Millä perusteella aiot mennä kuoltuasi taivaaseen ja jos uskot ettei kuoleman jälkeen ole elämää niin perustele miksi ajattelet niin? Toivon että osaat keskustella kanssani asiallisesti niinkuin minunkin tarkoitukseni on olitpa sitten mitä mieltä tahansa.
Minua kiinnostaa...
Eeva ja Aadam
45276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Tuskin on mitään taivasta siinä mielessä kuin kuvittelet ja mitään helvettiä ei ole. En osaa varmasti sanoa mikä olotila sen on tai "muisto" elämästä. Tähän asiaan on aivan oma osasto, toisaalta kukaan ei ole kieltänyt mistä aiheesta saa kirjoittaa.
Uskonto ei kumminkaan saa liittyä asiaan.
Joka on tajuntaani virrannut ,siis puheet taivaasta ja siellä vallitsevasta oikeurenmukaisuuresta olisi totta.
jos jumala olisi tavattavissa niin haluaisin tietää mitä syntejä likkani joutuu sovittamaan.
En ajatellut mennä minnekään, ainakaan taivaaseen, kuoleman jälkeen. Siinä vaiheessa luulen että menen sinne minne minut viedään, toivottavasti krematorion luukusta sisään ja savupiipusta ulos...
Enkä usko että elämä loppuu kuoleman jälkeen, madot ja toukat lihovat ja horsmat rehottavat, siinä elämä jatkuu. Ja tuhkakin on maanparannusainetta...
Kysymyksessäsi on suuri ongelma, nimittäin kuinka keskustella asiallisesti taivaista ja kuoleman jälkeisistä tiloista.
Ongelmasta huolimatta vastaukseni on, en millään perusteella. Kuoleman jälkeinen elämä on tarkoituksetonta luonnon kannalta, paitsi ihan fysikaalisessa mielessä, muutoin elämän pitäisi jatkua kuoleman jälkeen myös kaikilla muillakin eläimillä sarvikuonoja ja satiaisia myöten. Periaatetta pitemmälle vietynä kaikkien jo kuihtuneiden kasvienkin paikka olisi varattu kasvien taivaassa.
mikä se on?
Jollei tiedä mihin joutuu, miten voiajatella menevänsä taivaaseen.
Otettasko kolmas vaihtoehto vielä peliin, eli syntyminen johonkin uuteen olomuotoon ;)
Reinkarnaatio, katoamaton materia. Luonnon kiertokulku ;)))
Kyllä minä menen ihan vaan hautaan. Se on vakaa käsitykseni, olisi pikkasen liian kova homma jäädä ajelehtimaan jonnekin tyhjyyden rajamaille ikuisiksi ajoiksi. Kyllä tässäkin elämässä on kestämistä jos on ilojakin.
Toivoisin vielä sitäkin, ettei poismenoani muisteltaisi perinteisesti papin paasatessa (muualla kuin kirkossa). Kehitteillä on jotain ihan muuta joka jääköön salaisuudeksi.
En usko kuolemattomaan sieluun, mutta jos mielikuvituksen tasolla lähden perustelemaan taivaaseen menemistäni ottaisin ensin esille kysymyksen: pääsenkö taivaaseen? Taivaalla tässä yhteydessä tarkoitan sitä mielikuvaa, mitä minulle on evankelisluterilaisen kristinuskon opetuksen perusteella syntynyt. Lopun olen itse päätellyt/keksinyt.
Jos olen oikein ymmärtänyt jonkinlaista suoritusta maanpäällisessä elämässäni edellytetään taivaaseen pääsemiseksini. Helpoiten luulen pääseväni kun viimeisillä hetkilläni uskon ja kadun. Tietenkin aion jättää tämän viime hetkeen, koska taivasten valtija on armollinen ja anteeksiantava. Eiköhän tällä taivaan portit aukene minullekin. Jos syystä tai toisesta en sitä ehdi tehdä jää taivas minulta kokematta. Se onkin sitten aivan eri juttu.
Toivottavasti tämä täytti edes aloittajan kriteerit asiallisesta keskustelusta. Saa tästä hieman hirtehishuumoriakin lukea jos sellaiseen tuntee tarvetta.
Sinun pitää "kilvoitella" täällä maanpäällä jotta pääset taivaaseen eikä siihen riitä viimehetken kilvoittelut tai viimeiset voitelut. Voihan olla, että makaat sängyssä vuoden tiedottomana tai enemmänkin tai mielesi on tehnyt muuten tepposet ettet ymmärrä höykäsen pöläystä mistään, elät kuitenkin.
