En olisi ikinä uskonut, että eron jälkeen uudessa suhteessa olen oikeasti löytänyt syvän rakkauden. Uusperheessä aikuisten rakkaus on ehdotonta ja vahvaa, muuten uusperheily ei onnistu.
Omalla kohdalla olen huomannut, ettei meitä yhdistä mikään muu kuin toisemme. Ei yhteisiä lapsia, ei yhteistä omaisuutta, vain halu olla toisen kanssa. Pakko tunnustuaa, että tämä suhde on syvempi kuin se "elämäni rakkaustarina", jonka kanssa njuorena avioiduin ja perustin perheen. Näin jälkeennpäin on pakko tunnustaa itselleen, että emme syvätasolla kai olleetkaan koskaan toisiamme lähellä, vaikka silloin luulin niin.
Vaikka uusperheissä on mitä erilaisempia haasteita, niin vahvan keskinäisen tunteen avulla asiat loksahtavat omille paikoilleen. En usko että monessakaan ydin perheessä olisi voimia/keinoja selvittää vastaavia haasteita. Uusperheessä vaaditaan erityisen vahvaa sidettä aikuisten välillä.
Omalla kohdalla olen huomannut, ettei meitä yhdistä mikään muu kuin toisemme. Ei yhteisiä lapsia, ei yhteistä omaisuutta, vain halu olla toisen kanssa. Pakko tunnustuaa, että tämä suhde on syvempi kuin se "elämäni rakkaustarina", jonka kanssa njuorena avioiduin ja perustin perheen. Näin jälkeennpäin on pakko tunnustaa itselleen, että emme syvätasolla kai olleetkaan koskaan toisiamme lähellä, vaikka silloin luulin niin.
Vaikka uusperheissä on mitä erilaisempia haasteita, niin vahvan keskinäisen tunteen avulla asiat loksahtavat omille paikoilleen. En usko että monessakaan ydin perheessä olisi voimia/keinoja selvittää vastaavia haasteita. Uusperheessä vaaditaan erityisen vahvaa sidettä aikuisten välillä.
Vastaukset 62
Vanhimmat
että miehellä on tunteita ja rakkautta, ja hän osaa olla mies perheessä. Jos sinäkin olisit löytänyt miehen jolla ei olisi perhettä tai ei olisi koskaan ollut parisuhteessa, niin hän ei olisi kasvanut siihen.
On eri asia olla eronneenm iehen kanssa kuin miehen jolla ei ole ole ollut suhteita.
Eronneet miehet osaavat ottaa huomioon naisen ja muita ihmisiä paremmin kuin mies jolla ei ole ollut perhettä.
Siitä voi kiittää ex vaimoja, että ovat kouluttaneet miehet ottamaan muitakin ihmisiä huomioon kuin vain itsensä.
Tuo on varmaan osaltaan totta. Kumpikin on jo ollut pitkässä liitossa ja oppinut siitä jotain. Tietysti on aina niitä, jotka eivät opi mitään, mutta suurin osa kai kuitenkin oppii sellaista mitä ei osannut ensimmäisessä liitossa. Ikävää sinänsä, että uudet kumppanit sitten "korjaavat sadon" asioissa, joita ei osattu viedä käytäntöön ekassa liitossa. Samoin varmasti minun exäni on uudessa suhteessaan "parempi", samoin mieheni ex.
Tosin minulla ei ole oman eroni jälkeen kokemusta suhteesta ei-eronneen ikisinkun kanssa. Mutta kuulosti loogiselta tuo ajatus siitä, että ollaan jo opittu olemaan parisuhteessa. On kai silloin realistinen käsityskin siitä miten suhde etenee.
valmiiseen pöytään on niinhelppo mennä, kun itse ei viitsi tehdä mitään asioiden eteen, kun vaan viedä mies perheestä ja lapsilta isä, ja sitten kehuskella aikaansaannoksiaan.
