Hei!
Sain toiselta paikkakunnalta joulukuuhun asti määräaikaisen työn ja nyt pelkään etten selviä minulle asetetuista vaatimuksista ja tehtävistä.Toinen osa työstäni on minulle helppoa ja itsestään selvää,mutta uusi työtehtävä on kunnassa aivan uusi,jota kukaan ei ole aikaisemmin tehnyt!Tämä uusi tehtävä on täysin minun vastuullani. Työyhteisössä ei ole mitään valittamista.Ihmiset ovat mukavia ja jne.
On surullista,että on ensimmäinen työviikko menossa ja heti ensimmäisenä ajattelen,että "hui kamalaa!Miten tästä selviän?" Olin valmistumisen jälkeen lähes 6kuukautta työttömänä(ellei satunnaisia keikkatöitä lasketa) ja todellakin sain taistella,että sain tämän paikan.Itseasiassa se,että he valitsivat minut tähän tehtävään oli minulle itsellenikin yllätys.
Yritän koko ajan ajatella,että saan tästä arvokasta työkokemusta tulevaisuuttani varten,mutta toisessa päässä janaa siintää epäonnistumisen pelko ja se,että olisinkin pettymys työpaikalleni. En haluaisi tuhlata vapaa-aikaani tämän miettimiseen.
Onko muita kohtalontovereita?Miten olette saaneet pidettyä epäonnistumisen pelon kurissa?
Sain toiselta paikkakunnalta joulukuuhun asti määräaikaisen työn ja nyt pelkään etten selviä minulle asetetuista vaatimuksista ja tehtävistä.Toinen osa työstäni on minulle helppoa ja itsestään selvää,mutta uusi työtehtävä on kunnassa aivan uusi,jota kukaan ei ole aikaisemmin tehnyt!Tämä uusi tehtävä on täysin minun vastuullani. Työyhteisössä ei ole mitään valittamista.Ihmiset ovat mukavia ja jne.
On surullista,että on ensimmäinen työviikko menossa ja heti ensimmäisenä ajattelen,että "hui kamalaa!Miten tästä selviän?" Olin valmistumisen jälkeen lähes 6kuukautta työttömänä(ellei satunnaisia keikkatöitä lasketa) ja todellakin sain taistella,että sain tämän paikan.Itseasiassa se,että he valitsivat minut tähän tehtävään oli minulle itsellenikin yllätys.
Yritän koko ajan ajatella,että saan tästä arvokasta työkokemusta tulevaisuuttani varten,mutta toisessa päässä janaa siintää epäonnistumisen pelko ja se,että olisinkin pettymys työpaikalleni. En haluaisi tuhlata vapaa-aikaani tämän miettimiseen.
Onko muita kohtalontovereita?Miten olette saaneet pidettyä epäonnistumisen pelon kurissa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sano vaan itsellesi kyllä minä pärjään ja pure hampaat yhteen. Tosiaan sinä pärjäät täytyy laittaa toinen vaihde päälle eikä se negatiivinen. Etukäteen pelkääminen ja murehtiminen viittaa muuten pieneen debression alkuun, mutta eihän sinulla sellaista ole. Sinä pärjäät kun päätät niin, tiedän sen. Vähennä kahvin juontia ja muista syödä perusruoan lisäksi jotain välipalaa enint. 3 h välein se parantaa jo paljon oloa.
Tsemppiä!
Rukoile apua Jumalalta.(Psalmi 50:15) Jumala ei anna pelkuruutta ja heikkoa itsetuntoa, vaan sielunvihollinen. Tsemppiä ja siunausta!
Kiitoksia kannustuksesta!Ei tässä auta muu kuin yrittää ja tuskin se maailma kaatuu,jos joku juttu pieleen menee.
Uusien haasteiden edessä on luonnollista jännittää. Salli jännityksen tunne itsellesi. Ei kannata yrittää väkisin sitä vastustaa. Jännityksen hyväksyminen auttaa.
Itsekin muistan muutamia vuosia sitten jännittäneeni, kun sain uuden haasteellisen työn. Täytänkö odotukset jne? Uusi työ vei kuitenkin nopeasti mennessään - positiivisessa mielessä. Päivät oli täynnä mielenkiintoisia tehtäviä. Tein kaiken niin hyvin kuin osasin ja sainkin sitten vakipaikan.
Tee parhaasi, se riittää. Älä prässää itseäsi liikaa. Tsemppiä uuteen! Tärkeä juttu on oma asenne. Vaikka ei kaikkea heti osaisikaan niin nopeasti oppii, kun asenne on kohdallaan. Ja se on kuitenkin kaikkein tärkein juttu se! Asenne ratkaisee.
Olen ihan samassa tilanteessa! Opiskelut loppuivat keväällä ja nyt koulutusta vastaavassa työssä määräaikaisena. Epäonnistumisen pelko, pärjäämisen todistaminen ja yleinen miellyttämisen pakko painavat niskassa joka päivä. Työyhteisö ihan ok, mutta itsekritiiki on niin valtava, että musertaa alleen. Miehen neuvo "avoimin mielin" kaikuu mielessäni joka päivä ja siitä olen ottanut eräänlaisen ohjenuoran jaksamiselleni. Yritän ajatella, että mokia sattuu kaikille vaikkei niistä ääneen aina mainitakaan ja erehtyminen sallitaan jopa nuorelle ja vastavalmistuneelle. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja työ tekijäänsä opettaa- sanonnat yritän pitää mielessäni joka päivä. Potkujen tai odotusten pettämisen pelko kuitenkin kummittelevat jatkuvasti taka-alalla. Ulkopuolisten silmin kuitenkin vaikutan luullakseni pätevältä.
No kolme kuukautta hommissa oltu ja edelleen samat asiat kummittelevat mielessäni.Työkavereitani olen aivan tarpeeksi vaivannut ongelmillani enkä jaksa enää asiasta heidän kanssaan keskustella.Suoraan sanottuna olen ottanut hälläväliä-asenteen koko hommaan.Mikä on surullista!Pieniä juttuja olen saanut tehtyä,mutta muuten tunnen itseni täysin saamattomaksi.Ilmeisesti minun täytyy vain myöntää itselleni,että oma ammattitaitoni ei tähän työhön riitä.
Odotan vain koko ajan työsuhteeni päättymistä ja kotiin paluuta.