Kilvoittelunpa unohdin. On kai jossain määritelty miten kauan pitää kilvoitella ja mitä vastaan? Vaikkakin olen kovin epäkilpailuhenkinen ja omaan vähäisen määrän kunnianhimoa voisin aloittaa nyt. Palkinto on houkutteleva.
No aluksi riittää varmaan kun ruoskit itseäsi vastalla saunassa säännöllisesti joka viikko mutta muista tulla ajoissa pois muuten tulee äkkilähtö:)))
Sauna itsessään riittää kilvoittelukseni. En laisinkaan pidä saunasta. Jos tuolla taivaaseen pääsen, olkoonkin niin.
Ei ole aikomusta mennä taivaaseen kuoleman jälkeen, koska minulle ei ole tähän mennessä esitetty yhtään järkevää ja perusteltua informaatiota kyseisen paikan olemassa olosta. Niin, en ole ateistiperheestä, enkä kiihkouskovaisista oloista, vaan ihan tavallisesta suomalaisesta kodista.
Kuten lähes kaikki 1950 luvulla syntyneet, olen minäkin ollut kristillisen kasvatuksen ja informaation kohteena, joka on ollut iät ja ajat yhtä ja samaa jankkaamista, että olet huono ja arvoton, kuten kaikki muutkin ihmiset. Tunnustamalla syntisi pääset taivaaseen.
Taivas on mielestäni pelkkä kannustin, jolla elämäänsä pettyneet motivoidaan kaikesta kurjuudestaan ja kokemastaan huolimatta vastuulliseen ja kunnialliseen elämään. Yhteisessä isossa huonoudessa ja paremman toivossa kateus hyväosaisempaa kohtaan laantuu, ja luokkaerot tasaantuvat. Siitä kumpuavaa sisäistä hyvää oloa ei voi tietenkään väheksyä.
Taivastavoite on varmaan toiminut hyvin aikoina, jolloin kurjuudessa elävällä tavallisella kansalla ei ole ollut mitään etenemisen mahdollisuuksia hyväosaisten eläessä leveästi omassa piirissään. Kristilliset käsitykset siirtyvät sukupolvelta toiselle muuttuen oman aikansa tarpeisiin. Nykyään vaikuttaa huvittavalta, kun joku kristitty yrittää muotoilla hurskaaksi ja hyveelliseksi salatun alhaisen ajatuksensa: "Pyh, sinä olet yhtä surkea kuin minäkin. Jos et sitä myönnä, et pääse taivaaseen." Tuttua eri muodoissa ja eri elämänaloilla?
hiukan niinkuin pitäis pakata laukut, muttei tiedä onko menossa Burmaan vaiko Alaskaan.
Ei minuakaann oikein kiinnosta tuntematon ;)))
Minusta toi taivas on ollut papeilta hieno keksintö, saadaan kurjat raatamaan lupaamalla niille jotain olematonta ;))
tai ainakin sellaista mitä ei itse niille tarvitse maksaa...
...että hyvät tytöt pääsee taivaaseen.
Pahat tytöt pääsee....ihan mihin vaan:)))
"En minä kuolemaa pelkää. En vain halua olla paikalla kun se saapuu"
Woody Allen
on omakin ajatusmaailma.
Sitäpaitsi taivas olis kamalan tylsä paikka olla....enmä ainakaan jaksas soittaa harppua aina vaan...
hemmetti.
laulaa virsiä ja olla ihan auvonen ;)
Ei, ei oel meikäläisen puuhia.
Mieluummin tökin kuumalla hiiliahngolla vähemmän syntisiä ;)
Täällähän on ihan ilotellaan sillä välin, kun minä teen luumumehua, vai olisko se viiniä. Helvetillinen meno kuullostaa paremmalta kuin autuas ikuisuus nöyrien poloisten seurassa. Se siiderimainos, missä tanssitaan helvettitunnelmissa on mun lemppari.
kuulostaa minustakin oiekin hyvältä.
sen haluan, että kun tää henkiriepu kropasta eroo, niin kunnon peijaiset pitää pitää.
Siellä pitää olla naurua ja laulua, kauhia älmölö, eikä kukaan saa kulkea suoraan poislähtiessään.
Se on minulle arvoiseni lähtö.
Jos joku vielä haluaa vetää rajoittimelle, niin sekin plussaa ;))
Sitäpaitsi, Lucifer on komee kaveri, vink, vink...
