Moikka! Olen 17 vuotias ja minulla on ollut jo jonkin aikaa pahoja ahdistuneisuushäiriöitä. Kyseiset oireet alkoivat noin 3 vuotta luultavimmin eräästä asiasta josta en kuitenkaan nyt jaksa täälä kertoa mutta asia johtuu porukoistani. Nykyään aina kun vanhempani lähtevät pitemmäksi aikaa johonkin ahdistukseni kasvaa aivan järkyttävästi ja mielessäni pyörii kaikkia mahdollisia asioita ja varsinkin jos en puhelimella joskus saa heihin yhteyttä tai he eivät pääse juuri silloin vastaamaan iskee aivan tajuton paniikki kohtaus ja alan ajattelemaan kaikkea mahdollista pahaa. Tämä on alkanut vaikuttaa elämääni suunnattomasti enkä ole saanut sanottua asiasta kenellekkään. Ensimmäisenä pitäisi varmaan sanoa asiasta vanhemmilleni mutta jotenkin nolottaa tämä asia aivan älyttömästi. Vanhempani ovat taas huomenna (perjantaina) lähdössä molemmat reissuun ja pelottaa nyt jo ajatuskin mitä tuleva pitää. Isäni tulee kylläkin jo sunnuntaina takas elikä ei todellakaan ole kauaa poissa mutta silti jokin sisälläni vie voiton ja iskee kamala ahdistus jo nytten. En tiedä miten pitäisi jatkaa eteenpäin tästä taino tiedän että puhua ensimmäisenä mutta en ole 3 vuoteen saanut sanaakaan suustani tämän asian suhteen ja ilmeisesti olen hyvinkin pystynyt peitellä tätä koska kukaan ei ole huomannut mitään. Tai ei oikeastaan voikkaan huomata koska tämä iskee aina jos vanhempani lähtevät johonkin reissulle.
Pelottaa ja Ahdistaa
kummajaa
3308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen samanikäinen kanssasi ja sama ongelma..:( laita s-postia: [email protected] yritän auttaa ja tukea sen minkä pystys, tiedän, että tuo tunne on kamala! ;(
...kannattaa EHDOTTOMASTI vaan sanoa muille, mikä mielessä vaivaa, koska muuten tilanne vaan pahenee. Itse olin ahdistuneisuuden kanssa myös 3 vuotta yksin, enkä puhunut siitä kenellekään, vaan yritin yksinäni taistella. Tuloksena 13 vuotta piinaava ahdistusoireilu, johon ei ole lukuisat terapiat, eikä lukuista lääkkeet auttaneet. Edelleen taistelen ongelmieni kanssa. Tilanne minulla olisi varmaan parempi, jos olisin uskaltanut heti hakea apua. Eli suosittelen heti kertomaan!
Sinulla taitaa olla turvaton olo, kun joudut jäämään yksin. Mielestäni voisit aivan hyvin kertoa tästä vanhemmillesi ja sanoa, että et oikein haluaisi jäädä yksin kotiin. Saisitko jonkun seuraksesi vanhempiesi poissaolon ajaksi ? Tai ainakin keksisit itsellesi ohjelmaa tuoksi ajaksi ettet joutuisi olemaan niin paljon yksin. Me ihmiset kehitymme eri aikaan ja ei minusta ole kummallista jos 17-vuotias tuntee olonsa turvattomaksi, varsinkin jos taustalla on jokin traumatisoiva tapahtuma, jota et todennäköisesti ole käsitellyt. Ehkä kannattaisi puhua näistä tuntemuksista terapiassa, jotta tuo yksinolonpelko lievittyisi.
Meillä Suomessa on jokin käsittämätön yksinpärjäämisen pakko. Jotkut pärjäävät, toiset eivät. Eikä ole tyhmää pyytää apua.
Voisitko vaikka puhua kouluterveydenhoitajalle, uskon kyllä, että puhumalla asiat selviävät !