Onko nettikavereista ollut teille mitään apua yksinäisyyteen?

Parempi se on tavata livenä. Kyllä netin kautta löytyy ihan mukavia tyyppejä. Tietysti samalla lailla kuin livenäkin niin voi olla semmoisiakin tapauksia joiden kanssa ei tule toimeen mutta netin kautta voi tutustua etukäteen erittäin hyvinkin.

Nettikavereista en tiedä, mutta ainakin naisen tai miehen itselleen voi kyllä löytää tältä palstalta. Täältä kun löytyy samanhenkistä porukkaa ... mahtaako tämä olla tuuria, mutta heti ensimmäinen kala joka tarttui koukkuuni, osoittautui ehkä sopivaksi kumppaniksi, ja tavataan varmaan kohta livenäkin. Niin, ja olen mies, enkä niin nuorikaan enää.

Nettikaveri on pitemmän päälle tylsä, pitää kyllä tavata livenäkin.

Naiset tosin ovat aika tylsiä, kun ovat usein varattuja, sosiaalisesti kehnon naisen tunnistaa siitä että hänellä on kyllä mies, muttei mitään muuta, koska niitten muitten ystävien eteen pitää tosiaan tehdäkin jotakin. Sosiaalisesti kehnon miehen tilanne on usein se ettei hänellä ole mitään.

Aivan liian moni tulee nettiriippuvaiseksi ja loputkin ihmissuhteet katkeavat kun on niin helppo jäädä istumaan koneen ääreen. Huomasin itsekin kun nettiyhteyteni oli yhteensä viikon verran poikki, että tuli iltaisin tehtyä paljon enemmän kotitöitä ja hakeuduttua ihmisten ilmoille. Nytkin olisi vaikka kuinka paljon siivoamista ja muuta tekemistä mutta olen vasta käynyt läpi tuttujen FB-päivitykset ja seuraavaksi luen iltapäivälehdet. Illalla ei ole tarvetta lähteä minnekään kun voi istua katsomassa televisiota ja surffaamassa netissä.

oli niistä iloa niin kauan kun he pitivät yhteyttä

Nettiin kirjoittelu tuo usein hetken helpotuksen, mutta pitkässä juoksussa se pahentaa tilannetta jos roikkuu illat koneella vaikka voisi olla ihmisten ilmoilla.

Nettiystävyys voi olla syvääkin. Minulla on ollut kaksi nettisuhdetta ja molemmat ovat jostain syystä päätyneet nettiseksiin! No ehkä minä olen vähän provosoinut näitä naisia kirjoittamaan minulle mitä haluan kuulla, mutta ovat kuitenkin lähteneet mukaan.

Onko ulkonäöllä mitään väliä, antakaa mielikuvituksenne lentää ja huomaatte juttelevanne sen Pamela Andersonin näköisen naisen kanssa, josta olette haaveilleet!

Tämä meni ehkä vähän sivuraiteille aloittajan viestistä, mutta oletteko koskaan saaneet esimerkiksi virtuaalista pusua nettiystävältä?

Ei ole

yhden tosielämän ystävän ja nykyisen elämän kumppanini löysin näiltä palstoilta :) ... vaikka hakemassa olin alunperin vain ja ainoastaan nettituttua jonka kanssa kirjoitella että voi sosiaalisia tarpeitaan edes jossakin määrin hieman tyydyttää.

No onneks olkoon, kun olet löytänyt netistä jopa elämänkumppaninkin.

Jonkinlaista yksinäisyyden helpotusta on nettikaverit saaneet aikaan.
En ole ketään netissä tutuksi tullutta nähnyt IRL eikä enää ole jäljelläkään kuin yksi jonka sukunimeäkään en tiedä. Kummasti yhteydenpito lakkaa monessa tapauksessa ihan tosta vaan ilman selitystä ja sitten tulee paska fiilis.
Enää ei huvita pistää kaverinhaku-ilmoitusta mihinkään

Olen mies puolinen ja naispuolisia nettituttuja olen joitain tavannut. Kahvilla käyty ja silleen kaverina siis. Ensimmäisen tyttöystävänikin tapasin netin kautta.
Ovat tosin jääneet tuttavuudet hyvin lyhytaikaisiksi, kun ei olla samoilta paikkakunnilta ja muilla on tietysti muitakin tuttuja.

