Miten on mahdollista että niin monet tänne kirjoittavat naiset tuntuvat seurustelevan? Sama arkielämässä, oli miten mitätön piipittävä ujo (vähän niinkuin minä) tahansa, niin tuntuu poikaystävä löytyvän. Olisi ihan mieleenkiintoista tietää mistä nämä naiset sitten kumppaninsa löytävät... jos ovat ihan tavallisen näköisiä niin lähtevätkö baaristako ensimmäisen miehen matkaan vai kenties netistä? Itse en nimittäin edes tuollaiseen pystyisi sillä olen harvinaisen ahdistunut & estynyt, joten jos saisin pakit hyppäisin todennäköisesti järveen.
Vastikään koin järkytyksen kun ainut kaverini löyti baarista itselleen (nörtti)miehen (ensimmäinen poikaystävä), jota on jo tapaillut useamman kuukauden. Kohta menetän varmaan tuon viimeisenkin kaverini, kun ennen olimme molemmat niin kokemattomia ja se yhdisti meitä.
Vastikään koin järkytyksen kun ainut kaverini löyti baarista itselleen (nörtti)miehen (ensimmäinen poikaystävä), jota on jo tapaillut useamman kuukauden. Kohta menetän varmaan tuon viimeisenkin kaverini, kun ennen olimme molemmat niin kokemattomia ja se yhdisti meitä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Siten että joku mies on tullut tutustumaan ujoon naiseen. Mutta tämä ei toimikaan toisin päin kun ei kukaan nainen mene tutustumaan ujoon mieheen, siksi tällä palstalla on paljon miehiä, jotka ovat totaaliyksinäisiä ja naisia jotka ovat "vain" parisuhdeyksinäisiä. Naiset pääsevät yksinäisyydessäkin helpommalla.
Ja tuo varmaan osaltaan selittää myös sitä, miksi nuorten miesten itsemurhaluvut ovat huomattavasti korkeammat kuin nuorten naisten.
Niin taitaa ne miehet tehdä enemmän itsemurhia. Ja voi hyvinki olla, et on enemmän yksinäisiä nuoria miehiä kuin naisia.
Mutta pistää ärsyttämään tommoset et naiset pääsis helpommalla yksinäisyydessä! Ja muissakin ketjuissa miehiä kirjoittelee, että kuinka paljon helpompaa on naisten elämä, et aina saa seuraa, jos vain haluaa.
Toisaalta mul kyl vaikeuttaa ihmisiin tutustumista se, et oon eläkkeel mielenterveyssyistä. Ja lääkkeitten takia paisunu ku taikina. Ku miehet ajaa yleensä pois ympäriltään jo ylipainoisuus yksinään. Sit kun on sekä sairas että lihava, niin saa kyl naisenaki "nauttia" ihan rauhassa yksinäisyydestään.
No tuo nyt ei ole mikään hyvä selitys. Osoittaa pikemminkin itsekkyyttä. Mites hyvin luulet että läskillä ja mielenterveydestä kärsivällä miehellä menee? Niin vastaus on että ei mitenkään.
Sehän se tässä vitsinä on, että vaikka miehenä on ihan OK:n näköinen, niin ei onnistu ei, jos on liian ujo.
Eihän se toimi toisin päin koska yrittäjiä ei juurikaan ole. Miehellä on aina jonkinlainen velvollisuus vaikutuksen tekemisestä ja jos tämä ei onnistu niin mies on "heikoilla jäillä".
tällä hetkellä, viimeisestä parisuhteesta on jo muutama vuosi, mutta minulle yksinäisyys on mielentila.
Mitä sitten, jos on kumppani jota tapaat kahtena päivänä viikosta (viikonloppuisin)? Yksin joudut kuitenkin selviämään arjesta ja huolista ja suruista.
Tuo(kin) suhde päättyi siihen, kun en enää jaksanut olla fiksu ja filmaattinen vaan olisin halunnut jakaa miehen kanssa myös ikävät asiat.
Enää en edes haaveile siitä, että olisi joku joka tukisi ja jakaisi myös huoleni ja ongelmani.
