Olen ollut naimisissa 20 vuotta saman miehen kanssa. Tämä ei koskaan ole ollut mikään romantikko, mutta vuosi vuodelta suhteemme muistuttaa enemmä kämppiksiä kun avioparia. Nuorempana mies oli melko aikaansaava ja puuhasteli kotona "miesten hommia" joskin varsinaiset kotitaloustyöt ovat aina kaatuneet enimmäkseen minun harteilleni lasten hoidosta puhumattakaan. Olemme aina olleet huonoja puhumaan, eikä suhteessa ole ollut suurempia karikkoja joita olisi tarvinnut setviäkään.
Mutta nyt viime vuosina ukko on laiskistunut niin että kohta juuret kasvaa sohvan läpi. Hän tekee kyllä väsyttävää työtä, mutta niin teen minäkin (hoitoalalla ) ja kuitenkin hänellä riittää energiaa harrastuksensa parissa. Asumme omakotitalossa joka rapistuu vuosi vuodelta koska hän ei saa mitään aikaiseksi. Kaikki pihatyöt ovat minun vastuullani, autot viedään pikkuvikojenkin vuoksi korjaamolle kun ennen hän itse selvisi niistä. Kotityöt ovat edelleen minun vastuullani ja lapset onneksi jo lähes omillaan.
Hän ei kiinnostu enää mistään muusta kun omasta harrastuksestaan. Emme käy missään yhdessä, eikä oikeen ole puheen aiheitakaan kun hän ei puhu mistään. Hellyyttä suhteessa ei ole muuten kun pakollinen minimi harvoin vällyjen alla, koska hän ei tunnut olevan sen tarpeessa eikä huomioi minun tarpeitani.
Olen ottanut asian puheeksi nyt kolme-neljä kertaa, mutta tuloksetta. Hän ei puhu, kuuntelee vaan muttei kommentoi muuten kun että tätä pitää miettiä. Vaan eipä tule miettimisen jälkeenkään mitään vastauksia.
Elämäni on niin tylsää että tukehdun kohta. Olen joko yksin kotona tai sitten hän on paikalla muttei läsnä. Haluaisin harrastaa kaikenlaista mutta en saa hänestä seuraa. Emme puhu mitään - ei vaikka saisin hänet baariin ja kaljatuopin äärelle jolloin yleensä hiljaisimmatkin avautuvat. Kaipaan kosketusta ja sitä että tuntisin olevani nainen - haluttu sellainen. En ole vanha enkä rupsahtanut, havaitsen kyllä muiden miesten katseet kodin ulkopuolella.
Olen myös puhunut erosta, joka ei ole mielestäni ensimmäinen vaihtoehto. Hänen kommentinsa oli että erotaan vaan jos minä niin haluan. Mutta sitäkään hän ei siis ala järjestämään.
Lapset asuvat vielä kotona muutamia vuosia. En haluasi rikkoa heidän kotia enää näin loppumetreillä. En halua olla yksin eikä minulla ole intoa lähteä parinmuodostusleikkiin taas alusta. Haluaisin nykyisen elämäni tyydyttäväksi koska miehessäni on paljon hyviäkin piirteitä. Kuitenkin minusta tuntuu siltä että muumioidun tänne jos tilanne ei muutu.
Kertokaa nyt hyvät 40 v miehet että onko tämä tyypillistä miesten ikääntymistä. Paraneeko vaihtamalla tai onko jotain taikatemppuja miten saan mieheni taas elämään ja kiinnostumaan minusta ?
Mutta nyt viime vuosina ukko on laiskistunut niin että kohta juuret kasvaa sohvan läpi. Hän tekee kyllä väsyttävää työtä, mutta niin teen minäkin (hoitoalalla ) ja kuitenkin hänellä riittää energiaa harrastuksensa parissa. Asumme omakotitalossa joka rapistuu vuosi vuodelta koska hän ei saa mitään aikaiseksi. Kaikki pihatyöt ovat minun vastuullani, autot viedään pikkuvikojenkin vuoksi korjaamolle kun ennen hän itse selvisi niistä. Kotityöt ovat edelleen minun vastuullani ja lapset onneksi jo lähes omillaan.
Hän ei kiinnostu enää mistään muusta kun omasta harrastuksestaan. Emme käy missään yhdessä, eikä oikeen ole puheen aiheitakaan kun hän ei puhu mistään. Hellyyttä suhteessa ei ole muuten kun pakollinen minimi harvoin vällyjen alla, koska hän ei tunnut olevan sen tarpeessa eikä huomioi minun tarpeitani.
