Aloin googlettaa Hausjärven kirkonkylää, jossa kävin lapsuudessani koulua.
Selvisi, että mies, jonka luokse pääsin silloin tällöin isäni kanssa vierailulle kirkonkylään, oli Lauri Vainola, paikkakunnan kuuluisa taiteilija sekä kuurojen johtohahmoja. Nyt selvisi sekin, että miksi isäni hänen luonaan kävi, vaikka heillä oli niin suuri ikäero (21 vuotta). He molemmat toimivat aktiivisesti kuurojen piirissä, isäni oli rahastonhoitaja myöhemmin.
Lapsen mieleen on jäänyt mielikuva taiteilijasta. Hän istui piippua (?) poltellen nahkanojatuolissa ja keskusteli isäni kanssa viittomakielellä. Ilmapiiri oli hyvin intellektuelli ja hienostunut. Nyt vasta - yli 50 vuoden kuluttua - minulle siis selvisi, kuka tämä mies oli. Olin alle 10-vuotias silloin. Molemmat, isäni sekä Vainola, menettivät kuulonsa lapsuudessaan sairastumisen kautta. He eivät siis olleet kuuromykkiä.
Sitten myöhemmin, kun kuurojenkokouksia pidettiin meillä Riihimäellä, niin keitin kokousväelle kahvia ja laitoin pöydän koreaksi. Isäni luona kävi paljon kuuroja kysymässä neuvoja ja hän pyyteettömästi heitä auttoi. Kuurot ovat hienoja ihmisiä ja tapasin heitä paljon juuri isäni toiminnasta johtuen.
"Lauri Vainola (Lars Gustaf Vainola) (s. 13. elokuuta 1888 Hausjärvi – 1960) oli suomalainen taiteilija. Hän sairastui muutaman vuoden iässä ja menetti kuulonsa. Vainola opisekeli Ateneumissa maalausta ja kuvanveistoa. Hänen parhaana luomiskautenaan pidetään 1920-lukua. Hän teki puuleikkaustöitä, maalasi muun muassa Kolin maisemia ja järjesti ainakin yhden taidenäyttelyn Helsingissä. Vainola asui Kirkonkylässä kirkon lähellä talossa, joka on vieläkin jäljellä."
Selvisi, että mies, jonka luokse pääsin silloin tällöin isäni kanssa vierailulle kirkonkylään, oli Lauri Vainola, paikkakunnan kuuluisa taiteilija sekä kuurojen johtohahmoja. Nyt selvisi sekin, että miksi isäni hänen luonaan kävi, vaikka heillä oli niin suuri ikäero (21 vuotta). He molemmat toimivat aktiivisesti kuurojen piirissä, isäni oli rahastonhoitaja myöhemmin.
Lapsen mieleen on jäänyt mielikuva taiteilijasta. Hän istui piippua (?) poltellen nahkanojatuolissa ja keskusteli isäni kanssa viittomakielellä. Ilmapiiri oli hyvin intellektuelli ja hienostunut. Nyt vasta - yli 50 vuoden kuluttua - minulle siis selvisi, kuka tämä mies oli. Olin alle 10-vuotias silloin. Molemmat, isäni sekä Vainola, menettivät kuulonsa lapsuudessaan sairastumisen kautta. He eivät siis olleet kuuromykkiä.
Sitten myöhemmin, kun kuurojenkokouksia pidettiin meillä Riihimäellä, niin keitin kokousväelle kahvia ja laitoin pöydän koreaksi. Isäni luona kävi paljon kuuroja kysymässä neuvoja ja hän pyyteettömästi heitä auttoi. Kuurot ovat hienoja ihmisiä ja tapasin heitä paljon juuri isäni toiminnasta johtuen.
"Lauri Vainola (Lars Gustaf Vainola) (s. 13. elokuuta 1888 Hausjärvi – 1960) oli suomalainen taiteilija. Hän sairastui muutaman vuoden iässä ja menetti kuulonsa. Vainola opisekeli Ateneumissa maalausta ja kuvanveistoa. Hänen parhaana luomiskautenaan pidetään 1920-lukua. Hän teki puuleikkaustöitä, maalasi muun muassa Kolin maisemia ja järjesti ainakin yhden taidenäyttelyn Helsingissä. Vainola asui Kirkonkylässä kirkon lähellä talossa, joka on vieläkin jäljellä."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.