Kirjoituksestasi selvästi voi lukea sen, että sinäkin haluaisit löytää seurustelukumppanin, siis että joku mies tulisi sinut hakemaan. Oletko sitten huomattavan ruma tai lihava, ettei sinua miehet lähesty? Todennäköisesti olet ihan nätti ja kerrotkin olevasi estynyt ja ahdistunut. Miten mahdat sitten torjua miehet? Etkö edes päästä ketään lähellesi?
Minäkin tunnen paljon tosi ujoja ja hissukoita naisia, joilla tietenkin on poika- tai miesystävä. Harva täällä yksin pärjää, joten todella ujotkin saavat kumppanin (ollessaan naisia). Naisilla on niin paljon niitä ympärillä kyttyröiviä miehiä, että harva jää yksin. Nainen saa olla miten estynyt tahansa ja silti tulee lähestymisiä (edellytyksenä on tietenkin se ettei ole kropaltaan mursun näkoinen, eikä naama ole kovin epäsymmetrinen). Riittää että on tavallisen nätti nainen.
"Itse en nimittäin edes tuollaiseen pystyisi sillä olen harvinaisen ahdistunut & estynyt, joten jos saisin pakit hyppäisin todennäköisesti järveen."
Eihän sinun naisena tarvitse ottaa riskiä siitä että saisit pakit. Miesten se riski kuuluu ottaa. Miehet ovat vastuussa alkuvaiheessa. Naisen kuuluu olla vain mahdollisimman kiinnostava, eli on osattava markkinoida itseään. Mies on tavallaan asiakas, joka kiinnostuu tai ei kiinnostu naisesta. Kun tämä kiinnostuu, hän joutuu ottamaan äärimmäisen suuren riskin lähestyessään naista. Todennäköisintä on, että tulee torjutuksi ja vain pelimiehet osaavat siirtyä sujuvasti uudelle kohteelle.
Naisen vastuu alkaa vasta sitten kun on hyväksynyt kaikkein kiinnostavimman miehen. Monesti valinta voi olla hyvä, mutta usein arvio on mennyt männikköön kun on valinnut kusipään. Sitten kärvistellään pitkään huonossa suhteessa ja valitetaan naistenlehdissä ja keskustelupalstoilla miestä, joka ei huomio eikä välitä paskankaan vertaa. Miehen vastuulla on siis vain suhteen aloitus ja naisen vastuu alkaa sitten kun on päästänyt jonkun sänkyynsä. Nainenhan on loppujen lopuksi enemmän vastuussa myös jälkeläisten kasvatuksesta, etenkin silloin kun tulee ero ja mies lähtee pois.
Miten suhtaudut kun sinusta onkin joku mies kiinnostunut? Testataanpa se heti tässä. Olen nyt kiinnostunut sinusta. Haluaisin kirjoitella sinun kanssasi, koska ei voi tietää vaikka meillä olisi paljonkin yhteistä. Mikäli asuisimme kohtalaisen lähellä, ehdottaisin myöhemmin myös tapaamista. Odottelen viestiä sinulta vapaa nuori nainen. Kirjoita minulle osoitteeseen: [email protected]
Terkuin,
Yleinen vuodattaja :)
Kirjoitin: "Miehen vastuulla on siis vain suhteen aloitus". Kirjoitin vähän sekavasti. En tarkoita että miehen vastuu loppuu aloituksen jälkeen vaan suhteen alettua kumpikin on tasapuolisia. Tarkoitin että suhteen aloittaminen on hyvin pitkälti miehen vastuulla - nainen odottaa ja torjuu/päästää lähelleen. Näin se on suurimalla osalla muillakin eläinkunnan lajeilla. Haluaisin että näin tasa-arvon aikana naisetkin tekisivät entistä enemmän aloitteita myös tällaisia tavismiehiä kohtaan.
Hei, Yleinen vuodattaja. Kirjoittelen täällä silloin tällöin, mutta olen vähän pelkuri kun minulla on tapana vaihtaa nimimerkkiä.
"Oletko sitten huomattavan ruma tai lihava, ettei sinua miehet lähesty? ... Miten mahdat sitten torjua miehet? Etkö edes päästä ketään lähellesi?"