Onhan se piristävää tavata ihmisiä livenä. Itselläni ei into riitä pidempiaikaiseen netissä viestittelyyn. Siinnä loppuu yleensä aiheet nopeasti kesken.
Nuorempana kun olin yksinäisempi, niin oli se sähköinen keskustelukin kivaa, mutta vanhemmiten on vissiin tullut vaativammaksi.

Jos naiselle ehdottaa tapaamista pitkänkin kirjoittelun jälkeen niin kuvan nähtyään nainen lopettaa yhteydenpidon samantien Vaikka kirjoittelu olis hyvässä hengessä sujunut niin jos naama ei miellytä niin tapaamista ei tule.
Tälläsii kokemuksia mulla on yksinäisistä naisista. Siis mitä merkitystä
naama värkillä on jos haluu olla kaveri. en oikein ymmärrä naisia.
en ole mikään ruma ja ne naiset kenen kaa olen kirjoitellut ei ole mitään missejä, mut siltin ne lopettaa heti yhteydenpidon???

Alkuperäisiin kysymyksiin olisi kiva saada lisää vastauksia. Onko netti auttanut yksinäisyyteen?

Mulla se ihmisten kanssa kirjoittelu on joo auttanut. Se tunne kun saa joltakin mailin niin on todella mukava ja sitten kun kirjoittaa toiselle niin se on melkein niinkuin sosiaalista kanssakäymistä vaikka ei ole lähelläkään sitä mitä on oikea elämä. Maileilla tutustua ihmisiin ja joskus tavata. En kuitenkaan tiedä edes haluaako kaikki tavata, mutta minä itse sillä kirjoittamisellä tähtään siihen, että joskus tavataan ja toivottavasti ollaan sitten oikeassa elämässäkin tekemisissä. Paitsi vähän ristiriitaista kun olen joskus aikoinaan tainnut kolmea mailikaveria tavata ja lopulta en ole enää kenenkään niiden kanssa tekemisissä. Ajatusmaailmat eivät kuitenkaan aina kohtaa oikeasti vaikka kirjoittaminen onnistuisikin. Sekin on totta, että aika monet ihmiset lopettavat vain kirjoittamisen muutamaan mailiin. Kyllä, olen itsekkin niin tehnyt. Vastaukseni on kuitenkin, että kyllä minulla ainakin auttaa ja toivottavasti on enemmänkin apua.

Eipä ole ollut juurikaan mitään apua. Muutama viesti on vaihdettu ja sitten se on loppunut. Netissä on niin helppo katkaista tuttavuus.

Itse olen tavannut muutamia foorumeilta löytämiäni nettikavereita, joista kaikki yhtä lukuunottamatta ovat koiraharrastajia ja näitä on sitten nähty koiranäyttelyissä yms tapahtumissa. Näiden kanssa harvemmin on muuten juteltu esimerkiksi mesessä, näyttelyssä vaan muutamat lauseet vaihdettu, että eipä mitään ihmeempiä.

Erään henkilön, jonka kanssa ensin roolipelailtiin ja sittemin juteltiin aika paljon mesessä uskallauduin tapaamaan kaksi tai kolme vuotta sitten, kun vanhempien raahaamana päädyin samaiselle paikkakunnalle lomailemaan. Sitten tää tyyppi rupes käymään useammin pk-seudulla ja nykyisin voisin sanoa parhaaksi kaverikseni. Jutellaan päivittäin mesessä ja tekstaillaan, nähdään sitten keskimäärin kerran kuussa riippuen ihan miten pääsee tulemaan. (:

Yhteinen kiinnostuksen kohde siis helpottaa tutustumista aika paljon. Mun kohdalla saattoi vaikuttaa myös se, että irl tutustumieni ihmisten kanssa en osaa puhua täysin avoimesti, en siis koskaan pääse kenenkään kanssa erityisen lämpimiin väleihin. Mesessä oli helpompi avautua ja kirjoittamalla purkaa tunteitaan, jolloin päästi sen toisen ihmisen oikeasti henkisesti lähelle eikä pitänyt samalla tavalla etäisyyttä kuin irl.

Kyllä nettituttavat jotenkin ainakin vähän poistavat yksinäisyyttä.
Kun saa sähköpostin ja vastaa siihen on jonkinlaista kaveruuden tuntua.
Ajankulua on myös kun jotkut kirjoittavat kuin novelleja niin niihin vastaaminenkin kestää :) Pistin nyt kevään kunniaksi ilmoituksen nettiin, meilikavereita hain ja vastauksiakin on tullut. Kyllä se tuntuu mukavalta kun on uusia tuttavuuksia vaikkakin vain s-postikavereita.

