Sentralle

Lapsiasiaan en ala haparoimaan, koska se on Korkeimman kädessä, sillä en tunne että saan sotkeutua tähän asiaan joka on jo laadittu Ylhäällä ennen tänne tuloasi.
Työsi tulee olemaan vaihtelevaa, joskus kuitenkin haluaisit muualle, mutta malta mielesi tämän suhteen, sillä aina kuitenkin tulee uutta esille joka antaa sinulle potkua ja kiitosta, myöhemmin kyllä et ole tässä paikassa, vaan muutat joko asuinkuntaakin ja työpaikkamuutos kyllä näkyy muutoinkin tässä.

Henkistä tietä voi kulkea omien tuntemusten ja oppimisen kautta, siis ei kannata alkaa esim. lukemaan mitään sellaista josta ei ole vielä kokemusta, vaan on edettävä asia kerrallaan, on opittava ensin elämään itse niin että siitä saa pohjaa tulevaan: rehellisyys, rakkaus, yhdenvertaisuus, jne. ja on tärkeää että tietää olevansa "yhtä kaiken kanssa", siis ihan kaiken, vain pieni sirunen tässä Äiti maan kamaralla yhtä hiekkajyvän kanssa, Äiti maan joka on antanut meille sen kaiken minkä joka päiväisessä elämässä näemme...jne. on tiedettävä että en ole parempi enkä huonompi kuin kukaan mukaan, eläimet mukaan lukien, jokainen ruohonkorsi kertoo sen etten ole parempi kun sekään... puut, kukat, meret, vuoret, kaikki, ihmiset, mitä vaan näet, tiedä että olet niiden kaltainen lopulta, samanveroinen Suuren edessä.

Ihmisiä kohtaan, on opittava antamaan anteeksi niille joita emme esim. siedä, tai olemme itse aiheuttaneet jotain, on pyydettävä anteeksi, ja annettava anteeksi, niin itsellemme kuin toisillekkin, tämä on sellainen opetus joka vie vuosia, rehellisyys, anteeksianto, siinä alkua.... jatkaa voi kun oppii perusasiat, omatuntoa kannattaa kuunnella, sanon näin, että kyllä neuvo tai kielto tulee kun kuuntelee ja hoksaa, mitä pitää yleensä tehdä, väärässä asiassa varsinkin.
Joskus asiat menee nopsaan eteenpäin, alkaa tuntea asioita, nähdä kaikkea, kummia sattuu... sitten tulee taas tauko, ei tapahdu edistystä...kaikki kuluu asiaan. Ja ennenkaikkea ei kannata uskoa kaikkea mitä annetaan julki myös henkisellä puolen, sillä niillä on omat klaaninsa, sen tuntee vaikka jossain kokouksessa että nyt en tunne oikeaa tietä. Itse joka pv. rukoilen etten astuisi harhaan, jo lapsesta olen tiennyt tieni ja nähnyt sen osoittajan.
Jokainen joka on kiinnostunut tiestään saa apua se tulee kun aika on oikea ja oppilas on siihen vastaanottavainen, esim. enkelin ilmestyminen, sitä ei näytetä jos ei ole tarpeen eikä tien kulkija ole valmis, eikä myöskään opasta. Itse olen kokenut molemmat ja oppaani on itämainen nainen, hän on käynyt luonani yöllä, ja myös unessa neuvoja antanut. Myös muita asioita tapahtuu milloin missäkin ja näin ollen en pelkää enkä ole liikaa kuulollakaan.
Voisin sanoa että tie henkisyyteen opastaa itse kulkijaansa, se ei tule noin vain vaan on erittäin kivikkoinen, loukkuja täynnä, vastoinkäymisiä, koettelemuksia, näillä koen olevan opetusta tähän asiaan.
Ken kulkee tätä tietä ei pääse helpolla, siksi näin auttajani jo lapsena ja tiesin etten pääse vähällä, siksi ehkä olen tässä jaksanut mennä niin monien asioiden läpi etten itsekkään aina tajua, miten selvisin tänne saakka? Koskaan emme ole liian valmiita, tunnen että olen vasta aivan alussa tällä tiellä. Emme valmistu yhdessä elämässä, se olisi harhaa....
Siunausta tiellesi.
Sentra