"Näin lämmintä kesää keski-ikäiset tuskin saavat kokea enää eläessään", sanoi uutisten lukija. En vai tahdo uskoa sillä emme voi ennustaa tulevaa tuijottamalla vain tilastoja. Kuumempi kesä voi tulla jo ensi vuonna.
Samoin on rakkaudessa ei ole ensirakkauden vertaa, sanotaan.
Miksi ei olisi?
Tasapainossa oleva kypsä rakkaus hakkaa ensirakkauden mennen tullen sillä se sisältää kaikki ne tunnetilat, jotka ensirakkaudessa jäi kokematta.
Ensirakkaus jäi kohdallani platooniseksi, kuten varmaan monilla muillakin kuuskytluvun teineillä.
Kaipauksen sävyttämä ensirakkaus, mitä se olisi voinut olla jos se olisi kehittynyt kypsäksi rakkaudeksi?
Sen saavuttamattomuus jäi epäselväksi ja sai vaaleanpunaisen värin.
Mielestäni ensirakkaus on yliromantisoitu, sehän on vain haaveitten harhakuvajainen.
Vai onko?
Samoin on rakkaudessa ei ole ensirakkauden vertaa, sanotaan.
Miksi ei olisi?
Tasapainossa oleva kypsä rakkaus hakkaa ensirakkauden mennen tullen sillä se sisältää kaikki ne tunnetilat, jotka ensirakkaudessa jäi kokematta.
Ensirakkaus jäi kohdallani platooniseksi, kuten varmaan monilla muillakin kuuskytluvun teineillä.
Kaipauksen sävyttämä ensirakkaus, mitä se olisi voinut olla jos se olisi kehittynyt kypsäksi rakkaudeksi?
Sen saavuttamattomuus jäi epäselväksi ja sai vaaleanpunaisen värin.
Mielestäni ensirakkaus on yliromantisoitu, sehän on vain haaveitten harhakuvajainen.
Vai onko?
Vastaukset 22
Vanhimmat
minun ensirakkauteni on vieläkin hengissä ja voi hyvin.
Nykyisin vain laantunut lämpimäksi ystävyydeksi. Hyvällä olen muistellut.
Nyt on otettu kontaktia uudelleen.
Niin paljon jäi meillä selvittämättä ja tajuamatta.
Joku kaunis päivä vielä nekin puidaan.
Mutta ei ole mikään kiire ;)
Ensirakkaus jää varmaan minelle mieleen, onhan kaikki uutta ja tunnekuohuja herättävää.
Ja sitten pitäis tietää miten toisen sukupuolen kans ollaan ja pelataan.
Kihelmöivää seksuaalisuutta ja uusia aistimuksia.
Yhteistä hellyyttä ja rakkautta, kohti aikuisenihmisen tunnemaailmaa ;))
Ei kai sen jännempää olekaan.
Vanhemmalla iällä, rakkaus on jotain muuta.
Ja sen pitäis olla...seesteistä.
On luonnollista, että moni palstalainen on nainut ensirakkauden. Silloin he ovat kasvaneet yhdessä aikuisuuteen, kokeneet erilaiset tunnekuohut voimakkaina ja pysyneet uskollisina, sellaisen liiton uskon olevan vahva rakkausliito.
Mutta kuten lukemastani olen ymmärtänyt täällä on paljon uusiorakastuneita. Sekä sellaisia joille ensirakkaus on jäänyt sumun taakse vaaleanpunaiseksi unelmaksi.
Itse en ole kuullut ensirakkudestani sitten 70-luvun alun jälkeen. Se on siellä pumpulipilvessä ; )
kyllähän ensirakkaus on melkoista kompastelua ;))
Uusiorakastuminen ;))) kuinka mones niistä ;)
Kaikki erilaisia, niin on olleet kohteetkin ;)
Mä olen kai tyypillinen leijona, ne on kaikki vielä ystäviä, hyviä.
