Olen kirjoittanut alla olevan tekstin nopeasti. Suunnittelematta sitä mitenkään. Puuttumatta sen muotoon tai rakenteeseen. Se on suoraa tajunnanvirtaa alitajunnasta. Olen muokannut sitä jälkikäteen hieman, mutta vain hieman. Olisi mukavaa, jos muutkin voisivat kirjoittaa tähän ketjuun omia tekstejään.
VALTIO
Minä pelkään. Pelkään Valtiota. Painostamista ja pakottamista. Vahingoittamista ja sillä uhkaamista. Merkintöjä rekistereissä. Yöllä automaattisesti ajettavia rekisterien ristiinajoja. Profilointia ja luokittelua. Että en saa olla sellainen kun olen. Kuntoutusta. Pakottamista muutokseen. Aivopesua. Että minusta tehdään toinen ihminen. Jotain minusta tapetaan. Jotain tärkeää. Ainutkertaista. Tilalle luodaan tyhjää ja hyödytöntä. Tahtoni viedään. En ajattele enää omia ajatuksiani. Olen toinen. Täysin vieras. Taivas näyttää oudolta. En tunne mitään. Vieraiden ihmisten kysymyksiä ja vastauksia. Haluatko töihin? Minne sinä menisit? Sinun täytyy. Ymmärtkö sinä? Et voi elää näin. Miksi? En tunne näitä ihmisiä. Keitä he ovat? Haluan pois. Minä olen tässä. Eilen olin vielä tuolla. Olenko huomenna poissa? Näin ei voi jatkua. En halua. Minä olen. Pelkään. Itken. Tärisen. En saa unta. Yritän välttää huomiota. Elää varjoissa. Syrjässä. Olen rauhallinen. Teen niin kuin käsketään. Istun paikallani. Täysin liikkumatta. En puhu mitään. Kuulen. Näen. Tarkkailen. Pukeudun mustaan. Välttelen katseita. Minua ei ole huomattu. Lopulta minut löydetään. Viedään pois. Tuhotaan. Se voidaan tehdä. Se tehdään. Minulle. Kenelle tahansa. Sinullekin.
VALTIO
Minä pelkään. Pelkään Valtiota. Painostamista ja pakottamista. Vahingoittamista ja sillä uhkaamista. Merkintöjä rekistereissä. Yöllä automaattisesti ajettavia rekisterien ristiinajoja. Profilointia ja luokittelua. Että en saa olla sellainen kun olen. Kuntoutusta. Pakottamista muutokseen. Aivopesua. Että minusta tehdään toinen ihminen. Jotain minusta tapetaan. Jotain tärkeää. Ainutkertaista. Tilalle luodaan tyhjää ja hyödytöntä. Tahtoni viedään. En ajattele enää omia ajatuksiani. Olen toinen. Täysin vieras. Taivas näyttää oudolta. En tunne mitään. Vieraiden ihmisten kysymyksiä ja vastauksia. Haluatko töihin? Minne sinä menisit? Sinun täytyy. Ymmärtkö sinä? Et voi elää näin. Miksi? En tunne näitä ihmisiä. Keitä he ovat? Haluan pois. Minä olen tässä. Eilen olin vielä tuolla. Olenko huomenna poissa? Näin ei voi jatkua. En halua. Minä olen. Pelkään. Itken. Tärisen. En saa unta. Yritän välttää huomiota. Elää varjoissa. Syrjässä. Olen rauhallinen. Teen niin kuin käsketään. Istun paikallani. Täysin liikkumatta. En puhu mitään. Kuulen. Näen. Tarkkailen. Pukeudun mustaan. Välttelen katseita. Minua ei ole huomattu. Lopulta minut löydetään. Viedään pois. Tuhotaan. Se voidaan tehdä. Se tehdään. Minulle. Kenelle tahansa. Sinullekin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoitan ns. tajunnanvirtatekniikkaa käyttäen, koska se tuntuu luontevimmalta ilmaisutavalta. Puhun kömpelösti ihmisten seurassa, koska olen varautunut, myös ulkopuoliseksi itseni tunteva mies.
Varmaan skitsoidi tyyppi, koska tajuntaani saapuu ikäänkuin telepaattistas tietä erilaista informaatiota ollessani aivan yksi.
Joskus tulee musiikkia, joskus puhetta naurua. Huimin juttu oli vitsejä kertova veljeni, joka oli kuollut puoli vuotta aikaisemmin. Hän moitti meitä veljiä nauraen: te ette tiedä mistään mitään.
Naiset saattavat keimailla ja tehdä sexyehdotuksiakin.
Eilen töissä ollessani alkoi tulla mieleen voittopuolisesti ikäviä muistoja, minulle harmillisista tilanteista. Yritin katkoa tätä vyöryä palauttamalla mieluista musiikkia muistikovalevyiltä.
Tunnen tuon vyöryn syntymekanismin. Menin tontille ja söin monta omenaa. Eli veren sokeripitoisuuden alenemasta on kysymys.
Aikaisemmin töissä alkoi esiintyä häiritseviä pakkoajatuksia. Olin varautunut näihin. Otin taskusta voileivät ja söin ne. Taas wanha keino tepsi.
Joku työkaveripässi jo kommentoi, suruusiko syöt. Hiukan mystis juttu tuo veren sokerijuttu on. Tässä kesällä lähdin kauppaan. Aloin vahvasti humaltua. Sillä on joku nimikin tolla ilmiöllä.