Kirjoittamisen terapia

Etäisyys, itsensäkin katseleminen on antavaa haastavaa. Tulkinta aina hieman vaarallista, harhaanjohtavaa...
Siksi ei yhdenkään sanan kuuluisi loukata, satuttaa... Olen kanssasi samaa mieltä ! " ..oma arvonsa..." idusta kohti tietoisuutta : )

käyttäväni kirjoittamista terapianiana (siis nyt tuli ehkä taas kirjoitusvirhe) kun tuo kielitaitoni on aika vajavainen

..hyvin ilmaistu..."suojelevat täydelliseltä hulluudelta"...minullakin on siis suoja :)...Kyllä se terapiaa on ollutkin; kriisissä laittaa paperille ajatuksiaan, purkaa sydäntään. Vapauttavaa. Monet kerrat itkenyt esim. runoja rustatessa kynttilänkin valossakin yksinäisenä hetkenä.
Surussakin on oma kauneutensa, kaikkia tunteita pitää oppia hyväksymään tietäen että aurinko joskus paistaa risukasaankin :)

Jep! Kirjoittaminen on mulle elinehto. Mulla menee niin, että työstän asioita samalla kun kirjoitan. Eli sitten kun on "neutraalimpi" olo, asia on jo passé.

Mitä haittaa, vaikka symboliikka/runokieli ei avaudu kaikille?! "Ymmärrettäviä" fraaseja on jo ihan tarpeeksi: "älä astu nurmikolle" , "ei talvikunnossapitoa", "sammuta valot" jne jne. Tosin noistakin saisi jonkun mehevän rakkausrunon poikimaan... saatte vapaasti napata idiksen!

Runot avautuvat lukijalle, joka lukee, jokainen ymmärtää siltä pohjalta, missä on. Se on taidekokemuksen syvin olemus. Saada sanottua sanottavansa/tuntemansa on kirjoittajan kokemus. Lukijalle se kokemus on saada jokin vaikutelma johonkin toiseen maailmaan, miten runoilija on sen verhonnut. Ei kaikkea tarvitse ymmärtää. Eiväthän kaikki ole käyneet Afrikassakaan, mutta ihastuakseen Afrikkaan heille riittää, kun saavat sinne tuntumaa jotain kautta, mikä sopii heidän käsityskykyynsä. Kirjoittaja antaa mahdollisuuden kurkata jonnekin. Taiteessa riittää, että on mieleltään avoin. Niin tekijänä kuin kokijanakin.
Näin olen itse sen havainnut, eikä kukaan ole tullut minun kokemustani korjaamaan.

Kirjoittaminen on erittäin hyvää terapiaa ja pienessä kiukussa, suurissa pettymyksissä,
se helpottaa oloa. Sellaisessa mielentilassa syntyy myös paljon tekstiä.
Kehtaan tunnustaa, käytän tätä tapaa tunteiden ja tapahtumien pohtimiseen ja käsittelyyn .

Kyllä kirjoittaminen on terapiaa. Siitä saa lohdutusta ja samalla asioita voi käsitellä
rankallakin kädellä, eikä kuitenkaan satuta ketään.
Viekää kaikki muu.... mutta älkää viekö kirjoittamista!!

Ehkä tavallaan juuri silloin, kun se pahin on takana. Tai juuri siinä ytimessä ollessa, kun yrittää löytää olotilalleen sanoja päästäkseen eteenpäin. Käytän kynää ja paperia terapiana, mutta myös kirjoitan lähellä olevia asioita, ei omakohtaisia. Joka tapauksessa jollain tavalla oman itseni vuoksi, päästäkseni jyvälle mitä oman pään sisällä pyörii sitten loppujen lopuksi!

Hienoa on, jos joku siitä sitten saa jotain irti tai tulkitsee sitä täysin omalla tavallaan!! =) Kaiken ei tarvitse upota kaikille... kuten "taiteessa" yleensäkin! ;-)

toisinaan. Tosin viime aikoina on elämä ollut niin keski-ikäistä ja tylsää, ettei juurikaan ole kirjoitettavaa

Joskus kirjoittelen jopa kymmenien vuosien takaisista asioista eli välttämättä runoni eivät liity mitenkään kirjoitushetken elämäntilanteeseeni eivätkä aina edes omiin kokemuksiini.

Mainio oivallus tuo "suojelevat täydeltä hulluudelta" :D

Jokainen tulkitsee runoja miten oma sisäinen peili toimii. Ja niin sen pitää varmaan ollakin.

terve
tämä on todellakin terapiaa, ja se että kuuluu johonkin, hyväksyttynä, on erittäin tärkeää. Ilkikurista, toisille huomaamatonta panettelua esiintyy tälläkin palstalla, jonka huomaa usein kirjoittaja itse, muiden ylistäessä
hyvääkin kirjoitusta, joka olisi hyvä ilman pahansuopaisuutta. Kirjoitat hyviä ja annat ajatuksia muillekin,
kiitos sinulle. Tämäkin oli sitten sitä kuuluisaa terapiaa, kiittäen kaikesta

Kirjoitat niin runoja kuin asiaakin kirjoittamisen faktoista
että niiden tuntemuksista ... kuten minäkin toisaalle ( eri
palstalle vain),jossa olen kertonut kirjoittamisen
ihanuudesta kuin sen vaikutuksistakin.

Hyvä että kirjoitat tänne edelleenkin,joita on nautinto lukea.

tämä kirjoittaminen on hyvää terapiaa, sillä myrskyn jälkeen tulee tyyni sää ja voi kirjoittaa siitä.
En kirjoita paperille vaan suoraan tänne tai kännykkään...

Ja tosi on, että runot suojelevat täydelliseltä hulluudelta.