On hyvin säälittävää että nämä perheenrikkojat tuntevat onnistumista asioista, joihin heillä ei ole osaa ei arpaa, siksi olisi tärkeetä että he kunnioittaisivat miehen exää ja lapsia, että ovat saaneet kaiken valmiina, eikä aina haukkuisi ja mollaisi asioista joista heillä ei ole hajuakaan.
Monet mihet tekevät uudessa suhteessa asiat samallalailla kuin ex vaimo on opettanut ja miten hänen kanssaan on toimittu, on vaikee muuttaa hyväksi havaittu koulutus ex vaimolta. Perhemalli ja yhteiselon oppi on ex vaimon kanssa opittu ja hyväksi havaittu.
ja miehen ex opetti myös miehelle ettei paskaan suhteeseen kannata jäädä eikä huonoa kohtelua hyväksyä.
Siksi he osaavat valita uudessa liitossa vaimonsa paremmin.
He oppivat edellisessä liitossan kaikki virheet mitä pitää uudessa liitossa välttää...näin onni on taattu.
BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
Tuo on kyllä totta että uusperheessä sen suhten pitää koossa juuri se suhde siihen toiseen aikuiseen. Kun ei ole mitään muuta yhteistä kuin rakkaus niin sen avulla selvittää niitä ongelmia joita uusperhekuvio saattaa aiheuttaa. Aikaisemma suhteessa asioita on opeteltu ja toivottavasti eron jälkeen monista asioista on otettu oppia eikä samoja virheitä toisteja enää uudessa suhteessa.
Minun uusi ihmissuhteeni on ikisinkku jolla ei pitkiä suhteita eikä lapsia. Hänelle perhe-elämä on ollut suuri haaste ja sitä hän on joutunut kantapään kautta opettelemaan. On ollut sellaisiakin aikoja että hän on halunnut olla vain itsekseen ja miettiä todella, että haluuako tätä elämää. Olen antanut hänen rauhassa tehdä omia päätöksiään sillä ei varmaan ole helppoa hypätä miehen malliksi perheeseen ihan noin vain. Siitäkään huolimatta että ollaan oltu ystäviä jo pitkään ja lapset ovat tuttuja ja aika läheisiä ennestään. Sinkku opettelee sitä parisuhdettä pitempään kuin jo pitkään suhteessa ollut. Mutta oppii kyllä jos vain haluaa.
Koen juuri samoin. Uuspeheessä aikuisten välinen suhde on erityisen tärkeä ja sen toimivuus luo pohjan kaikkien tasapainolle. Jos uusperheessänni olisi niin vääristynyt parisuhde kuin avioliittoni oli viimeisinä vuosina, niin eihän meitä olisi uusperheenä. Tässä kuviossa kun ei kulissi elämä pelaa niinkuin ydinperheessä. Ydinperhe aikana pysyimme yhdessä, koska niin "kuului" toimia "lasten takia". Olin silloin väärässä.
Teini-iän ja nuoren aikuisuuden välimaastossa olevat lapset ovat useammin kuin kerran sanoneet, että olipa hyvä kun erositte, koska heillä on parempi olla rakkauden ilmapiirissä kuin kylmän sodan ilmapiirissä. Sanomattakin on selvää, että lapsilla on hyvät välit kumpaankin vanhempaan, mutta huomasivat jo ennen meitä aikuisia, ettei homma pelitä ydinperhe kokoonpanolla. Arvostan sitä, että lapseni näkevät elämän niin kokonaisvaltaisesti ja kypsästi.
Ihanaa lukea positiivista ja onnellista tekstiä
Uusperheessä ei kannata tehdä liian nopeita päätöksiä suuntaan eikä toiseen. Ilmeisesti suhteenne on melko tuore, jos miehesi lapsi on niin pieni, että tapaaminen tapahtuu lapsen kotona. On normaalia, että' järki ja tunteet ei aina kohtaa. Minun kohdalla aikanaan käänteentekevää oli se, että puhuin miehen kanssa (saunassa, tunnelman ollessa välitön) omista tunteen ja järjen sekoituksista. Olen kuitenkin huomannut, että aika on se joka tekee tehtävänsä.