Olen ottanut asian puheeksi nyt kolme-neljä kertaa, mutta tuloksetta. Hän ei puhu, kuuntelee vaan muttei kommentoi muuten kun että tätä pitää miettiä. Vaan eipä tule miettimisen jälkeenkään mitään vastauksia.
Elämäni on niin tylsää että tukehdun kohta. Olen joko yksin kotona tai sitten hän on paikalla muttei läsnä. Haluaisin harrastaa kaikenlaista mutta en saa hänestä seuraa. Emme puhu mitään - ei vaikka saisin hänet baariin ja kaljatuopin äärelle jolloin yleensä hiljaisimmatkin avautuvat. Kaipaan kosketusta ja sitä että tuntisin olevani nainen - haluttu sellainen. En ole vanha enkä rupsahtanut, havaitsen kyllä muiden miesten katseet kodin ulkopuolella.
Olen myös puhunut erosta, joka ei ole mielestäni ensimmäinen vaihtoehto. Hänen kommentinsa oli että erotaan vaan jos minä niin haluan. Mutta sitäkään hän ei siis ala järjestämään.
Lapset asuvat vielä kotona muutamia vuosia. En haluasi rikkoa heidän kotia enää näin loppumetreillä. En halua olla yksin eikä minulla ole intoa lähteä parinmuodostusleikkiin taas alusta. Haluaisin nykyisen elämäni tyydyttäväksi koska miehessäni on paljon hyviäkin piirteitä. Kuitenkin minusta tuntuu siltä että muumioidun tänne jos tilanne ei muutu.
Kertokaa nyt hyvät 40 v miehet että onko tämä tyypillistä miesten ikääntymistä. Paraneeko vaihtamalla tai onko jotain taikatemppuja miten saan mieheni taas elämään ja kiinnostumaan minusta ?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Naisena vastaan, koska ajattelin vähän samaa tuossa taannoisessa aloituksessani.
Sinkkuna olen törmännyt miehesi kaltasiiin miehiin, joiden vaimo on heidät jättänyt. "Erotaan vaan", oli taannoin tapailemani mieskin sanonut ex-vaimolleen. Mitään hän ei ollut asian eteen tehnyt, sanoi ettei vaimo enää kiinnostanut, mutta itki kuitenkin jälkeenpäin kuinka kamalasti "elämä muuttui".
Tiedän: Miesten zeniläinen tyyneys, saamattomuus tai pahimmillaan masennus (sanotaan sitä nyt miksi hyvänsä) on naiselle masentavaa!!!
Mutta älä anna sen tarttua. Olet itse vastuussa omasta elämästäsi ja siitä onko se tylsää vai ei. Lähde harrastamaan ilman miestäsi, ette te ole siamilaisia kaksosia. Toki voit erotakin. Mutta siinä tapauksessa, älä odota löytäväsi elämään positiivisesti suhtautuvaa keski-ikäistä uutta miestä ihan heti tilalle. Ei sellaisia juurikaan ole.
Naiset alkavat pohtia elämänmuutosta jo päälle 40-vuotiaana, kun miehillä se tulee usein vasta 50-vuotiaana ja pakon sanelemana niin, että on tullut joko ero, työpaikan muutos/menetys, jotain muuta...
Osa näistä miehistä päätyy ennenaikaiseen hautaan. Kamala ajatella, mutta ei heitä voi kukaan nainen "pelastaakaan". Jokainen kun on oman onnensa seppä.
Siskoni otti eron juuri tuollaisesta miehestään ja muutti muualle. Ystäviä he kuitenkin ovat vielä, vaikka paljon aiemmin mies oli sanonut, että jos hänen vaimonsa eroaa hänestä, niin hän ei enää tunne vaimoaan, mutta toisin kävi.
Siskoni on sairaseläkkeellä ja ei hänen tarvitse olla yksinään, koska hän osaa etsiä harrastuksia.
Kumpi on parempi? huonossa suhteessa eläminen, vaiko yksinään jolloin voi nauttia itsestään ja tehdä mitä haluaa ilman lupaa. ;)
Rok rok
Yhteisenä harrastuksena voitte ottaa vaikka ravit, se on mielenkiintoinen laji;)), sen jälkeen saunan löylyyn, niin kyllä panet,... ei kun rakkaus laukkaa taas :D
http://www.youtube.com/watch?v=Hhx1z8Rvpio
Olipa vaimo vaikka kuinka hemaiseva ja seksikäs, jos miehellä ei pelit toimi, niin kyllähän siitä jo mies, kuin mies masentuu ;)))
Se on haaste, että kuinka parisuhteeseen saa säpinää . . . . . . Minun exsä nakkeli aikoinaan lautasilla, niin johan tuli ukkoonkin säpinää, kun piti juosta pakoon ;)))
Miehes on tullut maaliin. Nyt voi relaa eikä tartte enää tehdä mitään. Auto kannattaa korjauttaa pikemmin kuin korjata itse jos epäilee, että jää rahallisesti tästä elämästä kuitenkin lopulta plussalle. Paitsi jos on siittänyt kovin köyhiä lapsia, joille tarttee jättää perintöä. Sinä taas haluaisit säpinää. Teillä on ihan eri tavoitteet. Kyllä periaatteessa miehenkin pitää tulla vastaan, mutta ei se niinkään voi mennä että vedetään äärilaitaa ja koko ajan bailataan ja hoetaan "sinä kaunis suomi-nainen". Joku kompromissi täytyy tehdä ja harrastaa voi yksinkin tai tyttöporukalla.
