Varusmiespalvelusta suorittaessani muistan eräällä luennolla torjuntahävittäjien tutkien käytön rajoittamisen perustelua sillä, että niihin voitaisiin ampua tutkaan hakeutuva ohjus. Ihmettelin, että eikös ne tutkaan hakeutuvat ohjukset (tyyliin AGM-88 Harm) ole tarkoitettu maatutkia (etenkin IT-tutkia) vastaan.
Nyt luin netissä jossain artikkelissa uusista venäläisistä "Aerial ARM":eista, eli ohjuksista, jotka hakeutuvat hävittäjän tutkaan. Sellaisia ovat esimerkiksi R-27P (AA-10 Alamo-E) ja KH-31P Krypton.
Ihmettelen mitenkä tällainen ilmasta-ilmaan tutkaan hakeutuva ohjus voi olla toimiva. Nykyiset ilmasta-maahan tutkaan hakeutuvat ohjuksethan hakeutuvat siihen pisteeseen, mistä se viimeksi on saanut signaalin.
Kyn hävittäjän tutka pyyhkäisee ohjusta, saa ohjus maalin näkyviin, mutta koska maali on liikkuva, ei se enää olekaan siinä pisteessä, mistä se viimeksi sai signaalin. Toki kahdesta tai useammasta pyyhkäisystä voitaisiin laskea maalin suunta ja nopeus, mutta olisiko tämä tarkkuus vielä sitä luokkaa, että sillä voitaisiin luotettavasti ohjata ohjus kohteeseensa. Toki voisihan näissä ohjuksissa olla esimerkiksi infrapunahakupää ohjuksen lennon loppuvaihetta varten.
Eräs toinenkin asia askarruttaa, nimittäin jos maali kääntyykin ampujasta poispäin, tai sammuttaa tutkansa, kun kyseinen ohjus on ilmassa, niin hakeutuuko ohjus enää vain maan vetovoimaan? Tosin, koska ohjus hakeutuisi täysin passiivisesti, olisi sitä vaikea havaita, ennen kuin on liian myöhäistä.
Kaikille aseille on olemassa vastatoimenpiteitä, ja uudessa yhteiseurooppalaisessa Eurofighter Typhoon:ssa on myös hinattavia lähettimiä (TRD - Towed Radar Decoy) tällaisia ohjuksia vastaan.
Voisiko joku asiasta paremmin tietävä valaista näiden ohjusten toimintaperiaatetta ja roolia ilmataistelussa?
Nyt luin netissä jossain artikkelissa uusista venäläisistä "Aerial ARM":eista, eli ohjuksista, jotka hakeutuvat hävittäjän tutkaan. Sellaisia ovat esimerkiksi R-27P (AA-10 Alamo-E) ja KH-31P Krypton.
Ihmettelen mitenkä tällainen ilmasta-ilmaan tutkaan hakeutuva ohjus voi olla toimiva. Nykyiset ilmasta-maahan tutkaan hakeutuvat ohjuksethan hakeutuvat siihen pisteeseen, mistä se viimeksi on saanut signaalin.
Kyn hävittäjän tutka pyyhkäisee ohjusta, saa ohjus maalin näkyviin, mutta koska maali on liikkuva, ei se enää olekaan siinä pisteessä, mistä se viimeksi sai signaalin. Toki kahdesta tai useammasta pyyhkäisystä voitaisiin laskea maalin suunta ja nopeus, mutta olisiko tämä tarkkuus vielä sitä luokkaa, että sillä voitaisiin luotettavasti ohjata ohjus kohteeseensa. Toki voisihan näissä ohjuksissa olla esimerkiksi infrapunahakupää ohjuksen lennon loppuvaihetta varten.
Eräs toinenkin asia askarruttaa, nimittäin jos maali kääntyykin ampujasta poispäin, tai sammuttaa tutkansa, kun kyseinen ohjus on ilmassa, niin hakeutuuko ohjus enää vain maan vetovoimaan? Tosin, koska ohjus hakeutuisi täysin passiivisesti, olisi sitä vaikea havaita, ennen kuin on liian myöhäistä.
Kaikille aseille on olemassa vastatoimenpiteitä, ja uudessa yhteiseurooppalaisessa Eurofighter Typhoon:ssa on myös hinattavia lähettimiä (TRD - Towed Radar Decoy) tällaisia ohjuksia vastaan.
Voisiko joku asiasta paremmin tietävä valaista näiden ohjusten toimintaperiaatetta ja roolia ilmataistelussa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Käsittääkseni ainakin R-27P olisi enemmänkin AWACS koneita (eli lentäviä tutkia) kuin hävittäjiä vastaan suunniteltu. Kun koneena 767 tai E-3 kaltaiseja jättejä, niin väistökyky ja vauhti ovat aika lailla erilaiset kuin hävittäjällä.
Lisäksi R-27P kantomatkasta (43 km) voidaan päätellä, että kyseessä on melko raskas ohjus, joten ohjuksen ei tarvitse lentää "sukkana sisään" vaan riittää, että se räjähtää maalin lähellä. Kun koneen nopeus ja lento-ominaisuudet ovat matkustajakoneen luokkaa, niin tutka pitäisi sammuttaa reilusti aiemmin, jotta kone ehtisi pois ohjuksen vaikutusalueelta.
AWACS:in tutkat eivät ole meritutkien kaltaisia "pyyhkäiseviä" tutkia, vaan sen tutkat kykenevät seuraamaan 360 asteen horisontaalisessatasossa koneen ympäristöä (AWACS:in tutkat kykenevät myös seuramaan vertikaalitasossa maaleja, joten AWACS:it sopivat myös maa- ja merimaalien määrityksiin), joten ohjus saa jatkuvan tutkasignaalin jota seurata.
Vaikka AWACS:si havaitsisikin ohjuksen ajoissa ja samuttaisi tutkansa ja tekisi riittävät väistöliikeet, niin vahinko on jo tapahtunut kun AWACS:n varassa toimivat maa-, meri- ja ilmayksiköt meneäisivät "silmänsä" ja joutuisivat toimimaan ilman reaaliaikaista tulenohjausta.
Tämä selvensi aika paljon. AWACS-koneet vaikuttaakin paljon järkevämmältä maalilta tällaiselle ohjukselle.
Jossain sanottiin R-27P:n olevan aktiivitutkaohjus ja jossain taas sen sanottiin olevan passiivinen tutkaan hakeutuva ohjus. Todennäköisesti ohjus hakeutuu alkuvaiheessa passiivisesti, kunnes se pääsee kohteesta oman tutkan kantamalle, ja hakeutuu loppuvaiheessa aktiiviesti. Tällöin AWACSin kokoisen koneen kohtalo onkin aika lailla sinetöity, koska se ei kummoisempiin väistöliikkeisiin pysty.