Vaikka miehesi olisi joskus ollut uskoton, se ei tarkoita sitä, että hän olisi sitä vastakin. Useimmat ihmiset huomaavat, että pettämisen jälkeen suhteesta katoa se jokin. Eli syvyys, jonka arvon eronnut kyllä ymmärtää ja haluaa uudessa suhteessa saavuttaa. Toisekseen lapsen läsnäolessa pettäminen on epätodennäköistä. Lapsen kasvaessa tapaamiskuviot muuttuvat. Tosin myös haasteet... Voimia!
Luin juttusi kuin omani..
tälläkin hetkellä mieheni on entisen ja lapsen luona. Voi kuinka pahalta tuntuukaan. Välillä asia on ok, ja kaikki on ok, ja sitten ajatukset kuin romahtaa.. Itselläni on vielä kova vauvakuume päällä, ja se kai tässä asiasta tekee raskaamman, kun toisella lapsi jo on.. Välillä mietin, mitä jos en itse voikaan saada lasta.. (turhaa etukäteen murehtia).
Minua ei niinkään vaivaa lapsi, vaan juuri se, kuinka paljon he ovat yhteyksissä keskenään, ja kuinka ajat järjestetään ja minut ja parisuhteemme huomioidaan vasta kaiken sen jälkeen. Sitä en pelkää, että heillä jotain olisi enää, se on tullut selväksi, kun joskus olen suutuksissani erehtynyt mainitsemaan. Mutta tosiaan, parisuhde, jossa on kuitenkin se "kolmas".. aina.
Itse kävin lenkillä ja siivosin, saa ihmeen paljon aikaiseksi, kun täytyy saada muuta ajateltavaa.. Tällä hetkellä asiat kuitenkin suht hyvin muuten, ja elämässä pieniä uusia asioita meneillä, niin jää murehtimiset vähemmälle.
Eiköhän tämä tästä.... ajan kanssa. ?
Aikakaan ihmeitä tee.
Sinä ET saa olla kolmas, et todellakaan. Jos miehesi kävelee sinun ylitsesi tuolla tavalla, niin sinulla ei kamalasti ole vaihtoehtoja. Paras vaihtoehto minusta on, että puhut miehesi kanssa kahden, anna vaikka lukea tuo kirjoituksesi keskustelun pohjaksi, ja tee selväksi ettet voi tyytyä rooliin jossa miehen ex kiilaa aina edellesi.
Muut vaihtoehdot jotka sitten ei niin hyviä ole, on että lähdet kävelemään suhteesta tai suostut olemaan tulevatkin vuodet kynnysmattona.
Ei vanhempien tarvitse olla kokoajan tekemisissä, kun tapaamissopimus on ja pelisäännöt selvät, niin miksi pitäisi. Lapsen hakureissuillehan voit lähteä mukaan jos haluat.
Kivisyrän.. Niin. Uskoisin, että nyt on kyse siitä, ettei kivisyrän voi oikein vaikuttaa tapaako mies myös lapsen äitiä. Muksun ollessa pieni se vaan menee niin ja silloin miehen naisystävällä on kolmas osapuoli olo.
Itse saan kans siivottua kämpän lattiasta kattoon aina miehen ollessa lasta katsomassa. Tuntuu niin väärältä, kun tunnen mustasukkaisuutta mutta joku on joskus opettanut, ettei ole olemassa vääriä tunteita. On vain vääriä tekoja niiden pohjalta. Kuvaat myös kuin minun olotilaani, että "välillä asia on ok ja kaikki on ok ja sitten ajatukset kuin romahtaa.." Niin se menee täälläkin. Ja sitten tekisi mieli vaan huutaa.
