Onko järjen häivääkään

Papalla on ongelmat. Että ihan koiranpentujen asiat huolestuttavat. Kyllä tässä maailmassa on paljon asioita ja ongelmia, jotka aiheuttavat huolta ja murhetta. Vaihda vaikka parturia, ettei käy hassusti.

minä tartuin edellissä siihen yhteiskunnan maksamiseen. Mikä on mennyt vinksalleen tässä elämässä? Kaikki pitäisi olla valmiiksi tarjoiltuna, mitään ei pitäsi tehdä itse, näinkö olemme lapsemme kasvattaneet ??

Allekirjoitan. Olen viime viikon aikana pohtinut tätä samaa, tosin eri syistä.
Parantelen tässä koiranpuremaa jalassani. Iso vasikankokoinen viron tuontihurtta riistäytyi omistajan käsistä ja hyökkäsi kolmenkymmenen metrin päästä minun ja koirani kimppuun. Koiran sain onneksi suojaan pysäköidyn auton alle, mutta se elukka hyökkäsi minun päälle ja puri reiteen.
Omistajalla ei ollut mitään otetta koiraansa. Poliisille ja eläinsuojeluvalvojalle on ilmoitettu.

Olen eläinten ystävä ja minulla on ollut koira koko elämäni ajan. Koska koiran elinikä on lyhyempi kuin ihmisen nykyinen karvainen ystävä on aikuisikäni neljäs.
Silti ihmettelen löytökoirien tuontia. Miksi ihmeessä? Ajatus on varmaan hieno, näiden järjestöjen mielestä. Ongelma on siinä, että häiriintyneitä koiria minkä historiasta ei ole mitään tietoa useasti annetaan ihmisten huostaan jotka eivät edes pysty huolehtimaan itsestään.

Asuinalueellani asuu paljon päihde- ja mielenterveyskuntoutujia joilla on terapianaan näitä usein isoja, sekarotuisia ja sekopäisiäkin koiria. Sopivan kokoinen koira josta jaksa huolehtia varmaan
onkin hyvää terapia .
Mutta jos ihminen ei jaksa raahautua kuin korttelin ympäri tai naapurin pihalle viisikymmentä kiloa painavan hurtan kanssa joka tarvitsisi vähintään pari tuntia lenkkeilyä päivässä, koirasta tulee aggressiivinen toisten päälle hyökkääjä.

Toinen löytökoirien omistajaryhmä on idealistiset nuoret naiset jotka eivät ymmärrä koiran pidosta mitään. Ei koiraa voi jättää yhdeksäksi tunniksi yksin kotiin, ulvomaan ja haukkumaan naapuruston iloksi, käyttää pika pissalla töiden jälkeen ja lähteä taas iltaviihteelle. Viikonloppuna voi sitten jos muut riennot antaa myöten käydä pidemmällä lenkillä. Sillä pelillä saa jopa bordercolliesta raivopään.

hyvilläsi että korvat säilyi :))

P.s. mutta olen aivan samaa mieltä kanssasi tuosta lemmikkien raijjaamisesta ulkomailta..ja maksetaan vielä hölmöyksissään niistä mahottomia..paperittomista eläimistä..

Onko ihmisen päivittäisessä elossa mitään sellaista, josta ei aina saataisi vietyä asia esim. vanhusten sairaalaoloihin tms.

Miksi minä kävelen yksin kauppaan? Miksi en ota jotain huonosti liikkuvaa naapuriani mukaan.
Miksi minä syön yksin? Miksi en hae naapuriani seuraksi.

Uskaalto elää, ettei joku morkkaa tapojani?

Kyllä olen aivan samaa mieltä, että hölmöintä hommaa, joka pitäiis ehdottomasti kieltää. Mulla on ollut jo yli 10 vuotta ihan ihka suomalaisia eläimiä Eläinsuojeluyhdistyksen kautta, joko huonon kohtelun kautta suojaan otettuja tai muuten hoitovaikeuksien takia.

