olen todella huolissani tuttavani lapsesta. lapsi heräilee yöllä itkien hysteerisesti ja katsoo vain yhteen kohtaan seinälle. äidin saavuttua paikalle lapsi kertoo "äiti minun kädet on veressä". eikä käsissä oikeasti ollut edes mitään. äidin otettua lapsen syliin lapsi osoittaa aina samaan kohtaan lattialle ja sanoo: "tuossa se nyt on, tuossa se on.." mutta lattialla ei näy mitään.
eilen lapsi keskellä päivää oli menossa vessaan pissille niin lapsi oli ruennut itkemään hysteerisenä. äidin mentyä katsomaan mikä oli hätänä, lapsi oli osoittanut vessanpönttöön ja sanoi: "tuossa se taas on". mikä voisi tämän asian takana olla? voisiko tämä olla lapsen oireilua jostain sattuneesta asiasta mitä lapsi ei uskalla kertoa, tai voisiko olla niin että lapsi on saanut jotain huumaus aineita käsiinsä? he ovat vasta muuttaneet toiselle paikkakunnalle uuteen asuntoon jonka jälkeen tapahtumat ovat olleet lähes jatkuvia. mikä neuvoksi???
eilen lapsi keskellä päivää oli menossa vessaan pissille niin lapsi oli ruennut itkemään hysteerisenä. äidin mentyä katsomaan mikä oli hätänä, lapsi oli osoittanut vessanpönttöön ja sanoi: "tuossa se taas on". mikä voisi tämän asian takana olla? voisiko tämä olla lapsen oireilua jostain sattuneesta asiasta mitä lapsi ei uskalla kertoa, tai voisiko olla niin että lapsi on saanut jotain huumaus aineita käsiinsä? he ovat vasta muuttaneet toiselle paikkakunnalle uuteen asuntoon jonka jälkeen tapahtumat ovat olleet lähes jatkuvia. mikä neuvoksi???
Vastaukset 7
Vanhimmat
että on nähnyt televisiossa esim. jotain jota ei ymmärrä eikä osaa pieni ihminen mielessään käsitellä. näkee painajaisia ja saattaa tulla joku mielleyhtymä ihan valveillakin. pienen mielikuvitus on vilkas ja värikäs eikä pieni ymmärrä aina mikä on todellisuutta ja mikä unta ja mikä mielikuvitusta..eikä erota niitä toisistaan. aikuisen pitäisi näissä tilanteissa käsitellä asia joka kerta lapsen kanssa. sytyttää yöllä vähän valoja ja jutella että ei siellä mitään ole eikä käsissäkään verta ole. pahaa unta siis ja sitten voidaan vähän lorutella ja jutella mukavia jotta saadaan lapselle mukavia ajatuksia ja unet voi jatkua. ja päivällä niinikään käydään lapsen pelko läpi yhdessä jutellen vaikka turvallisesti sylikkäin ja sitten ohjataan lapsen ajatus mukavampiin asioihin. keksiihän muksut mörköjäkin, vähän sama juttu.
Tunnen niin ikään 3vuotiaan joka öisin luuli näkevänsä hahmoja seinillä jne mutta ei ole vielä 4vuotta täyttänyt kun ne paniikinomaiset heräilyt ja parkukohtaukset ja valveillakin tietyt pelkotilat esim mennä yksin toiseen huoneeseen on jo kadonneet. Hänellä ainakin taisi kuulua vaan mielikuvituksen kehitykseen ja itsenäistymiseen..
Tottakai jos tilanteet jatkuu yleistyy tai pahenee ja lapselle ne tuntuu olevan ylipääsemättömiä tilanteita tottakai asialle on tehtävä jotain. neuvola varmasti neuvoo. ei silti pidä heti säikähtää että lapsi näkee sekavia tai on tulossa hulluksi tai jotain konkreettista olisi edes sattunut mikä olisi voinut lapselle jonkin trauman luoda. apua varmasti löytyy tarvittaessa jostain eikä kannata epäröidä sitä pyytää eihän se lapsellekaan mukavaa ole jos tuollaisia pelottavia tilanteita tulee.
