Täällä Tallinnassa asuen asiat näyttäytyvät eri valossa kuin Suomesta tänne pistäytyvälle turistille. Monen tutun kanssa puhun täällä venäjää, koska he eivät VIELÄ osaa riittävästi viroa. Kukaan heistä ei muuten edes ole venäläinen, heillä on ihan muu kotikieli, mutta paras yhteinen kieli heidän kanssaan on venäjä.
Monet ovat pistäneet lapsensa virolaiseen kielikylpyluokkaan tai jopa vironkieliseen kouluun, jotta nämä oppisivat maan kielen kunnolla. Tilanne on siis aivan toisenlainen kuin kaksikielisessä Suomessa, jossa tapahtuu hyvin vähän siirtymistä kieliryhmästä toiseen. Suomenruotsalainen yleensä on kiintynyt äidinkieleensä eikä halua suomalaistua. Poikkeuksena 1900-luvun alun suomenruotsalaispiirit, joihin edesmennyt setänikin kuului. He vaihtoivat päätöksellä elämänsä suomenkieliseksi.
Venäjä oli neuvostoaikana ns. lingua franca, yleisliittolainen kieli. Sitä puhui päivittäin töissä ja asioidessa suuri joukko ihmisiä, joilla ei ollut eikä ole mitään tunnesidettä itse kieleen. Se on vain kommunikaatioväline, joka voidaan aivan hyvin vaihtaa toiseen. Itse äidinkieli ja kotikieli on ehkä latvia, gruusia tai azerbaidshan. Tästä johtuen Viron ja Suomen tulevaisuudet ovat erilaisia: Suomi säilyy kaksikielisenä vielä kauan, mutta Viro muotoutuu yhden virallisen valtiokielen varaan. Tyypillistä on Virossa se, että paikannimet ovat vain viroksi. Virolainen voi jopa ihmetellä että miten ihmeessä samalla paikalla voi olla useampi nimi. Tosin Virossakin oli aikoinaan saksankieliset paikannimet (Niitvälja = Eschenrode, Tallinn = Reval, Rakvere = Wesenberg, Viljandi = Fellin, Tartu = Dorpat, Kuressaare = Arensburg), mutta ei koskaan venäläisiä.
Monet ovat pistäneet lapsensa virolaiseen kielikylpyluokkaan tai jopa vironkieliseen kouluun, jotta nämä oppisivat maan kielen kunnolla. Tilanne on siis aivan toisenlainen kuin kaksikielisessä Suomessa, jossa tapahtuu hyvin vähän siirtymistä kieliryhmästä toiseen. Suomenruotsalainen yleensä on kiintynyt äidinkieleensä eikä halua suomalaistua. Poikkeuksena 1900-luvun alun suomenruotsalaispiirit, joihin edesmennyt setänikin kuului. He vaihtoivat päätöksellä elämänsä suomenkieliseksi.
Venäjä oli neuvostoaikana ns. lingua franca, yleisliittolainen kieli. Sitä puhui päivittäin töissä ja asioidessa suuri joukko ihmisiä, joilla ei ollut eikä ole mitään tunnesidettä itse kieleen. Se on vain kommunikaatioväline, joka voidaan aivan hyvin vaihtaa toiseen. Itse äidinkieli ja kotikieli on ehkä latvia, gruusia tai azerbaidshan. Tästä johtuen Viron ja Suomen tulevaisuudet ovat erilaisia: Suomi säilyy kaksikielisenä vielä kauan, mutta Viro muotoutuu yhden virallisen valtiokielen varaan. Tyypillistä on Virossa se, että paikannimet ovat vain viroksi. Virolainen voi jopa ihmetellä että miten ihmeessä samalla paikalla voi olla useampi nimi. Tosin Virossakin oli aikoinaan saksankieliset paikannimet (Niitvälja = Eschenrode, Tallinn = Reval, Rakvere = Wesenberg, Viljandi = Fellin, Tartu = Dorpat, Kuressaare = Arensburg), mutta ei koskaan venäläisiä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Autonimisessa Suomessa maahan tulleet ulkomaalaiset yleensä ruotsalaistuivat, eli Suomen yleiskieli oli ruotsi. Tilanne oli siis sama kuin Virossa neuvostoaikana: jos nyt joku harhautui käymään kauppa- tai muita neuvotteluja virkamiesten kanssa Tallinnassa, kyllä kieli oli taatusti venäjä eikä viro.
