Olen lukenut kolme Ilkka Remeksen tekelettä peräkkäin ja olen vakuuttunut, ettei tarvitse lukea enää yhtään enempää. Oikeastaan se ensimmäinenkin olisi riittänyt. Vaikuttaa aivan siltä, kuin ne olisi tehty Neiti Etsivä -juonikaavalla. Joka kerta ollaan tekemisissä biologisten aseiden kanssa, päähenkilö on asunut/asuu ulkomailla ja seurustelee/on seurustellut ulkomaalaisen kanssa, vihollinen on ulkomaalainen, kirjoissa esiintyy Antti-niminen mies ja jossakin vaiheessa kirjaa on väkivaltainen takaa-ajo. Löydättekö lisää samankaltaisuuksia?
Remeksen toistot
Horisko
81046
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun kirjailija pääsee siihen tiettyyn kastiin, ettei tarvitse enään muuta kuin kirjoittaa,niin kirjoja ostetaan. Näin on käynnyt mm. Arto Paasilinnalle. Hänen kolme viimeistä kirjaansa on ollut täydellisiä pettymyksiä. Häne kaikki aikaisemmat kirjansa on ollut sitä hienoa herskyvää huumoria, joita ei nauramatta ole voinut lukea. Kolmen viimeisen kirjan aikana, en ole edes hymyillyt. Kannattaisi ehkä pitää pieni parinvuoden paussi, eikä yrittää tuputtaa joulumarkkinoille väkisin väsättyä teosta. Sillä siltä ne tuntuivat.
Sama tapahtui minulle kun yritin lukea Paasilinnan viimeisimpiä, se alkoi ärsyttään ja löin kirjan kiinni ja luultavaa on etten lue häneltä enään mitään.
Mikäli tauko auttaa, Paasilinnan olisi hyvä pitää sellainen keskellä jokaisen kirjansa kirjoittamistakin. Hänen vanhemmatkin kirjansa nimittäin alkavat hyvällä idealla ja hyvin kirjoitettuina, mutta viimeistään puolivälissä teosta touhu lässähtää täysin.
Lisäksi Remeksen kirjoissa puuduttaa jatkuva "nippelitieto", jota kirjailija viljelee runsaasti (ilmeisesti tarkoituksenaan lisätä tekstin realistisuutta?). Pinnallisen tarinan sisällä tällainen yksityiskohtaisuus tuo mieleen enemmänkin mainoskatalogin kuin kaunokirjallisen teoksen.
Ilkka Remes (Petri Pykälä)on yksi parhaita, elossa olevia suomalaisia kertojia. Tarinan kehitys, juonen eteenpäin vievyys, realistisuus ja loppuratkaisu; mikään ei onnu missään vaiheessa. 'Nippelitiedon' mukaanottaminen vaatii valtavaa määrää tarkistettavaa tietoa ja on erinomainen lisä muutenkin mukaansatempaavaan tekstiin.
itse olen ns. nopea lukija, joten helposti tulee "hypittyä" sellaista tietoa yli, jolla ei ole itse tarinaan olennaista merkitystä. Eli unohdan sen talon värin ja ulko-oven paikan heti ne luettuani.
Ensimmäinen Remeksen kirja, jonka luin, oli todella vaikealukuinen. Johtuneeko se sitten tuosta nippelitiedosta vai mistä. Kuitenkin vasta uudelleenluettuani kyseisen kirjan ymmärsin juonenkäänteet kunnolla.
Remeksen kirjat ovat kuitenkin itselleni antoisaa luettavaa. Täytyy olla todella ammattilainen kirjoittamisen kanssa, jottei tiedot mene ristiin missään vaiheessa.
Ja hänelle, joka sanoi, että joka kirja toistaa samaa kaavaa: oletko lukenu Mary Higgins Clarkin mestariteoksia? Jos ne eivät toista samaa kaavaa, niin eivät sitten mitkään. Ja kuitenkin Clark on yksi suosituimmista jännityskirjailijoista. Mieti sitä! :)
MHC kirjoittaa siis myös kaavamaisesti, niin Remeskin. Molemmat ovat suosittuja. Eikö silloin voisi tehdä jonkinmoisen päätelmän kirjojen lukijoista: yksinkertaisia, tuttuun ja turvalliseen luottavia, tietävät varmasti, mitä saavat...? Kuin kossupullon ostajia! ;)
Joo, mä uskoin jo kerrasta kun luin yhden, alkoi ihan lupaavasti mutta sitten alkoi sankari olla tyyliin Bond/Teräsmies/Batman -yhdistettynä, jotenki meni pikkasen överiksi ;o)