Olin eilen työnantajan korruptoimana runsaan työtoverijoukon kera katsomassa ennakkonäytöstä Prinsessa-elokuvasta, joka kertoo 90-luvun alku- ja keskivaiheilla Kellokosken sairaalassa asuneesta ”prinsessasta” ja hänen hovistaan. Ennen elokuvan alkua paikalla ollut Irlannin prinssi Henrik, joka oikeassa elämässä oli Kellokoskella hoitajana prinsessan valtakaudella, kertoi hieman taustoja ja elokuvan olevan fiktiota, vaikka tositapahtumiin perustuukin. Faktaa sen sijaan löytyy äskettäin ilmestyneestä kirjasta, jonka prinssi Henrik on kirjoittanut. Itse elokuvasta jäi jotenkin lässähtänyt fiilis, ehkä odotukset vain olivat turhan korkealla, kun on tottunut nykyajan huimia erikoistehosteita täynnä oleviin superelokuviin. Tarina toki on hyvä ja saa insuliini- ja sähkösokkeineen sekä lobotomioineen väkisinkin ajattelemaan sairaan ihmismielen hoidon kehittymistä tällä aikavälillä, lähinnä, että onko sitä tapahtunutkaan. No totta kai on, ainakin on keksitty paljon uusia hienoja nimityksiä oudolle käytökselle delirium tremensin lisäksi. Lääkehoito taatusti myös on kehittynyt näistä ajoista, muista nykyajan psykiatrisissa laitoksissa ja sairaaloissa käytettävistä hoitomuodoista ei minulla sen kummempaa tietoa tai kokemusta ole, ainakaan vielä.
Mutta ainahan elokuvan katsominen voittaa tyhjän seinän tuijottamisen kotona, joten suosittelen kyllä tämänkin näkemistä. Jos ei muuten innosta, niin vilahtaahan siinä muutaman kerran kaunis alaston nainen, saattaa siinäkin olla syytä kylliksi jollekin. Itse ajattelisin hyvän elokuvan olevan sellainen, joka saa nauramaan tai itkemään, tämä ei tehnyt kumpaakaan nimekkäistä näyttelijöistään huolimatta ja itselleni eilisestä jäikin päällimmäiseksi ajatukseksi se, että jos tälläisestä korruptiotapahtumasta kotiin mennessä bussia odotellessa nauttii pari olutta ja sitten kotona hämärissä kompastuu keskelle lattiaa laiskuuden vuoksi lojumaan jääneeseen imuriin kaatuen ja lyöden takaraivonsa keittöjakkaaraan yms., niin olisiko työnantaja ollut vastuussa, jos lopputuloksena olisi ollut hienojen mustelmien ja komeiden ruhjeiden lisäksi jotain rumempaa jälkeä... Ei tietenkään, sillä jokainen vastatkoon omasta tyhmyydestään.
Muistakaa rakastaa toisianne.
Mutta ainahan elokuvan katsominen voittaa tyhjän seinän tuijottamisen kotona, joten suosittelen kyllä tämänkin näkemistä. Jos ei muuten innosta, niin vilahtaahan siinä muutaman kerran kaunis alaston nainen, saattaa siinäkin olla syytä kylliksi jollekin. Itse ajattelisin hyvän elokuvan olevan sellainen, joka saa nauramaan tai itkemään, tämä ei tehnyt kumpaakaan nimekkäistä näyttelijöistään huolimatta ja itselleni eilisestä jäikin päällimmäiseksi ajatukseksi se, että jos tälläisestä korruptiotapahtumasta kotiin mennessä bussia odotellessa nauttii pari olutta ja sitten kotona hämärissä kompastuu keskelle lattiaa laiskuuden vuoksi lojumaan jääneeseen imuriin kaatuen ja lyöden takaraivonsa keittöjakkaaraan yms., niin olisiko työnantaja ollut vastuussa, jos lopputuloksena olisi ollut hienojen mustelmien ja komeiden ruhjeiden lisäksi jotain rumempaa jälkeä... Ei tietenkään, sillä jokainen vastatkoon omasta tyhmyydestään.
Muistakaa rakastaa toisianne.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.