Nykyään Suomeen tulleet ulkomaalaiset oppivat yleensä vain suomen ja ruotsin vain siinä tapauksessa että asuvat alueella, jonka lingua franca on ruotsi. Siis Tammisaari tai vastaava alue.
Hieman ennen ensimmäistä maailmansotaa sai Suomi kokea pakkovenäjän. Vuoden 1914 ukaasin mukaan Suomen piti siirtyä käyttämään venäjää virkakielenä 10 vuoden kuluessa. Isotädilläni oli koulussa 12 viikkotuntia venäjää, minkä kanssa hän tuskaili, eikä ikinä enää elämässään suostunut ymmärtämään että joku haluaisi peräti vapaaehtoisesti oppia venäjää.
"Venäjä oli neuvostoaikana ns. lingua franca, yleisliittolainen kieli."
Siis (neuvostoaikana) oli vene keel RIIGIKEEL, государственный язык.
Kyllä neuvosloliiton aikana tietenkin yleisliittolainen kieli oli venäjä.
MUTTA ei ole sellaista Linguaphone kurssia, jolla väestö yht´äkkiä saataisiin vaihtamaan kieltä. Eli kyllä suuri osa hallinnosta oli kaksikielistä tai jopa kansalliskielistä, jos ja kun muuta ei osattu.
Kuljeskelin 90-luvun alussa laajalti Baltian maissa. Mieleen jäin vierailu Latviassa Rauna-nimisessä pikkukaupungissa ja sikäläisessä oppilaitoksessa. Koko vierailun aikana en kuullut venäjänkielistä puhetta enkä nähnyt venäjänkielistä tekstiä. Koulu näytti uinuvan omassa latvialaisessa rauhassaan ja jatkavan omakielisillä ohjelmilla , koska ihmiset eivät muuta osanneet.
Toisenlainen esimerkki oli ministeriö Riikassa. Kun virkakieleksi tuli venäjän asemasta latvia, niin väen vaihtuminen oli vilkasta. Taaskaan ihmiset eivät pystyneet hyppäämään kielestä toiseen, kuten emme mekään.
Lingua franca tarkoittaa yhteistä käyttökieltä. Viron riigikeel on nyt viro mutta Narvan lingua franca on edelleen venäjä. Venäjän vaihtaminen viroksi sujuu varmaan kaikkein huonoimmin niiltä joilla se on äidin- ja kotikielenä. Sen sijaan niille, joille venäjäkin on vieras kieli, sen vaihtaminen viroon ei sinänsä aiheuta sen kummempaa mielipahaa: yksi vieras kieli vaihtuu toiseksi.
Sekä Suomen että Viron 1800-luvun kansallismielisten johtoaatteena olikin juuri sama ajatus: kansaa ei juurikaan hetkauta jos ruotsi tai saksa korvautuu venäjänkielellä, mutta jos kansa on ehtinyt saada sivistystä OMALLA KIELELLÄÄN, sen menetys tuntuu luissa ja ytimissä.
ja sille välille asettuu monen ihmisen identiteetti. Kyllä pohjoiskarjalan kasvatti on lähinnä vain korni vääntäessään stadin kieltä. No joo, kielihän on ajattelun väline, siksi se on tärkeä yksittäiselle ihmiselle, mutta on se virolaisille myös politiikan tekoväline.
Nyt elämme tässä eri kansallisuuksista kootussa EU:ssa (ja "maailma on yksi globaali kylä") , EU:n lainsäädäntö ohittaa kansallisen oikeuskäsityksen, muttan miksi Viro elää edelleen toisen maailmansodan jälkimaininkeja?
Viro yrittää joka käänteessä demonisoida venäläisen vähemmistönsä ja nykyvenäjän valtion. Kuinka moni suomalinen turisti onkaan viety Tarton- tai Seturisteilyllä etimään metsävirolaisten piilopaikkoja ladonvintin seinälautojen välistä ja kuuntelemaan "sankaritarinoita". Siinä suomalainen Kalevala ja talvisota haalistuu näitä tarinoita kuunnellessa. Hakeeko virolainen omaa identiteettiään ja ulkopuolista tunnustusta sille?