Ensimmäisenä tuli yöllinenkauhukohtaus mieleen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yöllinen_kauhukohtaus
Mutta se ei kyllä selitä tuota "kohtausta" päivällä.. Onko lapselle tapahtunut jotain kamalaa? Onko jommalle kummalle vanhemmista tapahtunut jotain? Onko lapsi saanut katsoa "aikuisten rikos ohjelmia"? Onko lapsi siis saanut mahdollisesti traumoja jostain? Kuulostaa kyllä pelottavalta :(
Mulle tuli mieleen kans tuo TV... Sieltä tulee paljon sellasta mitä lapsi ei ymmärrä. Edes uutisia ei saisi näyttäää lapsille, vaikka yleensä totta ovatkin. Ennen lastenohjelmia voidaan mainostaa jotain illan rikos- tai kauhuohjelmaa...
Ite en anna lasten katsoa aamun lasten ohjelmista kun ne jotka otan nauhalle. Ne on kakkosen ohjelmia kaikki paitsi 101dalmatialaista.
Ehkä pitäsin koko tv:tä viikon ainakin pois päältä lapsen hereilläolo aikana ja pitäsin pientä sylis enemmän ja yhteisen kirjastoretken jälkeen lukisin kirjoja sille enemmän.
En tieda auttaako tama, mutta kirjoituksesi toi mieleeni oman aitini kertomia ja itse muistamiani lapsuuden muistoja. Aitini sanoi etta mina ja siskoni kummatkin naimme juttuja mita aikuiset eivat nahneet (siskoni naki kerran lehman olohuoneen nurkassa!), eika siita sen enempaa huolestunut. Tama siis tapahtui paivasaikaan. Itse muistan nahneeni usein avaruusolentoja huoneessani, joskus ne istuivat kirjoituspoydan laatikossa, ja joskus lattialla. Silloin olisin vaikka voinut vannoa etta olin hereilla, mutta muistoni eivat ole tarpeeksi selkeita etta pystyisin sanomaan olinko unessa vai hereilla. Mieleeni tuli myos naapurini joiden lapsi naki talonsa rappusissa usein tyton, vaikka kukaan muu ei sita nahnyt. Kyseisessa talossa oli tyttolapsi kuollut samaisessa portaikossa, ja perhe muutti pian pois. En tieda uskotko yliluonnolliseen, mutta uskot tai et, niin se on etta mita nuorempi lapsi, sita enemman he nakevat nakymattoman maailman, ja joskus se voi heita pelottaa. Kolmevuotias on niin nuori etta han ei pysty selittamaan mista on kyse, mutta kyse on varmaankin painajaisesta tai sitten jostain mita han nakee mutta sina et. Jos se yhtaan helpottaa, siita kasvaa kylla ulos pian eika se vaarallista ole. Ja onhan yokauhut todella yleisia tuossa iassa, etta ihan kannattaa vaan antaa ajan kulua.
Meidän poika 3 v ei ainakaan vieläkärsi painajaisista tai näyistä. Itse näin pienenä näkyja, esim. krokotiileja sängyssä. Miehen tytär, joka nyt on jo 10 vuotias ei aina herää täysin, vaikka meneekin esim. vessaan. Hän näki ja näkee vieläkin unijuttuja, vaikka vaikuttaakin olevan valveilla,
Mulla kanssa on ollut tuollaista lapsena, joten ei kai niin kovin harvinaista ole. Yölläkin voi olla puoliunessa, jolloin uni ikäänkuin jatkuu.
näki kanssa about tuon ikäsenä..näki eka naapurin olohuoneessa kummituksen (ja naapurin tyttö näki samassa kohtaa reilu puoli vuotta tämän jälkeen...), sitten heräs usein öisin ja tuijotti yhteen kohtaan ja itki hysteerisenä..oli kuulemma nähnyt kummituksen ja kerran kummitus oli meinannut syödä tämän ja oli liponut huuliaan..se oli TODELLA pelottavaa , varsinkin kun en tiiä uskonko yliluonnolliseen vai en..mutta jo se lapsen pelko ja hätä oli ihan kauheeta.no..ne loppu jossain vaiheessa eikä nyt kyllä ole pitkään aikaan, siis ehkä vuoteen nähnyt mtn tollasia..pahaa unta toki mutta ei tuommoista hätää ja paniikkia..poika nyt 4v.