Tarvis kehitellä jotain todella mieleistä tekemistä aina siksi aikaa, kun lapsen tapaaminen on. Muuten lyhenee kynnet liikaa ja talon lattia kuluu liiasta luuttuamisesta.
juu, tosiaan, siis tunne "kolmannesta" tulee silloin kun mieheni on lasta katsomasta, tai myös silloin valitettavasti vähän, jos on jotain kysyttävää.
hyvä tuo sun kommentti nuista tunteista "ei ole vääriä tunteita, vaan vääriä tekoja niiden pohjalta.."
ja voi kuinka olen asiaa pohtinut, olenko kynnysmatto, erotako, vaiko jatkaako, miten jatkaa, että jaksaa jatkaa.. sen olen huomannut että "pakoon juoksemalla" asioita ei ratkaista, ei mielessä eikä keskenään. Asiat ovat mieheni kanssa hyvin, (ei vaihtamalla parane), olemme samanhenkisiä, jaamme samat ajatukset. riidat kuuluvat asiaan, (tämä lapsiasia ehkä on väärä aihe riidellä, mutta en tosiaan tunteilleni voi mitään..). Kuitenkin olen myös ylpeä miehestäni, että hän haluaa olla lapsen kanssa, tuntuu se sitten kuinka pahalta minusta tahansa. Mutta uskon, että lapsen kasvaessa, asiat sujuvat paremmin..
Kuitenkin olen myös ylpeä miehestäni, että hän haluaa olla lapsen kanssa, tuntuu se sitten kuinka pahalta minusta tahansa. Mutta uskon, että lapsen kasvaessa, asiat sujuvat paremmin..
Tuossa kivisyrän on kyllä syvän totuuden juurilla. Lasten kasvaessa asiat sujuvat aina vaan paremmin. Suhteenne vahvistuu ajan kuluessa ja tietyt asiat eivät enää aiheuta tunnekuohuja. Tapahtuu sanalla sanoen perheytymistä.
Teidän molemman kohdalla on aivan loistavaa, että miehenne ovat aktiivisia isäroolissaan. Sitä minäkin arvostan omassa miehessäni. Se, että eronkin jälkeen kyetään kantamaan yhdessä lapsesta vastuuta, kertoo siitä, että lapsen molemmat vanhemmat ovat sinut eron kanssa. Se luo hyvän pohjan myös uusperheelle. Nauttikaa hyvistä asioista ja käsitelkää avoimesti haasteet.
Hienoa jos suhteenne perustuu rehellisyydelle ja rakkaudelle. Mutta väkisinkin äitinä pomppaa kysymys mieleen..
Et mainitse lapsista mitään,missä he ovat?? Tietokoneen ääreen unohdettuina,tarpeen tullen viedään exälle hoidettaviksi...
Missä puolisosi lapset ovat??? Tapaako isä heitä säännöllisesti??
Kuinka niiden asioiden sovitteleminen yhteen onnistuu???
Ei pahalla,mutta minuun kirjoituksesi kalskahti itsekkäältä ja keskenkasvuisen ajattelulta. Enpä ihmettelisi,jos olette kouluttamattomia tai ehkä oppisopimuksella opistoasteen jotenkin puurtaneita. Kirjoituksesi on tunneperäistä skeidaa,jossa varmasti lapset ovat jääneet ulkopuolelle. Enpä ihmettelisi,jos ajatuksesi pyörii vain ulkonäön ja seksin ympärillä ja kun joku mies huolii sinut,on se rakkautta.
Ja yhdestä olen varma,joka huokui kirjoituksestasi,aivosi ovat tipahtaneet alakertaan tai sitten niitä ei ole ollutkaan.
Miksikö näin ajattelen?
Uusperheyteen kuuluu lapset. Ei ole ihanaa helppoa uusperheyttä. Ei ole ihanaa helppoa ydinperheyttäkkän lasten keskellä. Kaikki vaatii työtä. Silloin nostan hattua jos aktiivisesti huomioitte lapset,sinun lapset ja mahd. miehen lapset. Annatte heille rakkautta tasapuolisesti,huomioitte heitä säännöllisesti.
