pentumaisin aloitus.
Minulla on ikäkriisi. Kohta 55.
Tämä rapistuminen, en halua!! Ei vielä!
Tiedän, tiedän................
nyt vaan on nyyhky olo ......
Sorry .((
Minulla on ikäkriisi. Kohta 55.
Tämä rapistuminen, en halua!! Ei vielä!
Tiedän, tiedän................
nyt vaan on nyyhky olo ......
Sorry .((
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olosi paranee heti kun tulet näille vuosikymmenille. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä enempi opit ihmisen biologisesta vanhenemisprosessista. Sitä vähemmän huomaat pikku virheitä ja murheita. Koeta jaksaa siihen asti.
Minä en edes haluaisi olla virheetön ja nuori , kaikki ryppyni ovat kuitenkin omia .
Ohi se harmitus menee, joskus. Rypyt tulevat ja se kuuluu elämään. Ne kertovat elämän kokemuksesta.
Itselläni huomasin kasvoissa pientä repsahdusta neljänkympin päälle. Viisautta siinä hiljakseen rapistumisessa on, oppii elämään viisaasti loppuvaiheen. Ainakin toivon niin. Elämä on joka tapauksessa rajallinen täällä ajassa.
Päästä irti nuoruuden ihannoinnista. On paljon helpompaa olla aito oma itsensä. Rypyt on kauniita, elämä on kaunis. Surun juonteineenkin.
Oma keinoni nousta ikävästä on katseen kääntäminen pois itsestä. Siirryn "katsomaan" Jeesusta. Omin itselleni kaikki Raamatun lupaukset. Muun ohessa.
Siinä toivossa on hyvä elää.
Etkö saa ymmärrystä 50 palstalla? Turhaa meille yli 60vuotiaille valitat. prkl.
Teoreettisesti on sinulla jäljellä 25 vuotta vakuutuslaitosten laskun mukaan.
Kaikki luokittelu kuuluu vain suomalaiseen yhteiskuntaan.
rypistyneempi kuin peppu, asiat ovat vielä ihan hyvin.
Ehdotan, että jätät muuttumisleikkejä, kauneuskirurgiaa, nuorten ihmisten aivan hirrrrveitä vanhentumisen merkkejä yms. tarkastelevat jutut omaan arvoonsa ja alat iloita kaikesta siitä hyvästä, mitä sinussa ja sinulla on. Katso peiliin valikoivasti ja mieti mitä kaunista näet.
Lähdetään liikkeelle ja tehdään parhaamme, että fysiikka toimisi mahdollisimman hyvin mahdollisimman pitkään. Mietitään, mitä hyvää meillä on ja keksitään jotain hassun hauskaa ohjelmaa itsellemme. Yritetään iloita hyvistä asioista ja hyväksyä ne vähemmän hyvät, mihin emme itse voi luonnollisin keinoin vaikuttaa. - Sovitaanko niin, että sanotaan tänään jollekin, mieluiten ihan vieraalle ihmiselle jokin yllättävä kohteliaisuus tai muuta mukavaa?
PS: Ei mietitä sitä, millaisia ongelmia kohdattaisiin, jos oltaisiin nuoria tänä päivänä.;)
Tuossa kuudenkympin korvilla tulin siihen tulokseen, että kaikkein tärkein asia on hyvä terveys. Sekään ei aina ole niin itsestään selvää. Nyt, kun aikaa on jo tuosta oivalluksesta kulunut, niin edelleen ajattelen samoin. - Kaikenlaista pikkukremppaa on alkanut tulla iän myötä, mutta onneksi olen melko 'iloisenluonteinen ihminen'. Senkin luonteenpiirteen toivoisin jatkuvan edelleen. Joten voin lopuksi päätelläkin, että reippaasti jo yli kuusikymmpisenä tunnen olevani aika onnellinen ihminen ja elämäni on useimmiten aika miellyttävää.
ei mitään rapistumista ole tapahtunut. Pidä tavoitteena ihania eläkepäiviä. Esim. vaikka ajelen pitkiä matkoja autolla, usein yölläkin, nykyisin ei ole ollut vaaraa rattiin nukahtamisesta. Työelämässä ollessa silloin tällöin oli oltava tarkkana ja noustava välillä jaloittelemaan. Kyllä Sinulla vielä 12:n vuoden päästäkin on elämää, älä takerru turhiin yksityiskohtiin. Hoida vaikka hampaat hyvään trimmiin.
55 ei ole ikä eikä mikään. Se on vai kaksinumeroinen luku.
Minä täytin lauantaina 64 ja olen elämäni kunnossa. Jos ei ole sairauksia, jotka ovat fyysisiä ja vievät sitä kautta elämänhalun, älä ole milläsikään.
Paremmat aja odottavat.
Usko pois!
Unohda itsesääli ja ala ELÄÄ!.
Vaikka olen 11-vuotta vanhempi en hätäile yhtään. Jos saa elää kauan tulee vanhaksi, jokainen. En edes huomaa ryppyjäni, painon yritän pitää kurissa oman mukavuuteni takia. Lihominen olisi kyllä hyvä keino välttää ryppyjä:)
Olin puuma jo silloin kun nimitystä ei edes tunnettu, nyt alkaa puumailu tuntumaan raskaalta, pitäisiköhän vaihtaa vanhempaan?