Mä olen ihan yksin tässä elämässä.
Ketään ei vois vähempää kiinnostaa mun asiat.
Kiva aina töis esittää, että kaikki on hyvin.
Henkisesti erittäin raskasta.
Joo alkaa terapia tässä kuussa, mutta ei se auta
yksinäisyyteen.
Mutta ketään ei varmaan kiinnosta ees tää kirjoitus=(
Kiva kun elämä ohitse jo kolmekymppisenä=(
Mistä sais aseen jolla vois tehä itsemurhan siiäpä kysymys?
Ketään ei vois vähempää kiinnostaa mun asiat.
Kiva aina töis esittää, että kaikki on hyvin.
Henkisesti erittäin raskasta.
Joo alkaa terapia tässä kuussa, mutta ei se auta
yksinäisyyteen.
Mutta ketään ei varmaan kiinnosta ees tää kirjoitus=(
Kiva kun elämä ohitse jo kolmekymppisenä=(
Mistä sais aseen jolla vois tehä itsemurhan siiäpä kysymys?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärrän sinua, se on raskasta esittää että voi hyvin, vaikkei voikkaan, tekisi mieli huutaa!!
Ihmistä ei ole luotu yksin olemaan, mutta valitettavasti meitä yksinäisiä on paljon.
Olisi kiva jutella, jakaa asioita jonkun kanssa. Sitä ei vaan kehtaa sanoa kuinka yksinäinen on
sitä luulee että minussa on joku vika, mutta ei se niin ole. Ei ole aina helppoa löytää kaveria, ystävää.
Hyvä on siitä puhua avoimesti, yksinäisyys ei ole häpeä, vaan se on totta tänä päivänä monen ihmisen kohdalla
on hyvä että tämä asia otetaan esille, voitas koota meidät yksinäiseksi tuntevat ihmiset keskenämme yhteen
siinä parasta terapiaa. Täytyy keksiä keinot, kyllä ne löytyy. Jokainen ihminen on arvoinen. Sinua ja minua ei luotu turhaan!!
Älä edes mietikään mitään aseen hankkimista! Silloin sinulla ei olisi jäljellä enää mitään, ei minkäänlaista mahdollisuuttakaan löytää ystävää. Niin kauan kuin elät, kaikki voi vielä muuttua paremmaksi.
Kyllä ihmisiä kiinnostaa kuulla miten sinulla menee, ainakin tällä palstalla. En niistä työkavereista tiedä, millaisia ihmisiä ne on, varmaan niitä samanlaisia kuin kaikki muutkin: vain oma elämä ja omat asiat kiinnostavat. Ei sellaisten ihmisten mielipiteillä - tai niiden puuttumisella - ole paljoakaan merkitystä.
Onko se työ, mitä teet, sinulle mieluisaa? Jaksatko tehdä sitä hyvin, vaikka työkaverit ovatkin sellaisia, kylmiä?
Toivon sinulle jaksamista ja ennen kaikkea edes yhden hyvän ystävän löytymistä. Oikeastaan yksi hyvä ystävä olisikin paljon parempi kuin monta kymmentä sellaista tavanomaista, mitään sanomatonta ystävyyttä. Monet ihmiset, jotka näyttävät elävän valtavan ystäväjoukon ympäröiminä, ovat kuitenkin todellisuudessa varsin yksinäisiä. Heidän hieno elämänsä on vain kulissia. Kunpa sinä löytäisit oikeasti hienon ja hyvän ystävän elämääsi!
vuotiaanakaan. Itsekin olen edelleen yksin ja muutaman vuoden yli 40-vuotias olen. Sukupuolta en viitsi laittaa, enkä tarkkaa ikää, enkä alaa, jolla työskentelen. Ennakkoluuloihin on törmännyt monta kertaa. Tässä iässähän kuuluisi olla jo naimisissa ja ehkä jo lapsiakin. Kaikille parinmuodostus vain ei ole niin yksinkertaista, eikä helppoa. Kovaltahan tämä välillä tuntuu ja pahalta. Vuodet vierivät, eikä sopivaa elämänkumppania vain tunnu löytyvän. Monilla ikäisilläni on jo lapsia ja tunnen olevani olemukseni ja ajatteluni suhteen niin eri planeetalta, mitä he ovat. Itsemurhaa en ole ajatellut kuitenkaan tehdä, enkä edes tiedä, miten sen tekisin. Vuodet kyllä vierivät ja vaikeammalta kaikki tuntuu koko ajan kumppanin löytymisen suhteen. Mikä järki tässä elämässä sitten on? Sitä minä itsekin mietin, enkä osaa sanoa siihen mitään kokonaisvaltaista vastausta. Joku löytää jonkun ja joku ei, ehkä koskaan. En enää elättele toivoa, parempi vain hyväksyä tilanne ja keskittyä johonkin muuhun, puukon kääntäminen haavassa ja murehtiminen ei asiaa paranna. Lohduttaa tietysti välillä, kun kuuntelee tuttujen puheita siitä, miten vaikeaa heidän parisuhteensa on. Kukaan ei pääse helpolla tässä elämässä, vaikka joskus niin luuleekin.