Edes ajan kanssa,ennenkuin lapset lähtevät kotoa,sitten voisin kirjoituksesi uskoa. Siihen,mitä otsikkosikin viittaa "parisuhde uusperheessä".
Olipa yllättävää, että aloitukseni sai sinussa noin voimakkaan negatiivisen tunnetilan aikaan. Henkilökohtaisesti koen että miehen ja nainensn välinen suhde on parisuhde, rakkaussuhde, jota tarvitaan uusperheessä samoin kuin ydinperheessä. Minun maalmankuvassani perheessäkin ihmiset ovat yksilöitä, eivät yski harmaa mössö. Aloitukseni koski parisuhdetta ja sen toimivuuden merkitystä uusperheen haasteiden keskellä.
Hienoa, että olet kiinnostunut myös lapsistamme (vaikka kirjoitatkin heistä aika ikävään sävyyn - ihmettelen agressiivisuutesi motiiveita). Tiedoksi: lapsia yhteensä neljä, joista kaksi jo aikuitunut ja lentänyt pesästä. Nuorimmatkin opinnoissaan jo melko pitkällä. Lasten välit keskenään sekä meihin aikuisiin (myös exiin) on hyvä ja toimiva. Vaikka muodostammekin uusperhekokonaisuuden, tässä kokonaisuudessa on myös aikuisten välinen parisuhde. Sitä ei voi piilottaa sun ja mun lasten taakse. Koen voimaannuttavana sen, että on myös paljon antava parisuhde. Toivon todella, että myös sinä voisit kokea yhteyttä puolisoosi yksilönä, ei ainoastaan uusperheen joukkueen jäsenenä.
Ps. CV:ni löydät osoitteesta http://fi.linkedin.com
kun ensin rikkooo toisten perheen..mikäs on ollessa kun ex ja lapset itkee niin pakkohan siinä on tuntea yksin suurta iloa. Ainahan se paha on parempaa katsoa kun toista sattuu. Mietippä omalle kohdalle, toivottavasti joskus saat ansiosi mukaan.
BLAAAAAAAAAAAAAAAAA
puhua itselleen vieraasta aiheesta kuin esiintyä ko. aiheen asiantuntijana, niin kuin sinä teet uusperheasioissa.
Et voi esittää näkemyksiä uusperheen elämästä ja arjesta, koska sinulla ei ole siitä omakohtaista kokemusta ole.
Sinä kyseenalaista jokaisen oikeasti uusperheessä elävän hekilön kirjoitukset, sinä jyräät jokaisen uusperheestään hyvää kirjoittavan henkilön kirjoitukset, ja vain pelkän MustaTuntuu-teorian pohjalta.
Esiinnyt täällä viisampana kuin yksikään oikeasti uusperheessä elävä henkilö,vaikka et tiedä mitään omakohtaista uusperheistä.
Luulet tietäväsi kuinka jonkun uusperheessä voidaan, sinun mielestäsi aina huonosti, vaikka itse kirjoittajan on tyytyväinen elämäänsä.
Luulet tietäväsi kuinka toisen uusperheen lapset voivat,ja luulet tietävänsi heidän ajatukset perheestään, vaikka et voi sitä tietää.
Sinä kiellät sen tosiasian että uusperheissä voidaan voida hyvin ja olla onnellisia, edes sinä et voi kieltää etteikö voisi olla olemassa onnellisia perheitä? Ihan yhtä hyvin kuin voi olla toimimattomiakain up.
Vai oletko sitä mieltä että kaikki suomen uusperheet ovat onnettomia? Siis ihan jokainen?
Miksi väität aina vastaan kirjoittajalle joka kertoo hvyin menevästä elämästään, mihin väitteesi perustuu?
Silkkaan katuteen vai pahansuopaisuuteen?