Sanotaan että leijona ei päästä pois vanhojakaan suhteita.Kai se niin sitten on ;)
Jokunen on kuitenkin, niistäkin, päässyt tippumaan pois välistä....
Minunkin entiset rakkauteni, joita vielä joskus näen ovat ystäviäni. Niin oli entinen aviomiehenikin kunnes kihlauduin marraskuussa 2006 ; ) Emme ole puhuneet joulun 2006 jälkeen toisillemme lainkaan. Onhan se joskus kiusallista kun pitäisi puhua poikien asioista niin tieto kulkee pojilta minulle ja toisin päin.
En ole koskaan haikaillut ensirakkauksien tai teinirakkauksien perään.
Eka rakkaus oli naapurin poika, kun oli muutaman vuoden vanha. Suunnittelimme naimisiin menoakin. 5-6 vuotiaana mulla oli toinen naapurin poika kaverina, jonka kanssa leikimme kotia ja suuunnittelimme myös naimisiin menoa. No myöhemmin tuli uusia ihastuksia ja vakavia seurusteluja. Teininä katselin lähinnä kaunista ulkomuotoa ja hyvän näköistä autoa. Vasta vähän alle 30 vuotiaana aloin ymmärtää, että mies ei ole kaunis esine, jonka haluan omakseni.
Minulle ensirakkaus on kyllä jo se, jonka kanssa tehtiin lähempää tuttavuutta kuin vain kaihoisia katseita. Kaikkea muuta kuin platonista. En voisi kuvitella enää mitään niin kiihkeetä. En ole tänä päivänä lainkaan kiinnostunut siitä, mitä ensirakkaudelleni kuuluu. Liekö enää hengissäkään? Mitään kaihoa en tunne.
Minusta tuntui tosi romanttiselta, kun poika odotti kouluni edessä minun kotiinlähtöäni joskus tuntikausiakin, säässä kuin säässä. Tai kun hän lauloi minulle auton takapenkillä "älä istu alla omenapuun kanssa kenenkään muun kuin mun..." Eihän se poika halunnut minusta mitään muuta kuin päästä pöksyihini... Kertoi minut jättäessään ja tulevan vaimonsa löydettyään että suhteemme oli vain sitä. Hän koki jotain puuttuneen. Se siitä romantiikasta. Itse en vähään aikaan -moneen vuoteen- kyennyt kiinnostumaan muista, siis luottamaan muihinkaan. Kaikista idiootimaisinta oli kun hän vuosien päästä näytti katuvan ja erosi ja minä olin jo päässyt yli...
Elettyä elämäähän tuo kaikki on kun tarkemmin katsoo. Eletyltä se ainakin tuntuu.
Höyrähdin keväällä 2005 vuosien yksin olon jälkeen ja silloin tuntui, että tämä se vasta on sitä ihan
oikeeta ; )) Se kun muistutti sitä platonisesta ensirakkautta.
Osasin suojautua antautumatta tunteiden vietäväksi kokonaisvaltaisesti. Itsepuolustus toimi vieläkin kuten silloin nuorena. Tosin nuorena oli lapsen saamisen pelko paras tunteiden hillitsijä, nyt itsensuojeluvaisto jäädä ehjäksi kun suhde on ohi. Mieshän oli naimisissa ja 17-vuotta nuorenpi. Tuhoonhan sellaiset unelmahömpät on tuomittu. Suhde ei luonnollisestikaan ollut enää platooninen, mutta psykologisella tasolla en päästänyt häntä liian lähelle.
Nyt kun vertailen elämäni miehiä voin todeta kuten sinäkin elettyä elämää. En antaisi päivääkään pois sillä kaikki rakkuteni ovat olleet kuitenkin uniikkeja kaikilla tunnetasolla.
Nyt on menossa harmooninen rakkaus ja kestänee jos minusta on kiinni koko lopun elämäni.