Vaikka itsetuntoni onkin huono en usko olevani silmiinpistävän ruma, sillä kukaan ei toistaiseksi ole rumaksi haukkunut. Jos haluaisin todella alkaa tutustumaan miehiin, minun pitäisi käydä muuallakin kuin ruokakaupassa, kirjastossa jne. Yhdestä ihmisestä koostuvasta kaveripiiristä johtuen ei ainakaan sitä kautta tule tavattua ihmisiä.
Osaan olla melkoisen erakkoluonteinen, mutta joskus tulee mietittyä miltä toisen ihmisen läheisyys mahtaisi tuntua. Toisaalta häpeän elämäntyyliäni niin, etten pystyisi oikein kenellekään paljastamaan ettei minulla juurikaan ole ystäviä.
"Naisen kuuluu olla vain mahdollisimman kiinnostava, eli on osattava markkinoida itseään."
Jos ei ole missin näköinen tarvitsee varmaan olla hurmaava persoonallisuus ja osata keskustella luontevasti. Monilla naisilla kun tuntuu olevan vaikeuksia pitää suutansa kiinni. Yksinäinen ihminen saa tavisten seassa nopeasti tylsän ihmisen leiman, kun omassa elämässä ei paljoa kertomisen arvoista tapahdu. Paljon toki riippuu keskustelukumppanistakin ja ovatko tavallisten ihmisten jutut oikeasti sen mielenkiintoisempia?
"Miten suhtaudut kun sinusta onkin joku mies kiinnostunut? Testataanpa se heti tässä. Olen nyt kiinnostunut sinusta."
Melko imartelevaa kieltämättä. :) Kyllä, uskon että täällä kirjoittelevilla on ainakin jotain yhteistä, ainakin jos on edes vähän ujomman puoleinen. Vaikutat varsin syvälliseltä viestiesi perusteella, joten toivottavasti en tylsistytä sinua jos uskaltaudun lähettämään viestiä. Niin, sen voin sanoa, että täällä Kuopiossahan minä tällä hetkellä asun. Sen verran täällä on sentään asukkaita, ettei kukaan ihan heti tunnista.
Nyt taisi YV löytää itselleen naisen ja sattuipa kaupunkikin kohdalleen ;) Sitten vaan treffeille.
Heti alkuun kerron, etten ole vielä käynyt katsomassa tuota sähköpostia. Eilen illalla siellä viimeksi kävin. Mutta jos kerta olemme samassa kaupungissa, olisi oikeasti kiva jos ottaisit yhteyttä. Tuskin tuntisimme toisiamme entuudestaan, koska luullakseni kaikilla tuntemillani naispuolisilla kavereilla on enemmän kuin yksi kaveri. Itselläni on joitakin kavereita, mutta tapaamme kasvotusten hyvin harvoin. Lisäksi kirjoitat kieliopillisesti hyvin, joten varmasti opiskelet/olet opiskellut melko korkea-asteisessa koulussa.
Kerrot että käyt ruokakaupassa ja kirjastossa. Olemmekohan sattuneet koskaan olemaan samaan aikaan vaikka pääkirjastossa? Olemmekohan kenties kohdanneet vaikka kirjaston yläkerrassa tai alhaalla musiikkiosastolla? :). Tai jopa samassa pöydässä lehtisalissa?
Toivon, että voisimme kirjoitella jonkin aikaa ja mahdollisesti sitten myöhemmin tavata. Älä murehdi turhia, ei minua tarvitse liikaa jännittää. Sanot olevasi ujo, eikä se haittaa, sillä itsekin olen. Mutta minä lupaan olla se, joka ehdottaa mahdollista tapaamista ja jatkoa, jos se sinulle on hanka asia sanoa. En kuitenkaan ehdota tapaamista missään baarissa, koska en juuri niissä viihdy, eikä niissä voi jutella ainakaan iltaisin kun meteli on melkoinen.
Sanon sen tässä kaikkien kuullen, että etsin seurustelukumppania, mutta myös ystävyys olisi hieno asia. Toisinaan kaipaan juttukaveria iltalenkille ja muutenkin vapaa-ajalle.
Toivotaan siis että kuulen vielä Sinusta! :)
Syysterveisin,
Yleinen vuodattaja
Toivotaan, että voisimme tavata kun kaupunkikin on sama :).