Mikä guru olet näkemään näyttösi läpi ihmisten koteihin, että voit sanoa heidän provoilevan ja keksivän tarioita joista on kirjoittanut?
Mikä saa sinut luulemaan että olet koko suomen viisain ja ihanin ihminen?
Mikä saa sinut vuodesta toiseen olemaan tällä palstalla?
Tosin olet jo levittänyt "ilosanomaasi" isovanhemmat palstallekkin??
Miksi olet niin onneton, että ainut ilosi on yrittää pilata toistenkin päivä?
Minusta on ihanaa olla onnellinen uusperheellinen ja elää rakastavassa, arvostavassa suhteessa. Samoin kuin sinä, minä ihmettelen mikä motivaatio tai kipu ihmisen sisällä on, kun tulee noin raivoisaan tilaan (kuin "lissu")toisten onnesta? Aidosti toivon, että jokainen meistä löytäisi rauhan sisälleen ja voisi nauttia elämästä kokonaisvaltaisesti. Joskus siihen omat voimat ei riitä, silloin ulkopuolinen apu voi avata ihan uuden elämän sisällön entisen synkkyyden tilalle.
Tämän piti mennä kohtaan "kummallinen käsitys"....eikä tähän...
ei se noin ole muuten kuin paperilla.... hih.. kunhan elät sitä uusielämää tai oikeeta perhe elämää,, niin huomaat että haaveet ovat kaukana todellisuudesta, paitsi jos elää kulisseissa.
BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
vahvalla sidoksella olevan muukin määritelmä, vahva toisen osapuolen manipulointi me-hengessä. Moni mies huomaa yllätyksekseen olevansa vahvasti sidottuna uuteen "syvätasoiseen suhteeseen" ehtimättä kissaa sanomaan. Monetkin naiset on päällekäyviä tyranneja halutessaan poikaystävän. Äitien pitäisi enemmän valistaa poikiaan käyttämään ainakin kondomia, uusperhettäkin pukatessa päälle. Tietenkin miesten pitää saada hauskaa pitää naisten kanssa.
Sä et ilmeisesti ole ketään saanut sidottua enään sen jälkeen kun edellinen tuli järkiinsä ja lähti.
toista kertaa rakkautta, se on vaan paikkaamista menetetylle. Kulissit voi nostaa ylös mutta rakkautta ei tule toista kertaa. Se vaan tuntuu siltä, kun on uudet kuviot. Kaikki uusi kiethoo mutta rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH
Se aito ja oikea rakkaus voi tulla vasta toisella kerralla vastaan. On ihan eri asia rakastua parikymppisenä ja kypsässä keski-iässä. Nuorena ei välttämättä edes tiedä mitä se rakkaus on. Tuo rakkaus jää helposti arjen alle ja jossain vaiheessa rakkaudeksi kuvittelee sitä tottumusta ja tapaa jossa elää. Rakkaudesta on tullut itsestäänselvyys ja toista ihmistä pitää eräällä tavalla omaisuutenaan. Häneen ei juuri kiinnitä huomiota ja varsinaisesta parisuhteesta ei voi enää puhua. Kaksi ihmistä asuu saman katon alla; yhteistä on lapset ja asuntovelka eikä mitään muuta. Itse kuvittelin tätä elämää rakkaudeksi ja olihan se pettymys kun mies oli etsinyt sen todellisen rakkauden muualta. Hän sanoikin, että nyt on ensimmäistä kertaa elämässään todella rakastanut. Tuota en voinut silloin uskoa mutta tänään uskon. Itse olen rakastunut ja voin sanoa, että se on ihan jotain muuta kuin parikymppisen tytön ihastumine. Minä myös tunnen, että ensimmäistä kertaa elämässäni olen todella rakastettu ja minua rakastetaan ihan aidosti.
se enää on rakkautta. Se on paremminkin laastarisuhde, jolla mies paikkaa ex vaimonmenetystä. Mies ei osaa olla yksin yhtä kauaa kun nainen. Naiselle lapset ovat tärkeempää ennen uutta miestä, mihelle taas uusi suhde on tärkeempää kuin menneisyys ja lapset ja ex vaimo, sen tähden että on kuka jakaa elämisen ja siivoaa, muuta hän ei toiselta suhteelta odota. Rakkaus oli ja meni.