Vaaleanpunaiset harhat ja siniset ajatukset jäävät pornosivustojen jalkoihin.
Minusta tämä oli mielenkiintoinen aihe.
Jännä, että rakastuneet käyttävät usein ilmaisua, en päivääkään vaihtaisi pois tai kaikki sai tarkoituksena, niinkuin sinä. Tai vaikka että juuri näin pitikin käydä.
Taaksepäin katsoen se ensirakkaus kiinnostui minusta uudelleen syystä, että kun minua hän ei enää miehenä kiinnostanut tippaakaan ja ei ollut mitään jännitteitäkään, minusta tuli hänen silmissään "älykästä" (hyvä keskustelukumppani/ tavoittelemisen arvoinen) seuraa...
Onko sitten niin, että pornahtavilla aloituksilla halutaan tirkistellä muiden kirjoittajien seksielämään. En ole lainkaan kiinnostunut mitä kukin tekee peiton alla tai päällä, mieluummin keskustelen rakkaudesta ja tunteista sekä miten suurikin tunnekuohu voi jälkikäteen jopa huvittavaa.
Kyllähän kaikesta elämän kirjosta sanotaan jälkikäteen näin sen piti näin mennä. Jälkeenpäin huomaa surun tai ilon tarkoituksen. Esikoiseni on ilonani ja eilen illalla meillä oli mielenkiintoisia keskustelunteemoja. Käsittelimme luonnollisesti hänen isänsä minun etäiseksi ja kylmäksi muuttunutta suhdetta. Onneksi nait sen miehen sinulla on meidät, poika sanoi nauraen, tarkoittaen veljeään ja itseään ; ) Kaikella on tarkoituksensa.
Minä en ymmärrä miten seksi erotetaan tunteista ja rakkaudesta kun minusta ne kuuluvat samaan pakettiin ja jos puhuttaisiin vain rakkaudesta ja tunteista niin muu hyvä tulisi kaupan päälle ei ainoana itsetarkoituksena.
Ensirakkauteni oli keskikoulussa ja siinä ikävaiheessa tunne oli yksipuolista. Näin hänet aikuisiässä ja totesin, että ihan hyvä kun ei muuta syntynytkään. Joten olisi kai parempi, jos ensirakkaudesta jäisi kaunis muisto? Näin itse tykkäisin.
Elämässä on oltava suloisiakin muistoja. Järjellisesti ajatellen ne edistävät tällaisen huonounisen ihmisen unensaantimahdollisuuksia voidessani vaeltaa mielikuvituksen voimalla muille sfääreille.
Huvitti sillä olen kokenut saman, uudelleen kohtaaminen usein karistaa vaaleanpunaiset unelmat lopullisesti. Tuotako rakastin voi ei jne...
...yhtään yliromantisoitu minun mielestäni...
Räjähtävä ensirakkaus aiheutti sellaiset tunnekuohut, jotka ovat vain osittain laantuneet kolmenkymmenenviiden vuoden aikana. Lavatanssit järven rannalla, tyttö kuin unelma sytytti kipinän, joka lämmittää vieläkin mieltäni. Sitä taivaallista olotilaa kesti yli vuoden, olin todella rakastunut.
Minä sen kaiken onnistuin pilaamaan.
Kuinka sinä onnistuitkaan sen taivaallisen olotilan pilaamaan? Olikohan se sitä oikeata rakkautta. Ei tainnut,
lavatanssit, tyttö kuin unelma, ihanko oikeesti vai romantisoitu muisto ; ?
...lavatanssit järven rannassa, elämäni kaunein nainen...
Ja minä kurja en uskonut, että yksi tyttö kerrallaan. Ei voi olla toisen kanssa edes vähän sillälailla sivussa.
Nyt minä sen tiedän.
Vakaasti uskon noihin ennustuksiin,sillä ne eivät perustu ainoastaan "ennustukseen" vaan tilasto tietoon,mutta epäilen että tällainen kesä on vain sattumien summa ja miksipä ei voisi tulla meidän elinaikana uusi sattuma,mutta kuitenkin se on epätodennäköistä.Kukaan ei voi tietää.