Voisi ollakin jos ne eivät lopettaisi kirjoittamista ja katoaisi. Mukava olisi myös nähdäkin. Mutta..aina on jotain syitä.

Ei oikein jaksa yrittää kun jatkuvasti käy niin. SE on turhauttavaa.

Miksiköhän naiset usein esiintyvät väärällä nimelläkin
kun lähettävät sähköpostia?
Ei yhtään tiedä mikä on sitten oikea nimi :( ja onko mikään muukaan totta
tai no sama se eihän niistä yhteyrenotoista mitään
ystävyyttäkään tule saatika tapaamista

Itse olen nainen ja en todellakaan olisi heti kättelyssä laittamassa omalla (oikealla) nimelläni s-postia tuntemattomille.

Jos vastaanottajaa ei tunne entuudestaan niin hyvin vaikeaa on sanoa millainen tyyppi siellä on ja mitkä ovat hänen tarkoitusperänsä.

Varovainen pitää olla, nykyään kun tapahtuu kaikenlaista.

Kyllähän tuon varovaisuuden ymmärtää, mutta kun sitä väärällä nimellä
viestittelyä jatkuu pitkään ja on kerrottu jo kaikki tärkeimmät asiat
ja avauduttukin monesta asiasta tulee jotensakin ikävä fiilis kun
selviää valenimellä esiintyminen, siis jos valenimellä esiintyminen jatkuu
pitkään. No ei kai nettituttavuuksia kannatakkaan ottaa vakavasti.
Jotain ajan kulua se vaan on

Ainakin minä löysin kaverin, naisystävän netistä. Hänen kanssaan lähdetään lomalle Turkkiin. Mistään sexisuhteesta tms ei ole kyse - ja ensimmäiseen kyselyyni hän vastasi. Ja omilla nimillämme heti esiinnyttiin.
Blogia http://kaukomaa.blogspot.com/
myös olen kirjoittanut monta vuotta ja saanut sen mukana ystäviä, oikeitakin.

Ei kannata lähteä tapaamaan. Itse vietin yön turvakodissa. Tapaamani mies oli nisti,en tiennyt sitä mennessä. Vaikutti videopuhelussa ym normaalilta.

Niin, että MISTÄ ihmeen nettikaverista?
Eihän sellaistakaan mistään saa! Siinä sinulle vastausta elävästä elämästä.
Kirjoitti palstoilla 30 v roikkunut.

Pelasin noin parikymmentävuotta sitten suosittua nettipeliä, ja osallistuin aktiivisesti sen peliyhteisön ylläpitoon. Aikanaan sitä kautta järjestettiin myös tapaamisia jne jne...

Tätänykyään kaikilla yhteisön jäsenillä on tietenkin aivan omat elämänsä ja tiensä minne se on heitä ikinään vienytkään.

Mutta joitain yhteisön jänseniä tulee vielä tavattua lähes päivittäin, ja osaa hieman harvemmin muutaman kerran vuodessa.

Kyllä, nettimaailma pystyy myös antamaan paljon. Ja minulle se on antanut elinikäisiä ystäviä.

Ei ole mitään hyötyä. Aina menee siihen, että itse pitää ottaa yhteyttä ja olla se aktiivinen osapuoli muuten ei tule mitään yhteydenottoa. Pitää jatkuvasti keksiä itse mitä toiselle sanoo ja toinen ei kysy mitään ja ei ole oikeen mitään asiaa. Olen aina luullu, että oma elämäni ois tylsää mut kyl joiden ex-nettituttujen elämä kyl kalpenee jopa omani rinnalla. Siis ehkä tuo hyöty pn ollut, että olen nähnyt joiden elämän olevan vielä vaikeampaa kuin omani.

Olen aikoinani eronnut nainen ja laitoin n. 10 vuotta sitten kirjeenvaihtoilmoituksen nettiin pariinkin paikkaan ja sain vastauksen saman ikäiseltä eronneelta naiselta. Siitä lähtien ollaan sähköpostia kirjoiteltu viikottain ja pari reissuakin yhdessä tehty. Livetapaamiset vähissä siksi kun välimatkaa yli 800 km ja kulkeminen julkisten varassa niin ei ihan extempore tule lähdettyä. Itselläni myös lapsenlapset vähän rajoittaa matkustelua vielä tämän talven ainakin, poislukien koulujen loma-ajat.. samaten pieni eläkkeenikin rajoittaa menojani.
Juttua on kuitenkin riittänyt ihan arkisista asioista ja kokemuksista.