"Siellä pitää olla naurua ja laulua, kauhia älmölö, eikä kukaan saa kulkea suoraan poislähtiessään. "
Kun ihminen on ehtinyt elää kaiken tarpeellisen, niin hänet voidaan aivan hyvin saattaa hautaan myös positiivisissa tunnelmissa. Mulla on vanhoilla VHS-nauhoilla filmi "Akira Kurosawan unet". Siinä on pätkä nimeltä Vesimyllyjen kaupunki. Siinä pienen köyhän maalaiyhteisön iloinen hautajaisseurue saattaa vanhan jäsenensä arkkua hautaan. Arkun päällä on kirkkaanpunainen huivi.
"Sitäpaitsi, Lucifer on komee kaveri, vink, vink."
Mä tykkään vähän turmeltumattomamman näkösistä miehistä.
en ole ollenkaan sliipattu, viikattu putspuleerattujen miesten ihailija ;)
Pikaksen...rugged...on parempi ;)
Joo, olis pitäny tuohon lisätä, että peijaiset pitää olla, itte kropan saa upottaa vaikka jänkään.
on ihan sama mitä sille tapahtuu...jätesäkissä kaatikselle ;)))
Mihin se sitä...huivia tarvitsi?
Siis seurue kantoi laudoista kyhättyä vaatimatonta arkkua, joka päälle oli aseteltu koristeeksi punainen huivi ristikkäin arkun kulmiin nähden. Kai se loi kontrastia karua kuolemaa ja karua lautalaatikkoa vasten. Yleisöllä oli myös jotain viuhkoja, joita he heiluttivat iloisesti. Jos arkkuna olisi ollut pelkkä lautalaatikko, kohtaus ei olisi ollut niin esteettinen ja ajatuksia herättävä.
arvoisensa l'ähtö.
Kuka muuten on sanonut, että hautajaisissa pitää sura?
Eikö se ole itsesäääliä?
vainaja voi hyvinkin olla iloinen siitä, että pääsi pois?
"Kuka muuten on sanonut, että hautajaisissa pitää sura?"
Olisko niin, että harva uskaltaa toimia toisin kuin on tapana
"Eikö se ole itsesäääliä?"
Varmaankin just sitä.
"vainaja voi hyvinkin olla iloinen siitä, että pääsi pois?"
Aivan! Kun mä oli pikkulikka, kotonani asunut mummoni hoki jatkuvasti, kuinka on huonossa kunnossa ja pääsis pois. Sitten mummo kuoli, ja pääsi pois. Ihmettelin siellä haudalla, että mitä nuo ihmiset itkevät, kun vanhan sairaan ihmisen toive toteutui.
Tää on mulle just nyt ajankohtainen aihe, kun ystävättäreni mies kuoli äskettäin. Ystävätär suree ja itkee miesvainaajaa aidosti ja lähtee sen jälkeen miesystävänsä luo. Osaanko minä olla hautajaisissa oikeaoppisesti, kun en edes pitänyt vainajasta?
No, olet hiljaa ja osaaottavan näkönen, et hymyile..sitte...
Hilajisuudella ...hoitaa monta hankalaa kohtaa...
Totta. Eräs heppu, joka esiintyi kokeneena IV-asentajana, vaikkei ollut koskaan kyseisiä hommia tehnyt, mutta tunsi alaa teoriassa, sanoi, että kannattaa neuvotteluissa puhua mahdollisimman vähän ja olla vakavan näköinen ja sitten muut ajattelee: "Toi tyyppi tietää HEELvetisti" hänen omia sanoja lainatakseni.
jollet kerro kellekään...niin siitä on puolet minunkin viisaan maineesta ;))
Säästellen sanoo vain, jotain pientä ;))
sellaista näytelmää jostain vuodelta 1960-61, jossa oli Toivo Mäkelä kuolemaisillaan ja vaimonsa (oliko Irma Seikkula, Emma Väänänen, en muista niitä, näen vaan silmissäni vieläkin) otti viimeistä henkäystä pussiin ja sitä sitten viemään pyhälle Pietarille taivaan portille? Taisi tulla kolin kolia takaisin. Olen etsinyt tuota vaikka mistä arkistoista, en löydä. Se oli pikkutytölle liiankin vaikuttava.
Ei, en usko taivaaseen ainakaan tavallisella tavalla. Kirkostakin olen eronnut. Elän niin ettei tää ainakaan huonommaksi kuoltuani voi muuttua.
Ja minua kiinnostaa miksi kaikki huuhaa- ja hötömaailma kiinnostaa niin kovasti. Jotenkin tuntuu, että selväjärkisiä mielipiteitä täytyy oikein puolustaa, niinkuin täällä muutamat onneksi puolustavat. Olisipa kiva tietää mitä ihmisen päässä pyörii silloin kun vakavissaan hötöjä pähkäilee.