Idea numero 47: etsi viriili nuorempi rakastaja, jaksat taas kummasti kotitöitä ja voit taas miettiä myöhemmin avioliittosi plussia ja miinuksia. Miestäsi et voi muuttaa pätkääkään, omaa itseäsi ja omaa tapaasi elää hyvinkin paljon. Näin vanhuuden kynnyksellä tiukkakin moraali alkaa muuttua elastisemmaksi, käyttöön tulee ns. tarveharkinta. Itse en ole ollut uskoton koskaan, mutta harkitse "mahdollisuutta" rauhassa.
...monessakin mielessä ´puhti´ on alkanut hiipua 40 täyttäneeltä mieheltä. Suosittelen vaihtamista parikymppiseen.
että ihan kuin omaa juttua olisi lukenut. Aivan samanlainen 50 vätys se on meidänkin huushollissa. Kaikki on pikkuhiljaa kaatunut minun kontolleni, lasten huolto, kotityöt; ruoanlaitto, siivous, lampunvaihdot ym. korjaukset, laskujen hoitaminen jne. Pihatöissä se ei ole auttanut koskaan. Töissä käy ja harrastelee omiaan.
Mitään se ei myöskään saa itse aikaiseksi. Apua on kyllä aina vaatimassa mutta ei sitä koskaan itse tarjoa. Järjellistä keskustelua nyt vaikkapa maailman tapahtumista tai ylipäätään mistään aiheesta ei hänen kanssaan voi käydä. Sitten äijä ihmettelee kun ei seksi kiinnosta. Tai miksi en ole niin kuin muut naiset (ja keitähän hekin ovat) kun olen niin vaativainen...
Oikein hyvin kuvattu. Harmillisen monet 40 miehet ovat tuollaisia, kuten sinä ja ap. kirjoititte. Kaikki vastuu kodista ja perheesä jää naiselle ja sitten pitäisi vielä ehtiä hoitamaan kuntoa/ulkonäköäkin, muuten mies alkaa naljailla siitäkin kuinka muut naiset ovat nättejä ja timmejä iästä huolimatta.
Johtuuko sitten tästä suomalaisen naisen moninaisesta vastuusta, me naiset alamme usein 40 iässä hakemaan itsellemme uutta suuntaa/uusia ulottuvuuksia elämään. Lapset itsenäistyvät ja ukonmöllikkä on jäänyt kiinni sohvaan, jonka myötä naiset usein kouluttautuvat uuteen ammattiin ja alkavat kehittää itseään kaikin puolin. Kuten joku kirjoittikin, miehillä tämä vaihe on, jos on, vasta 50 ikäisenä.
Jos mies ei suostu edes keskustelemaan, analysoimaan tilannetta, saati muutokseen, on parempi erota. Tai mikä sopii kenellekin. Ollako suhteessa jossa ei ole mitään sisältöä vai lähteä kokeilemaan omia siipiään. Sekin kannattaa huomioida että nämä möllikkäukot ottavat suitsait avioeron, kun ovat itse tässä uudistumisvaiheessa 50 iässä. Kannattaako odottaa sinne asti?
Tuo on aivan totta! Mies jotenkin vain jämähtää paikoilleen, eikä viitsi kehittää itseään. . . Mies alkaa pitää asioita itsestäänselvyyksinä ja se on huonotapa suhtautua puolisoonsa!!
Sitä vain jää odottamaan niitä eläkepäiviä . . . Ja viimeistään sitten, kun vaimo on häippässyt, niin joutuu mieskin muuttamaan tapojaan . . . tai katkeroituu naisille.
Se laiskuus ole enemmänkin kiinni ihmisestä eikä sukupuolesta.Itse koen eron jälkeen pääseväni huomattavasti helpommalla, kun ei ole enää akkaa passattavana ja nalkuttamassa turhasta.
