Mulla on aikanaan ollut aika tavalla kavereita, nuorena niitä oli niin paljon ettei tahtonut kaikille edes riittää aikaa. Mikä nyt sitten on muuttunut? No, olen sairaalloisen ujo mies, enkä järin komeakaan. Yksi kerrallaan alkoivat kaikki kaverit seurustelemaan, siinä jo luonnollisesti väheni heidän kanssaan viettämäni aika paljon. No, tietysti pitkän seurustelun jälkeen mennään naimisiin, tuon jälkeen kavereilla on ollut vielä vähemmän aikaa. Ja nyt viimeiseksi parin vuoden sisään miltei jokaiselle on tullut perheen lisäystäkin. Perheelliset viihtyvät perheellisten seurassa, joten tälläinen ujo, yksinäinen mies ei enää "sovi" noihin kuvioihin. Ulkonäkö, ja vielä enemmän ujous estää multa parisuhteen mahdollisuuden, ja se taas saa kaikki kaverit välttelemään kuin ruttoa omalla tavallaan. Nyt olen tilanteessa ettei ole enään mitään muuta jäljellä kuin työ ja viina. Joka viikonloppu ryyppään kaksi päivää putkeen, parempi sekin kuin tää yksinäisen karu arki, se on ainut minä pitää edes hiukan järjissään. Onneksi on sentään tuo työ edes. Vaikka kai tuo viina vie senkin multa kohta.
elämäni
shyguy83
7364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuohan on aika tavallinen ujon miehen tarina.
Epätoivoon ja itsesääliin ei kumminkaan kannata vajota.
Miehelle se ulkonäkö ei niin kauhean tärkeä ole kun jotkut naiset hakee jopa rumia miehiä.
Ujous on paha este. Eikö edes kännissä juttu luista?
Yritä ny kumminkin pitää työsi äläkä juo sitä.
Ei se ulkonäkö suurin este mulle olekkaan. Kyllä jokaisella on mahdollisuus löytää se oma rakas. Mutta tuo ujous tekee siitä lähes mahdotonta. En osaa jutella, punastun, ja tunnen itseni niin ahdistuneeksi. Enää en oikein jaksa edes käydä missään. Ehkä sitä antaa jo pikkuhiljaa periksi. En mä niin itsesääliin ole vajonnutkaan vaikka ehkä saatan täällä antaa sen kuvan. Ei sekään kyllä kaukana ole, en tiedä mitä tässä tapahtuu jos ei kohta ala tapahtua edes pikkuisen positiivisia asioita. Eikä tuo työpaikan juominen kovin todennäköiseltä tällä hetkellä tunnu, juon vaan kun on vapaata. Mutta tietysti ei tuosta kovin pitkä matka ole siihen että alkaisin juoda myös arkisin.
Itellä kohtalaisen sama kuvio, nuorena oli kyllä kavereita olin iloinen ja onnellinen. Mutta pikku hiljaa täysi-ikäisyyden myötä kaikki muuttu. Kaverit pariutuivat vähitellen, heille tuli perhettä, ennen ryypättiin kaveriporukalla mutta perheiden takia kavereiden juominen väheni ja lopulta harvoin kun he joivat niin he joivat muiden perheellisten kesken, eikä oikeestaan ihme mulla rupesi olemaan niin synkät jutut yksinäisyyden takia. Puhuin kaikkea kuolemasta sun muusta kurjasta en kylläkään uhkaillut itsemurhalla mutta kuka haluaa sellaisia kuulla iloisissa illanistujaisissa. No jatkoin vähän aikaa yksin juopottelua kapakoissa mutta sitten keksin kuinka säälittävä ilmestys olen siellä yksin tuijotellessa tuoppiin niin päätin että rupean dokaan kotona saipa juoda ittensä siihen kuntoon kuin halusi ei tarvinnut enään miettiä että täytyy päästä baarista kotiin. Saan juoda itseni sammuksiin. Itsellä on myös vain työ ja viina Pe ja La menee yleensä ihan tillintallin ja tämä kaikki yksinäisyyden takia
Niin sama kuvio. Perjantaina voin miettiä että menen kyllä baariin illalla. Sitten juon sen kymmenen kaljaa ja alan miettiä että mitä helvettiä mä siellä teen. Vaihdan farkut verkkareihin ja lisään kaapin täyteen juomaa. Siinä sitten vedetään niin kauan kuin pystyy ja sitten nukkumaan. Lauantaina sama uudestaan sillä erolla että alotan dokaamisen.huomattavasti aikaisempaan enkä edes jaksa edes miettiä baariin menoa. Typeräksi sitä siellä vaan yksin itsensä tuntee.
Olen kanssa ujo ja en ainakaan itse pidä ulkonäöstäni. Minulle on käynyt vähän samalla tavalla. Kaikki kaverit oli lukion aikana samasta urheilujoukkueesta. Sittemmin olen lopettanut sen lajin ja ne kaverit on jäänyt. Uusia kavereita en saanut edes yliopiston alussa, kun en osaa sujuvasti solmia ihmissuhteita. Kynnys yrittää hankkia kavereita tai naistakin nousee koko ajan: kukapa ei pitäisi hulluna tämän ikäistä opiskelijaa, jolla ei ole ainuttakaan kaveria? Eipä ole minullakaan paljoa muuta jäljellä kuin tuo paskakoulu ja työ plus tietenkin viina.
Kiinnostaisiko sua juttuseura?
Olen samaa vuosimallia oleva nainen.
Pistä vaikka s.postiosoitetta tai jotain niin voisin kirjoittaa :)
no minä ettei, saapi laittaa mailia tulemaan. :) [email protected]