Osaisiko kukaan antaa vinkkejä että mitä pitäisi tehdä tilanteessa jossa kumppani on välinpitämätön kaikesta, oma lapsensa (2v) ja puolisonsa mukaan lukien? Olen itse nyt siinä tilanteessa että tuntuu että ihan sama mitä sanon kumppanilleni, hän ei välitä eikä jaksa murehtia sitäkään etten minä ehkä kohta enää jaksa. Lapsensa kanssa on kuulemma kiva olla riippuen tilanteesta eli mitä lapsi tekee, ei siis ollenkaan aina. Ei ole huolissaan siitä että kariutuuko suhteemme lopullisesti tämän takia, ei "ole varma olisiko masentunut" eikä siksi ole menossa lääkäriin. Harhailee asiasta ja tapahtumasta toiseen eikä välitä ollenkaan seurauksista. Kaikki jää minun hoidettavaksi, 2-vuotiaan hoito tietysti ja kaikki muukin. Jos sanoisin että haluan erota ja parempi ettet nää lastasi enää, hän hyväksyisi varmasti senkin. Sen tekisinkin ellei lapsemme ikävöisi isäänsä niin kovasti, koska hän ei hoida sitten lastaan juuri lainkaan ellen minä ole pyörittämässä arkea. Heidän yhteydenpitonsa jäisi sitten minun järjestettäväksi joka tapauksessa.
Olen loppu itse, olen huolissani itsestäni ja kumppanistani. Ja lapsestamme. En tiedä mitä tapahtuu sitten kun omat voimani loppuvat eikä niitä ole enää paljoakaan jäljellä. En haluaisi viedä lapseltani isäänsä ja itsekin toki kumppaniani rakastan, mutten jaksa olla yksin kaikkien kannattelija
Olen loppu itse, olen huolissani itsestäni ja kumppanistani. Ja lapsestamme. En tiedä mitä tapahtuu sitten kun omat voimani loppuvat eikä niitä ole enää paljoakaan jäljellä. En haluaisi viedä lapseltani isäänsä ja itsekin toki kumppaniani rakastan, mutten jaksa olla yksin kaikkien kannattelija
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.