Ensimäinen Yortin terrieri, suloinen pikkukäärä tuli, kun "ammattikasvattaja" piti huonosti eläimiään. Telkesi päiväkausiksi johonkin pimeään eteiseen ja ruokakuppi sinne, ja naapurit kävivät heittämässä ruokaa, kun emäntä oli sairaalassa. Ja emäntä käytti kasvatusmenetelminä mm. koiralle selkään antoa, oli siis hakannut koiriaan. Sellainen Kennel, ja ihka Suomessa.

Terrieri oli niin pelokas ja hysteerinen, että puoli vuotta lymysi sänkyjen alla ja nurkissa vapisten, hädin tuskin söi juurikaan mitään. Puolen vuoden päästä oli ensimmäinen kerta, kun se juoksi ovelle vastaan ja pomppasi syliin. Oli voittanut pelkonsa. Autossa matkustajaa koirasta ei koskaan tullut. Väkipakolla oli vietävä autoon, jos oli jonnekkin kuljetettava, esim. eläinlääkärille.

Kun koiruus voitti pahimman pelkonsa, oli hä kerrassaan herttainen koira. Mutta ainainen varuillaolo ja alttius pelolle säilyi koko elämän ajan. Ei tarvinnut kuin hivenen muutti äänensävyä, tai sormea nosi, se maastoutui vapisten.
ikävä on sitä koiraa kuitenkin. Tässä se joka kerran toimistossa makasi jalkojen juuressa pää jalkaterällä kun oli tietokoneella.

Seuraava koira tuli myös eläinsuojeluhhdistyksen kautta. Yksinhuoltajaäiti oli ottanut toisen koiran seuraksi ja tyttärelleen (8 v tytär), mutta eihän siitä mitään tullut. Ei oppinut sisäsiistiksi, kun päivät päästään olivat kaksi koiraa ilman ihmisen seuraa teljetty sisälle.
Meille tullessaan omistaja evästi, että se sairastaa jotain suolistosairautta, ettei se pysty syömään kuin erittäin kalliita erityisruokia.

Meille tullessaan koiran maha parani itsestään. Ei mennyt kauaa, kun se söi Yorkin terrierin kanssa samaa ruokaa eikä tietokaan mistään mahavaivoista. Ne mahavaivat saattoivat olla psyykkisiä. Sellainen pieni kissan kokoinen koira, sekarotuinen kahdesta pikkukoirasta siitetty. Mikäs se semmoinen pieni valkoinen koira on, jolla on paksu karva, ja sitten No nyt en muista sitä toista, mut tommonen pieni kahden nyrkin kokoinen koira sekin.

Myös nämä kaksi kisuliinia on eläinsuojeluyhdistyksen kautta tulleita. Nämäkin ovat olleet jo 6-7 vuotta. Omistajanainen muutti Tampereelle, ja siellä pieni asunto, katsoi, ettei voi kissoja siellä pitää. Vei kissat eläinsuojeluyhdistykseen.

Suomessa on liikaa koiria varsinki pienissä kaupunki asunnoissa Liikaa koiran kakkaa pyörä teillä, imiset astuu kakkaan, taloyhtiön porraskäytävät, autot ja asunnot haisee koiran kakalle.
Jokin kuri ja järki täytyy saada koiramaailmaan. Koira vero voisi olla 3000 euroa jokaiselta koiralta.

olla raivotautia ja ekinokokkiparasiittia. Molemmat aiheuttavat vakavan taudin. Siksi pitäisi olla rokotettu ja matokuuri otettuna. Itse en halua kotieläimiä mutta jos sellaisen hankkii, hyvin on hoidettava. Koira tarvitsee paljon ulkoilua ja luonnevikaiset on lopetettava. Moni tosiaan pitää lemmikkiään tärkeämpänä kuin kanssaihmisiä. Entisellä asuntoalueellani moni ulkoilutti koiraansa vapaana, eläimestä ei koskaan voi tietää, mitä tekee. Siksi on oltava kytkettynä, en esim. halua ajaa vapaana juoksevan eläimen päälle.