Itsesäälissä rypevä, toisia kaikesta mahdollisesta syyttävä, kapuloita rattaisiin heittelevä patalaiska keski-ikäinen mies on todella tympeää seuraa.
Siltikin hän voi olla kykeneväinen esittämään ihan muuta roolia ihmisten ilmoilla liikkuessaan, eikä moni uskoisi mitä löytyy kun vähän pöyhäisee...
Olen itse 47 vuotias mies. Tunnen olevani elämäni kunnossa. Olen 40 ikävuoden jälkeen puurtanut 2 ammattitutkintoa edellisten lisäksi. Opetellut uuden vieraan kielen ja saanut siitä kiitosta. Olen terve kuin pukki eikä seksielämäkään ole hiipunut. Olen pitänyt huolta kunnostani enkä käytä kuin pari Buranaa vuoden aikana. Sääli, että jotkut miehet lamaantuvat edellämainutulla tavalla. Minä aion ELÄÄ vielä monta kymmentä vuotta. Enkä suinkaan aio viettää niitä vanhainkodissa.
kivoja ja vireitä vanhemmissakin, ei siinä mitään. Kunhan vaan jostain sellaisen itselleni nappaisin.
On tässä sentään itsellä vielä erinäisiä vuosia kuitenkin jäljellä... kun on itsestään huolen pitänyt.
40v jälkeen monilla tulee matalapaine joka korjaantuu 50 lähentyessä. Syynä ovat testosteronin vähentyminen ja välitilinpäätös eletystä elämästä. 50 jälkeen elimistö on tottunut uuteen hormoniympäristöön ja elämä kohentuu.
Tarkoittaneenkohan tuo testosteronin laskeminen miehellä järjen vähenemistä?? ;))) . . . Niin, ja sit viisikymppisenä tulee se 50v villitys!! . . . Ei se ihme ole, jos silloin miehen henkinen ja muukin vire nousee ;))) . . . Voi siinä eukkokin ihmetellä, et mikä kumma ukkoa on puraissut ;))) . . . Ja ne ukon sanat "sua lemmin, kuin järjetön mä oisin" voivat olla hyvinkin pitkälti aivan totta ;)))))
Naisilla vastaavasti 4-kymppisenä seksihalut ovat huipussaan ja juuri silloin haluttaisi tehdä muutakin kuin katsella sohvaan liimaantunutta, passiivista körilästä.
Muutenkin naisten aktiivisuus lisääntyy, kun lapset ovat kasvamassa isoiksi, eikä kaikki energia mene vaippa-korvatulehdus-päivähoitopulmat-mahatauti-märkärupi-yövalvotus - kierteessä. Lastenhoidosta vapautunut energia suunnataan kodin ulkopuolelle, vihdoinkin kun on aikaa myös itselleen. Yleensähän nainen laittaa kodin/perheen etusijalle ja omat asiat tulee vasta sen jälkeen. 40 ikäisenä on "oma vuoro". Miestä kai ärsyttää tämä muutos? Vai eivätkö miehet tajua, ennen kuin 5-kymppisenä?
Niin, naiset sitoutuvat kotiin ja lapsiin enemmän, kuin miehet. . . Sitten kun tenavat pärjäävät ilman jatkuvaa huolenpitoa tulee miehelle uusitilanne, kun joutuu sopeutumaan siihen ettei vaimo olekkaan aina kotona hoitamassa asioita. . .
Kuten joku jo aiemmin kommentoikin ei tuo ole pelkästään miesten ongelma. Moni nainenkin lakkaa 40 olemasta nainen ja vaimo miehelleen ja alkaa mummoksi tai vaivojaan valittavaksi omaishoidettavaksi. Mies yritetään pitää kotona passamassa syyllistämällä kaikesta mahdollisesta, pääasiasta lasten hylkäämisestä. Mieshän ei voi lähteä menettämättä lapsiaan. Tyypillisesti 40 mies on vielä tiukasti elämässä mukana ja etsii uusiakin asioita. Ainakaan enään näin lähellä 50:tä kroppa ei ole enää parikymppisen tasolla joten levätäkkin täytyy (joka muuta väittää ei ole ihan rehellinen itselleen) mutta ei se tarkoita flekmaattisuutta.
Aloittajan tilanteesta paha sanoa. Mies vaikuttaa masentuneelta, en tiedä miksi. Yleensä vaimo tietää jos haluaa myöntää. Aloittaja tosin vaikuttaa ihannevaimolta kirjoituksensa perusteella. Jospa ongelma on muualla.
avioliitto on sellainen instanssi,että toinen on aina oikeassa ja toinen on aviomies =(
no kuis toi patjablues sujuu
Voisin kertoo sulle...paljon kyseisestä aiheesta...