin byrokraattisessakin mielessä. Silti sen oman kehon haluaisi korjata. Jotkut aktivistit tai teoreetikot kutsuvat tätä esimerkiksi alitajuiseksi sukupuolituntemukseksi ja korostavat että korjaustarve on muutakin kuin vain ulkomaailmaan reagoimista. Se on tarve joka syntyy kehosta itsestään, tunne. Jotain tässä on vain koodautunut aivoihin sillä tavalla. Tai kehoon. Ei oikeastaan väliä, merkitystä on vain sillä tarpeella.
Eli toisin sanoen tuo tyytyväisyys taitaa näyttäytyä juuri koktailina oman sisäisen puolen ja kehon suhteen korjautumisen sekä ulkoisen maailman reaktioiden ja sen oman vastaanottamisen välillä. Lopulta maailmasta löytyy melkein aina ja jokaiselle joku mollaaja, vaikka onkin totta kai eri asia jos systemaattisesti saa kohdata sitä mollaamista esimerkiksi transition aiheuttamien ulkoisten seikkojen takia. Uskon silti, että psykofyysisiä lopputuloksia ns. "parantumisen" suhteen on laadultaan erilaisia meillä kaikilla, eli jokainen löydämme oman koktailimme ja tyytyväisyyden asteen sen kehon muutoksen, sisäisen kehityksen ja ulkoisten reaktioiden välisessä suhteessa. Se sisäinen kuitenkin myös kehittyy prosessissa, ei ihminen täysin muuttumattomana pysy koskaan, ei edes cissit. Ajatukset muuttuu, tunnemaailma muuttuu, kokemusmaailma lisääntyy, ym. Se kuinka paljon ja millä tavalla ulkomaailma reagoi on myös riippuvaista muustakin kuin vain ulkokuoren kehityksestä, siihen vaikuttaa myös ympäristö missä elää, jne. Laaja kuvio.
Mutta sanoitkin "jossain määrin". Niinpä.
Näin se juuri on. Sisäkautta syntyy uutta synkkaa kropan kanssa ja se taas heijastuu ihmissuhteisiin. Monihan täällä on kertonut ihmissuhteiden avautumisesta ja parantumisesta.
Prosessissa on ikäänkuin tullut "mukavammaksi ihmiseksi".
Eli sellaista eestaas peilivaikutusta tässä on paljon.
ja iso nenä eivät hormooneilla muutu mihinkään suuntaan. Harvalla miehellä on sirot kasvot.
Muutamalla naisella on niin jykevä leuka, ettei NIIN jykevää ole kellään miehellä. Sigourney Weaver esimerkiksi ja on niitä muitakin. Ihan naisen näköisiä ne on silti. Mistäköhän johtuu?
Heikostipa miehiä katsot, tai sitten elät jossain jykeväleukaisten alfauroiden maailmassa. Tuolla ulkona kaupungilla missä minä liikun näkee kyllä sen verran vähäleukoja ja pikkuneniä miehillä suhteessa noihin mainitsemiisi jykeväleukaisiin ja isonenäisiin, että eipä kovin harvalta vaikuta. Sirokasvoisuus on sen sijaan eri asia. Harvalla naisellakaan on oikeasti sirot kasvot. Tottahan se silti on, että hormonit eivät luustoa muuta, ellei niitä saa jos murrosiässä syödä kehityksen blokatakseen.
Kun kyse on vähän monimutkaisemmasta yhtälöstä, mutta älä huoli, kasvokirurgit ovat ihan ammattilaisia tässä puuhassa, sinun ei tarvitse sellaista olla. Ei kyllä kannattaisi yrittää olla kasvopoliisikaan...
ulottuvilla. Ovat ne niin kalliita.
jykevällä leualla pärjäsi mainiosti missinäkin: Leena Brusiin on vuoden 1968 Miss Suomi ja Miss Eurooppa. Hän oli myös Miss Universum -kilpailun 2. perintöprinsessa 1968 ja vuonna 1967 Miss Cinema Europa. Brusiin on työskennellyt myöhemmin mallina ja elokuvanäyttelijänä. Hänen sisarellaan Kaarina Suoniolla on vielä järeämpi leuka.
Eli nenän tai leuan koko ei ole ratkaiseva, isoja löytyy runsaasti CIS-naisiltakin.
Mutta kyllä samalla rahalla ostetaan auto, sehän on tärkeämpi. ;)
Kyllä se oma auto on monelle haja-astusalueella asuvalle lähes elinehto toimeentulonkin kannalta. Minusta näitä kahta asiaa ei voi oikein verrata toisiinsa.
No se oli tuollainen vertailu. Jos joku pystyy hankkimaan uuden auton, niin ehkäpä sitten pystyisi hankkimaan sen naamaremontinkin ja ajaisi vanhalla autolla muutaman vuoden pidempään. Mutta jos tulotaso on pieni, tähän ei ole mahdollisuutta. Samassa junassa minäkin olen, luomupärställä pitää pärjätä.
autoa. Ja puhelimia taisi olla enemmänkin. Priipeidi rulettaa.
on rahaa eikä joudu painimaan persaukisten ongelmien kanssa.
kauneusleikkaukseen eikä kitisisi täällä vuodesta toiseen.