Oikea patruuna

Ei kai se sitten muu auta kuin maksaa enemmän. Muulla rynkyllä kuin suomalaisella en ammu.

7,62x39 kirjoitti:

Ei kai se sitten muu auta kuin maksaa enemmän. Muulla rynkyllä kuin suomalaisella en ammu.

Suomirynkky häviää natopyssylle lähes kaikissa ominaisuuksissa. Ainoa mikä on parempi on toimintavarmuus, mutta natopyssy on tarkempi, helpommin hallittavissa, luodilla parempi lentorata, paremmin muunneltavissa, korjattavissa ym. Suomirynkyllä annat liikaa tasoitusta kanssakilpailijoillesi. Eikä tuo M92 enää mikään oikea rynkky ole. Itselläni on vanha Valmetti, jolla tulee silloin tällöin fiilisteltyä. Kisat ammutaan ihan muulla kalustolla.

16 kirjoitti:

Suomirynkky häviää natopyssylle lähes kaikissa ominaisuuksissa. Ainoa mikä on parempi on toimintavarmuus, mutta natopyssy on tarkempi, helpommin hallittavissa, luodilla parempi lentorata, paremmin muunneltavissa, korjattavissa ym. Suomirynkyllä annat liikaa tasoitusta kanssakilpailijoillesi. Eikä tuo M92 enää mikään oikea rynkky ole. Itselläni on vanha Valmetti, jolla tulee silloin tällöin fiilisteltyä. Kisat ammutaan ihan muulla kalustolla.

Lue lisää

En nyt ota kantaa ressuaseisiin, mutta suomirynkkyihin kuitenkin. Oman varusmiespalveluksen suoritin rynsesterillä mallia RK-95. Vielä vuoden palveluksen jäädessä taakse jälkimaku aseesta oli jämäkkä, toimintavarma, helppokäyttöinen, kaikinpuolin sulavasti toimiva, vakaa ammuttava ja suhteellisen tarkka ase (oma ennätys 10 laukauksen kilpasarjassa 94 pistettä). Yhtään toimintahäiriötä ase ei omalla kohdalla vuoden aikana pukannut, vaikka suhteellisen paljon tuli räiskettyä (koulutus jv-rj).
No, kävin sitten tuossa taannoin kertaamassa viikon verran, ja käteen iskettiin vuoden 1964 Valmet rk-62. Heti suoralta kädeltä pystyi sanomaan että eroa rk-95:een oli kuin yöllä ja päivällä. Kaikki aseen toiminnot olivat uskomattoman jäykkiä ja kankeita (vaihdinta sai mm. vääntää suunnilleen kaksin käsin, kuin myös viritintappia). Laatikonkansi ei pysynyt juurikaan omin avuin kiinni (aseen metallit oli niin huonosti sovitettu; tämä asia ilmoitettiin myös asevarastolle), vaan metsässä ryynätessä saattoi kansi ponnahtaa v***tuun. Lippaat eivät pysyneet aseessa kiinni, vaan mm. ampumaradalla ase pukkasi häiriötä kun lipas kirposi latauksen yhteydessä irti. Aseen ergonomia oli ainakin omasta mielestä jopa surkeampi kuin omassa Ukko-Pekka kiväärissä, ja pyssy huomattavan paljon kevyempi kuin 95. Liipaisu tavattoman jäykkä ja epämääräinen, ei lähelläkään RK-95:n etuvedollista liipaisua. Aseen kantaminen tietyissä tilanteissa paljon v-mäisempää kuin taittoperällisellä 95:llä.

Että ainakin jos itse valitsisin joskus suomirynkkyä, niin ehdottomasti kallistuisin rk-95:n siviiliversion, M92:n puoleen, kuin jonkun rk-62 ressuaseen. Siis mikäli noilla ressuaseilla on vähänkään yhteistä esikuviensa kanssa.

piepipiepie kirjoitti:

En nyt ota kantaa ressuaseisiin, mutta suomirynkkyihin kuitenkin. Oman varusmiespalveluksen suoritin rynsesterillä mallia RK-95. Vielä vuoden palveluksen jäädessä taakse jälkimaku aseesta oli jämäkkä, toimintavarma, helppokäyttöinen, kaikinpuolin sulavasti toimiva, vakaa ammuttava ja suhteellisen tarkka ase (oma ennätys 10 laukauksen kilpasarjassa 94 pistettä). Yhtään toimintahäiriötä ase ei omalla kohdalla vuoden aikana pukannut, vaikka suhteellisen paljon tuli räiskettyä (koulutus jv-rj).
No, kävin sitten tuossa taannoin kertaamassa viikon verran, ja käteen iskettiin vuoden 1964 Valmet rk-62. Heti suoralta kädeltä pystyi sanomaan että eroa rk-95:een oli kuin yöllä ja päivällä. Kaikki aseen toiminnot olivat uskomattoman jäykkiä ja kankeita (vaihdinta sai mm. vääntää suunnilleen kaksin käsin, kuin myös viritintappia). Laatikonkansi ei pysynyt juurikaan omin avuin kiinni (aseen metallit oli niin huonosti sovitettu; tämä asia ilmoitettiin myös asevarastolle), vaan metsässä ryynätessä saattoi kansi ponnahtaa v***tuun. Lippaat eivät pysyneet aseessa kiinni, vaan mm. ampumaradalla ase pukkasi häiriötä kun lipas kirposi latauksen yhteydessä irti. Aseen ergonomia oli ainakin omasta mielestä jopa surkeampi kuin omassa Ukko-Pekka kiväärissä, ja pyssy huomattavan paljon kevyempi kuin 95. Liipaisu tavattoman jäykkä ja epämääräinen, ei lähelläkään RK-95:n etuvedollista liipaisua. Aseen kantaminen tietyissä tilanteissa paljon v-mäisempää kuin taittoperällisellä 95:llä.

Että ainakin jos itse valitsisin joskus suomirynkkyä, niin ehdottomasti kallistuisin rk-95:n siviiliversion, M92:n puoleen, kuin jonkun rk-62 ressuaseen. Siis mikäli noilla ressuaseilla on vähänkään yhteistä esikuviensa kanssa.

Lue lisää

Vanhassa valmetissa piippu on paljon parempi kuin uusissa sakolaisissa. Se on ihan oikeasti tehty ampumaan kympin rinkiin. Udempia rynkkyjä ei tehty niin hyvä piippuisiksi, sillä sotahommissa sille ei ole tarvetta. Rynkky ei ole mikään tarkkuusase.
Johtuisvatkohan kokemuksesi vanhasta valmetista siitä, että se oli jo hyvin vanha ja kulunut ase. Kunhan uudempi rynkky ehtii samaan ikään, niin se on jo aivan atomeina.
Kuten kirjoitin vanhalla valmetilla on mukava fiilistellä. Fiilistellessä ergonomia ym. pikkumurheet ovat sivuseikka. Puolikiloisen luistin rouskuttaessa edestakaisin poskenvieressä tuntee ihan oikeasti ampuvansa asella toisin kuin arskan sproingg jousi-soundin kanssa.