Suuri ihmetys mulla on kun tiedän ja tunnen dipl.inssin joka on täysin seko, mutta on jotenkin opintonsa onnistunut suorittamaan.
insinöörit ei syö edes suolakurkkuja, kun eivät ole oppineet tekemään käsillään mitään, eikä pää mahdu lasipurkkiin!
Insinöörihän osaa ihan mitä vaan. Minä olen siitä elävä esimerkki, tosin en ole DI. Tiilit on tilattu, ja ajattelin tuossa viikonloppuna muurata uunin, jonka suunnittelin itse. Seuraava isompi projekti olis uusi villakankainen talvitakki, kun vanha ei sovi uuden auton väriin.
vahvistaa säännön.
99,99% insinööreistä ovat asiantuntijoita ja alansa hallitsijoita. Kuten muutkin hyvinkoulutetut henkilöt.
Ilman inssejä ei mekään täällä höpötettäisi eikä syötäisi suolakurkkuja metallikantisesta lasipurkista.
:)
Jos olisi olemassa taivas, niin sekin olisi insinööritaidon mestariluomus!
Muuten asiallisesta keskustelusta ei osaltasi ole tietoakaan eli et ole avauksesi jälkeen sanonut yhtikäs mitään.
Täällä on aika ronskisti pöllytetty aloituksen aihetta, jotta luulenpa, että aloittajalla oman näkökannan perusteleminen tuntuu liian työläältä. Kivahan aihetta olis vielä pyöritellä, kun tää tässä nyt on.
Minun - ja vain minun! - uskomukseni on, että, me kaikki palaamme siihen yhteiseen valoon, siihen yhteiseen sieluumme, jossa ei ole minkäänlaista "inhimillisen" ihmisen arvostelua. Itse itsemme "punnitsemme".
Uskon sielun vaellukseen.
Arvostelemme oman elämämme ja teemme omat päätöksemme; joko haluamme "yrittää vielä kerran" tai emme usko "pystyvämme parempaan"...
Tämä karman lakiin uskomukseni antaa minulle oikeuden rakastaa kanssakulkijoitani - opettaa minua kuuntelemaan ja olemaan arvostelematta!
Halit kaikille - - -
Tuota noin, kuinka karmoissa käsitellään yleensä eläimien, joihin ihminen kuuluu, sielujen vaeltelu. Vaelletaanko me kirahvien kanssa, vai onko heillä oma juttunsa vaelluksiaan varten.
Ihan kysyin naama peruslukemilla ja näkisin mielelläni vastauksen.
Karma on syyn ja seurauksen laki ja sielujen vaeltelu tapahtuu sen mukaan miten olet elänyt. Ne opit ovat taas ihan erilaisia eri uskonnoissa. Jos sinulla on huono karma voit syntyä vaikka siaksi ja joutua joulupöytään, jos taas hyvä karma voit luoda nahkasi ja uiskennella jonkun naisihmisen kohtuun takaisin kasvamaan ja syntymään vieläkin paremmaksi ihmiseksi kuin olet ollut.
Ihan vakavalla naamalla tämäkin.
Niin niin, mutta onko kaikilla eläväisillä omat karmansa, vai samoissa karmoissako bailataan.
Tuota en nyt tiedä mutta luulisin, että Intiassa ainakin lehmillä on oma karmansa ja heidän sielunsa vaeltavat keskuudessaan kuten elävätkin ja ihmiset lehmänpakkakasojen hajussa:)
:D
Bravo! Visca!
Huumorintajulla menemme taas elämässä eteenpäin - ei paha!!!
logos päivitettynä tilt-pallolta futurnia-kuutioon ... jos näin ei käy niin sit on ikuinen black-out
Voisihan tähän vastata, vaan odotan, että tämä Eeva/Adam antaa palautetta jo kirjoitettuihin viesteihin,
jotta ymmärtäisin, mikä aloittjan mielestä on asiallista, mikä ei?
tympeitä aloituksia ykköseksi.
H.
Sekö oli motiivisi vastata.
Jos pieni olisisit tossa mun edessä, niin suorittaisin sulle nenähieronnan, pitäisit siitä tai et. Uskoakseni et pitäisi. So!
oota..katon jonkun sun tympeän aloituksen, niin voin senkin nostaa ylös, jotta mielesi piristyy..
Onko sulla muuten kaikki hyvin. Ei ikä rassaa jne..
Annetaan nyt hänen päteä, jookosta.