Miten ihmeessä minä en huomaa mitään tuollaista asuessani täällä? Ehkä minua pidetään virolaisena, kun kerran hallitsen sekä viroa että venäjää. Jos vain suomalaisille esitellään metsäbunkkereita?
Ainoa kerta kun kuulin mainittavan metsäveljet oli se kerta 1960-luvulla kun bussi jämähti korpitaipaleelle matkalla Tarttoon ja joku murjaisi bussissa: "metsäveljet", mikä herätti yleistä hilpeyttä.
Ehkä suomalaisia valistetaan siksi että tiedetään näiden tietämättömyys koskien Baltian historiaa.
Täkäläisiä ei tarvitse todellakaan valistaa kun kaikki on koettu kantapään kautta.
minäkin asun virossa ja huomaan kyllä kyseisen ilmiön.
historian uudelleenkirjoitus tuntuu olevan harrasteena koko entisen neuvostoliiton alueella ja sitä tekee niin venäjä kuin viro.
antaisivat jo menneiden olla ja rakentaisivat tulevaisuutta. tulevienkin sukupolvien kasvattaminen katkeruuteen ja vihaan johtaa samankaltaisten vääryyksien toistumiseen tulevaisuudessa. muutama virolainen poliitikko tietysti tienaa leipänsä pitämällä yllä venäjänvastaisuutta (samoin kuin ilmeisesti muutama venäläinen poliitikko pitämällä yllä vironvastaisuutta), mutta minusta touhu on aika läpinäkyvää. jostain syystä propaganda tuntuu kuitenkin tehoavan erittäin hyvin molemmin puolin. se on tietysti hyödylllistä poliitkoille, mutta ei kansalle.
Suomalainen harrastaa itsesensuuria suomettuneena itsekään asiaa huomaatatta hyvä huomaavainen. Sekotat nyt mielipiteen ilmaisun ja riitelyn. Politiikka on Virossa avoimempaa kuin sordiinosuomessa. Puhun kansasta, en poliitikoista. Elän ja asun keskellä virolaisia ja muita kansallisuuksia enkä pahimmalla tahdollakaan huomaa syrjintää tai vihaa. Valitan syvästi.
Jotenkin aina joskus näissä kansatieteellisissä pohdinnoissa mieleen tulevat esim. HongKong, Singapore, Kanada, Australia, Beirutkin, eli paikkakuntia joissa sopeutumisen tuskat on kärsitty ja rauhaomainen rinnakkaiselo saavutettu. Onhan tosin niitäkin joissa painiskelu jatkuu kuten viimeviikkoina Hollanti, USA:n etelävaltiot, Etelä-Afrikka ja oli esim. Bangkokissa melkoinen kiista ainakin pinnan alla kiinalaisten asemasta ja kielestä 40 vuotta sitten kun siellä asuin.
Toivoa sopii että Viro ja Tallina saa suotuisan roolin satama-ja kauppapaikkana. Tällä hetkellähän transit-liikennettä lienee perin vähän itään päin.
oletko ihan varma, että asut virossa?
olet oikeassa, että enemmistö virolaisista ei ainakaan näytä mitään vihaa, ilmeisesti näin on myös enemmistön venäläisten laita. kuitenkin oppimalla kielen kunnolla ja elämällä keskellä virolaisia huomaa kyllä, että virossa ei sanota moniakaan asioita suoraan. 50 vuotta miehitystä opetti ilmeisesti tämän.
pronssipatsaskiista näytti kyllä pinnan alla kytevät jännitteet. miten et huomannut sitä? seurasin tilannetta ihan paikanpäällä ja niin virolaisten kuin venäläisten reaktioita ja puheita. muutaman päivän ajan oli nähtävissä todellinen tilanne. silloin myös muutama virolainen tuttavani näytti ja kertoi avoimesti mitä venäläisistä ajattelevat, vaikka ennen sitä ja sen jälkeen en kommentteja tästä aiheesta ole kuullut. yllätyin, miten sivistyksen pintakiilto karisi nopeasti kriisin aikana.
virossa on muutama poliitikko, jotka johdonmukaisesti yrittävät lietsoa venäjän ja venäläisyyden vastaisuutta. ja onnistuvat siinä. ja kuten mainitsin on vironvastaisuutta lietsovia poliitikkoja varmasti myös venäjällä. sitä en epäile ollenkaan. pronssipatsaskiista oli (molemmilta osapuolilta) erittäin hyvä näyte tästä.
väitteellesi politiikan avoimuudesta virossa - en voi muuta kuin nauraa. pieni joukko liikemiehiä vetelee naruista ja järjestelee itselleen sopivia lakeja.