Kun suru aika on ohi, lähtee mies uudestaan etsimään naista, mutta sitä vaan ei lydy, koska se aito rakkaus meni jo.
jaksat jauhaa samaa virttä...blaa blaa vaan multakin !
Laastarisuhteet ovat hyviä suhteita kun on niiden aika. Mutta ei kaikki suhteet eron jälkeen ole laastarisuhteita. Itse elin yksin lasten kanssa kolme vuotta eron jälkeen ja suurin piirtein saman ajan oli ollut yksin nykyinen ihmissuhteenikin. Näiden vuosien aikana olimme tehneet surutyömme erosta, kasvaneet ihmisenä tosi paljon. Ja kun sitten "jokin välähti välilliämme" niin olimme valmiita siihen. Laastareita olisimme voineet olla toisillemme jo paljon aikaisemmin mutta silloin suhteemme oli pelkkää ystävyyttä. Ei eronneet etsi eron jälkeen siivoojaa eikä kulujen jakajaa vaan ihan oikeaa rakkautta. Eikä se rakkauskaan tule etsimällä, se tulee jos on tullakseen. Ja se voi todella tulla voimakkaampana kuin silloin ensimmäisellä kerralla. Nyt ei tarvitse enää perustaa yhteistä perhettä eikä rakentaa taloa ym.
hyvältä ja oikeelta, kun takana on ero! Vaikka se kestäisi päivän, se on ihanaa kun on joku. Mutta ei siinä rakakudesta ole kyse, vaan siitä että joku nyt vaan välittää ja jakaa surun ja ikävän.
Ei kukaan voi surunja ikävän keskellä rakastua, se on jo pintaa.
Niin mitäpä sitä miehen kanssa taloja rakentamaan ja lapsia tekemään kun miehellä ne jo on. Siihen vaan valmiiseen pöytään. Lapsiakin voi tehdä sitten jos mies alkaa kaipaileen exään ja lapsiaan.
en ole lissu, muutakun sun kuvitelmissas, niinkuin moni muukin täällä on saanut lissu nimen.
Surun ja ikävän keskellä ei voi rakastua mutta jotkut ovat rakastuneet jo ennen eroa joten he eivät edes koe surua ja ikävää. Itse en todellakaan voinut rakastua ja olinkin ihan varma, että en edes pysty rakastumaan tai tuntemaan minkäänlaisia tunteita toista ihmistä kohtaan. Mutta aika auttaa tähänkin asiaan ja tuntuikin hyvältä monen yksinäisen vuoden jälkeen huomata, että pystyy ja uskaltaa rakastaa sekä luottaa toiseen ihmiseen. Tämä tuntui todella uskomattomalta!
Minun uudella ihmiselläni ei ole taloa eikä lapsia. Mutta minulla on joten mistään valmiista pöydästä ei minun kohdalla todellakaan voi puhua. Lapsia olisin toki toivonut lisää mutta siihen hommaan olen jo liian vanha.
Juuri noin Vilma. Surn keskellä ei ehkä rakastuminen onnistu, eikä sitä kukaan kaipaakaan siinä vaiheessa. Terve ihminen kuitenkin osaa käsitellä pettymyksen ja surun, sen jälkeen on valmis kohtaamaan taas elämön kokonaisuutena. Silloin on valmis taas rakastamaan ja rakastumaankin.
