Minkä ikäisenä lapsenne (ei tarvitse olla enää vauva) hoito oli rankinta ja miksi? Olen yh-äiti ja asun kaukana sukulaisista & ystävistä joten olen erityisen kiinnostunut ajatuksistanne sellaisesta vinkkelistä että olisitte olleet itse kaikesta vastuussa.
Täytyy vielä sanoa että tähän mennessä olen nauttinut äitiydestä todella paljon - best thing ever!!!
Täytyy vielä sanoa että tähän mennessä olen nauttinut äitiydestä todella paljon - best thing ever!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vastaan, että ehdottomasti ensimäiset 3 kuukautta olivat rankimmat. Vauvalla oli kova iltaitkuisuus joka ilta klo 18-22 huusi kuin hyeena eikä mikään auttanut. Sitten 3kk ikäisenä se loppui kuin seinään. Meni pitkään ihmetellessä, että onko se tosiaan ohi. 5kk iässä alkaneet yöhärdellitkään eivät olleet niin vaikeita minun mielestäni. Univajeen kanssa pärjäsin, joskin olin melko tötterö, mutta oli niin vaikea olla, kun ei voinut lastaan auttaa ja itsekin oli vielä ihan hormoonihuuruissa.
Monesti olen miettinyt yh-äitejä tämän ensimmäisen äitivuoden aikana. Ja sitä miksi heitä aina "morkataan" yleisissä puheissa. Minusta ne äidit tekevät kyllä tosi ison työn yksin, jos sattuu vähänkin haastavampi vauva. Itse olen kesäisin aina reilun viikon tytön kanssa yksin ja olen kyllä ihan puhki, kun mies tulee reissultansa. Mutta ehkä jos asennoituu, että yksin olen, ei väsähdäkään niin helposti. Ota kaikki mahdollinen tarjottu apu vastaan, muista välillä yrittää hengähtää itsekin niin jaksat virkeänä vauvaa hoitaa. Ja vaikka meilläkin oli valvomista yms. niin kaikkeen tottuu eikä sitä kohta enää pidä minään. Alkuun ne muutokset järkyttää ja on epätoivoinen olo, mutta kohta huomaa kertovansa tuttavalle, että "meillä herätään 16 kertaa yössä ja voi että tuo lapsi on niiiiin lutunen".
Minun mielestäni kaksi ensimmäistä viikkoa vauvan kanssa olivat ehdottomasti haastavimmat. Meillä kantaminen öisin loppui siihen, samoin ylimääräiset itkut.
Toinen haastava aika oli 6-9kk. Vauva heräili öisin 1-2h välein läpi yön. Tuossa vaiheessa luulin tulevani hulluksi kun en saanut itse nukuttua ikinä 2h kauempaa.
Poikani täyttää kohta kolme ja tähän rupeamaan on mahtunut kaksi todella haastavaa vaihetta. Ensimmäinen vaikea kausi kesti ensimmäiset 3 kuukautta. Vauva ei nukkunut muualla kuin sylissä: ei vaunuissa, ei kapalossa, ei autossa, vain sylissä (ja kun sanon "ei nukkunut" tarkoitan "huusi kuin syötävä" tai "heräsi vartin välein huutamaan kuin syötävä"). Siis kaikki unet, ne päikkäritkin. Muistan illaltaisin itkeneeni miehelle, etten ole ehtinyt syödä koko päivänä, enkä ole päässyt vessaankaan. Toki näin muutaman vuoden viisaampana olisi sen vauvan voinut hetkeksi jättää vaikka pinnasänkyyn huutamaan, että olisi vessaan päässyt, mutta silloin lapsen sylinkaipuu ja tuskainen itku ottivat välittömästi tuoreen äidin sydämeen. 3kk kohdalla vauva oppi nukkumaan ilman minua :)
Toinen paha vaihe oli 6-7 kuukauden korvilla. Poika oppi seisomaan tukea vasten 6kk iässä ja nousi seisomaan kaikkialla. Ryömiäkin osasi jo tuolloin eli liikkui vinhaa vauhtia ja nousi ylös jatkuvasti. Ongelma oli siinä, ettei hän osannut laskeutua vaan kaatui aina joko naamalleen tai takaraivolleen. Nukkuminen onnistui jo hyvin, mutta vauvan ollessa valveilla jouduin joka sekunti roikkumaan tämän lahkeissa ja kaappaamaan koppeja, jos hän kaatui. 7-8 kk iässä hän oppi kaatumaan takapuolelleen ja sitten sain minäkin jo huilata :)
Katsotaan, miten uhman kanssa mennään seuraavaksi ;) Yli vuoden ikäisen kanssa helpottaa kuitenkin moni asia, koska lapsi ymmärtää tavallista puhetta ja osaa yleensä kertoa, jos on joku hätänä. Yöheräilyt eivät meillä olleet ongelma, koska imetin pitkään ja vauva nukkui kainalossa. Jos hän heräsi, tissi suuhun ja itse takaisin uneen. Vasta taaperoiässä olen minäkin saanut kokea, mitä se yöherättäminen on, ja nostan hattua niille, jotka sitä jaksavat. Onneksi itse menin vauva-ajan "oikopolkua" ;) Jos ja kun toinen lapsi on tullakseen, kainaloon päätyy hänkin.
Meillä on 7kk ikäinen vauva, enkä ole tähän mennessä kokenut missään vaiheessa, että vauvan kanssa olisi ollut erityisen rankkaa. Ensimmäisen kuukauden vauva vain söi ja nukkui, vasta sen jälkeen alkoi olemaan pieniä hetkiä hereillä päivisin. 2kk ikäisestä heräsi öisin enää kerran syömään aamuyöstä ja 6kk ikäisestä nukkunut yöt syömättä ja usein myös heräämättä. Jos herää niin tutilla nukahtaa takaisin.
Ehkä ne rankat ajat on meillä vielä edessä päin..
Tyttöni koholla n. 1-2 kk iässä, valvotti ja itki lähes koko yön, nukkui sitten päivät.... Meillä myös vanhempi lapsi, tuntui ettei itse nukkunut koskaan.
ikä on tämä nykyinen eli 1,5v. Pikkuvauva-aika oli mielestäni todella helppoa. Sitten ehkä 7kk iässä alkoi yökukkumiset, joka oli osaltaan aika rankkaa. Nyt sitten 1,5v on niin tajuttoman temperamenttinen, että meinaa todellakin välillä huumori loppua. Aamuisin herätään 5-6.00, joten hyviä unia en ole nukkunut koko aikana.