Ensirakkaus:)) Hyvin mielenkiintoinen yhdistelmä,poikkeus sää ja ensirakkaus:) Joillekkin ensirakkaus voi olla aikaa jolloin harhaillaan tunnepuolella sinne tänne,eikä iän tuomaa kokemusta "oikeista" suhteista ole.
Minulle ensirakkaus on ensirakkaus,eikä sitä mikään muuta ja toisirakkauden kanssa olen kuitenkin suuren osan elämääni elänyt sulassa sovussa.Rakkauksia voi joillekkin tulla useampia,mutta luulen että ensimmäinen suhde jää iäti mieleen ja sitä usein haikaillaan.Tämä aihe oli käsittelyssä muutamia kuukausia sitten ja avauduin siinä sen verran että en ala itkettämään iteäni ja palstalaisia uusinnalla..
Totean vain,että ensirakkauden päättymisen syyt ja se miten syvää rakkaus on ollut,vaikuttavat siihen jääkö suhde mieleen ja kaipuu entiseen..
Mielestäni silloin kuin ensirakkaus johtaa elämän pituiseen suhteeseen on sitä ihan oikeaa rakkautta.
Sellaisen suhteen täytyy olla vielä vanhempanakin harmoonista.
On syytä eroittaa ensirakkaus joka on myös johtanut läpi elämän kestävään suhteeseen jossa rakkaus on muuttunut toisen sietämiseksi. Ollaan yhdessä kun on totuttu ja omaisuuskin on yhteistä.
Kyllä voin tuntea rakkautta heti ensihetkellä, mutta en saa vastautta, jo jaa tavataan täällä jne. Mikä on aika, sitä ei Eevalla ole koska omena on aika.
katsomssa googlaamalla miun potentiaalisimman nuoruuden rakkauden nykyjutun; on vanhenemassa, seppelekaljunsa edelleenkin 'peittelee olemattomalla sängellä, kasvoissaan on ollut ju useamman vuoden jonkin suuren surun merkit. Vaimonsa näyttää kukoistavan kauniilta, vaikka on miestään kolmisen vuotta vanhempi. Eläkepäiville menevät lähetystyöntekijöiksi näköijään omia ammattitaitojaan ja osaamistaan jakamaan. Miu on ite kait yltiöromanttinen ja rakastun aina hirmuisen tiukkapipoisen säntillisiin ja nipottaviin persooniin joilla on melkoisen vahva johtavan uroksen karisma ;-)) ...
Olen aina rakastunut pehmonalleihin, taisi kuitenkin olla tämä minun ensirakkauteni kovenpaa tyyppiä. Kun en suostunut lähempään kehonkosketukseen hän häippäsi. Itkin perään kuukausitolkulla, miksi, miksi hokien, olimmehan muka rakastuneita, ajelimme vanhalla kuplamallisella volvolla kuutamossa ja kävelimme Tukholman kuninkaanlinnan puistossa romattisesti käsikädessä ja söimme piknickorista naposteltavia. nyyhf ; ) Olen monesti ajatellut miltähän hän nyt näyttäisi, hän oli minua noin kolme vuotta vanhempi. Liekö enää sitä vekkulimaista hymyä jäljellä ;))
Kun luin runosi se kertoi minulle paljon luonteestasi, olen varmaan täysin vastakohtasi ja miehet rinnallani ovat olleet pehmoja ja joustavia hyvin paljon isäni oloisia. Itse olen temppermenttinen ja tulisielu.
Äitini sanoi, että kun hän kääntää selkänsä hän kääntää sen lopullisesti, olen samanlainen en ehkä niin jyrkkä, sillä yleensä yritän kerran ojentaa käteni, mutta jos ei vastapuoli torjuu käännän selkäni.