Ajattelen että nuorena lasteni isä oli minulle se oikea. En tiennyt että ihmissuhteessa voisi olla jotain enemmänkin kuin sillä hetkellä koin. Vuodet kuluivat, aikuistuimme ja hienojakoisuus tuli selvemmin esiin. Eromme oli kuitenkin raastava. Tottumus, yhteisöllisyys ja kaiken sen menettäminen.... kertakaikkiaan kipeä kokemus. Silti nyt, tässä ja tänään, todellakin koen jotain paljon syvempää rakkautta kuin niinä 20 vuotena lasteni isän kanssa. Hänen kanssaan olimme jossain putkessa, joka vei eteenpäin. Nyt en ole lasiseinäisessä putkessa vaan avarassa laakossa, jossa voimme edetä mihin suuntaan tahansa. Se on aikuisen Rakkauden etuoikeus.
mikkä häirikkö
BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
olet sairas paska
lissu on ääliö
... positiivisia asioita uusperheestä ja aikuisten välisestä suhteesta. Täällä yleensä kun on vain ongelmat esillä, mikä todellakin voi antaa vääristyneen kuvan uusperheestä. Usein uudessa suhteessa ollaan kypsempiä ja suhde vahvempi kuin nuoruuden suhteissa. Tutulta kuulostaa.
voi ihme.. kaiken surkeuden huippu vastata omaan aloitukseen...
säälittävä olet...
saatanan raukka,joka komppaat itseäsi tuon tuostakin ja sitten syytä siitä muita.
Sut ja sun idioottimaisuutesi tiedetään ja tunnetaan palstalla
joten haista paska !
Blaaaaaaaaaaaa
....
BBBBBBBBBBBBBBBLLLLLLLLLLLLLLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
meni lissulla kuppi lopullisesti nurin.....hah.
BBBBBBBBBLLLLLLLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH
BBBBBLLLLLLLLLLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
meni kuppi nurin
älä kirjoitakkaan tänne enään muuta
sillä
SUN KIRJOITUKSET EI KIINNOSTA KETÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNnnn
bbbbbbbbbblllllllaaaaaaaaaaaaaaaaa
"nyt meni kuppi nurin" bblaahhhhhh
etkö muuta keksi?
BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAa
BLAAAAAAAAAAAAA
että ihan olet löytänyt syvän rakkauden! Noin sitä pitää ajatella aina positiivisesti. Ja tottahan toki haastetta löytyy kun etsii sitä omaa paikkaansa vieraassa huushollissa, jossa väistämättä on se kolmas ja uusi tulokas. Mutta hyvä kun olet haaveilevalla mielellä, se auttaa tosi hyvin.
BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
Onhan jo kolme ekaa vastausta sinulta, oletko niin pakkomielteisen uusperhevastainen että pittää monta vastausta samaan kirjoitukseen laittaa? Miksi olet tällä palstalla jos kerran UP ei sinua kosketa mitenkään, sinulla ei ole perhettä, ei miestä, ei mitään miksi roikut täällä?
sulla ettei ihmiset saa puhua muusta kuin asiasta joka on itselle läheinen. Jos jollaan ei oo koiraa tai omakotitaloa, niin eikö he saa puhua taloista tai eläimistä mitään?
BLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
Eikö olekin hienoa, että olen löytänyt rakkauden. Koen olevani erityisen onnekas parisuhteessani ja myös uusperheessäni.
Aikuinen, elämänkokemuksen rikastama rakkaus on todellakin paljon antoisampaa kuin ensimmäinen avioliitto. Huomaa, että tässä suhteessa kumpikin on tosissaan. Sitoutuvia ja rakentavasti keskustelevia. Ihanaa, kun saa elää aitoa, raukkauden täyttämää oikeaa elämää. Ihanaa, kun saa iloa arjen pienistä asioista ja rakkaan ihmisen läheisyýdestä. Huomaan lastenkin olevan entistä tyytyväisempiä, kun ympärillä on rakastavia aikuisia. Rakkauden täyttmänä osaa jakaa rakkautta myös ympärilleen.
Blaaaaaaaaaaaaah