Minusta se koko juttu oli hoidettu huonosti. Oliko se mahdollisesti jopa tarkoituksella toteutettu niin kärjistäen? Mieleen tulee virolaiset venäjävihamieliset poliitikot.
Jos asiasta olisi sovittu alunalkaen hallitusten välillä, mitään selkkausta ei olisi tullut. Mutta kun se haluttiin tehdä provokatiivisesti, niin lopputulos oli selvä.
Minusta se oli oikein säälittävä juttu, josta tehtiin kiistakapula ja tekosyy kansalaisten kesken. Onneksi virolaiset eivät enemmältä provosoituneet tapahtumasta. Pronssisoturin siirto olisi voitu tehdä yhteisymmärryksessä ja arvokkaasti, molempia osapuolia kunnioittaen. Siitä olisi voitu tehdä kansallisuuksia lähentävä tapahtuma.
patsaskiista oli tarpeellinen:
- venäjän johtaville poliitikoille oman kannatuksen nostamiseksi
- viron johtaville poliitikoille oman kannatuksen nostamiseksi
selvä se, että kiista saatiin aikaiseksi, kun näin kovasti molemmat osapuolet sitä halusi.
kärsijöiksi jäi tallinnan asukkaat, jotka joutui keskelle lähinnä lapsista koostuvaa mellakoitsijoiden joukkoa ja tietysti viron venäläiset, joista tehtiin patsaskiistan syyllisiä, vaikka syylliset oli venäjän ja viron hallitukset.
¤¤¤¤¤¤ Tuosta pronssipatsaasta....13.9.2010 12:07 : ” Minusta se koko juttu oli hoidettu huonosti. Oliko se mahdollisesti jopa tarkoituksella toteutettu niin kärjistäen? Mieleen tulee virolaiset venäjävihamieliset poliitikot.
Jos asiasta olisi sovittu alunalkaen hallitusten välillä, mitään selkkausta ei olisi tullut. Mutta kun se haluttiin tehdä provokatiivisesti, niin lopputulos oli selvä.”¤¤¤¤¤¤¤
• Mika maan ” hallitusten välillä” ?
Neuvostosotilaiden hautamuistomerkki oli Tallinnan keskustaan Tõnismäella – VIROSSA.
Arkkitehti Arno Alaksen suunnittelema mastaba-tyyppinen tausta oli VIROLAISTA kalkkikiveä.
Pronssisoturin monumentin suunnittelivat kuvanveistäjä Enn Roos ja arkkitehti Arnold Alas. Enn Roosin suunnittelema noin kaksi metriä korkea pronssiveistos kuvaa sotilasta, jonka mallina oli painin kaksinkertainen olympiavoittaja Kristjan Palusalu – VIROLAISET.
Viron hallitus päätti 27. huhtikuuta, että patsas siirretään välittömästi. Se oli päätetty ja paikalle oli kutsuttu myös Venäjän suurlähetystön edustaja(t). He kieltäytyivät.
Osia muistomerkistä rakennettiin uudelleen Tallinnan sotilashautausmaalle, minne haudattiin myös osa ylös kaivetuista vainajista. Nykyisin muistomerkkiin kiinnitetyssä laatassa lukee "Toisessa maailmansodassa kaatuneille" ja se on VIROSSA.
¤¤¤¤¤ Onneksi virolaiset eivät enemmältä provosoituneet tapahtumasta.¤¤¤¤
• Venäjän toimet saivat Euroopan unionin jaYhdysvaltojen tuomion. Mitä olisi vielä voinut ”provosoida”? http://www.vant.ifastnet.com/