Miten suhtaudut kun sinusta onkin joku mies kiinnostunut?
Nainen voi tavata miehen oikeastaan missä vain. Niin netistä, baarista kuin muualtakin. Mies voi tietysti tavata naisen aivan samalla tapaa, mutta yleensä mahdollisuuksia on vähemmän. Naisen kohdalla yrittäjiä on helposti enemmän.
miten te muuten aina jaksatte jauhaa tästä asiasta? yhtälailla täälä varmasti löytyy miehiäkin, jotka seurustelevat mutta kokevat silti olevansa yksinäisiä.
itse olen nainen joka ei seurustele. olen mahdottoman ujo ja tottakai minulle silloin on helpompaa, jos puolestaan mies on rohkeampi ja lähestyy minua ensiksi. kyllä se ujous siitä varmasti ajan kanssa hellittäisi ja juttu luistaisi paremmin, mutta sitten jos mies on minua ujompi niin en kyllä tiedä miten silloin käy. rohkeamman miehen seurassa nimittäin itsellekin tulee helpommin rohkea olo, kun taas ujon miehen seurassa oma ujous taitaa korostua lisää eikä keskustelua synny
Yhdyn edelliseen puhujaan. Olen mies, ujo ja yksin. Omalla tavallaan sitä haluaisi löytää ujon naisen itselleen. Mutta on juuri tuollainen mielikuva ettei se toimisi. Töissä on esimerkiksi muutama ujo nainen, sinkkuja molemmat ja toisesta pidänkin ihan tosi paljon. Mutta juuri noiden ujojen kanssa tunnen itseni kaiken eniten vaivautuneeksi. Hiljaisia hetkiä tulee todella paljon kun ollaan vaikka kahvilla samaan aikaan, ei jutti luista mitenkään jotrn eihän sitä voi edes kuvitella seurustelevansa sellaisen kanssa. Toisaaltaan, en ole kyllä.ikinä.edes seurustellut että en tiedä karisisiko tuo ujous pois ajan kuluessa?? Ujous on kyllä todella kamala kirous ihmiselle.. :(
Olen juuri tuollainen mies. Aviossa, mutta vailla ystäviä ja harrastuksia. Ollut jo 12 vuoden ajan. Ainoa sosiaalinen asia elämässä on työ joka sekään ei oikein anna sisältöä. Jokainen viikonloppu ja pidempi loma on kuin hidas kuolema. Ja alkukesästävä ainoa orastava ystävyys taisi kuolla erimielisyyteen, jota ei koskaan oikein selvitetty.
söadkfj - älä menetä toivoasi miesten suhteen. Tuolla on varmasti joku joka kaipaa rinnallensa ihmistä jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut. Luulen, että toisen ei niin ulospäin suuntautuvan kanssa tutustuminen voisi olla positiivinen yllätys. Kaikki eivät osaa tuoda itseään ja tunteitaan esiin, mutta suljetus usein kovaksi tai tylyksi luullun kuoren alla paljastuu usein lämmin ja empaattinen ihminen jota elämä ja pettymykset ovat koetelleet. Mukavaa syksyn jatkoa ja voimia toiselle yksinäiselle.
Ku pääset ensi jännityksestä eroon ja vähä kosketuksiin sen naisen kans, nii varmasti ujous karisee. Ei muuta ku mahdollisimman pian tälläät sen naisen kans oikeen pitkän, kiihkeän suutelman, ni alakaa jännitys laueta.. :)
Olisi mielenkiintoista kuulla kysymykseen jonkun parisuhdeyksinäisen vastaus, mutta ehkä heistä ei moni käy tällä palstalla säännöllisesti, jos edes uskaltavat tänne toista kertaa. :) Mutta jos mietin naimisissa olevia tuttujani, niin yksi on tietääkseni löytänyt miehensä baarista, toinen netistä... En heidän yksinäisyydestään ennen/jälkeen tosin tiedä.
Itsehän kärsin satunnaisesta parisuhteettomuusyksinäisyydestä, kun en baareissakaan käy, enkä netissäkään deittisivustoilla (ehkä pitäisi, jos toivoisi tilanteen muuttuvan...? mutta olen niin tottunut parisuhteettomuuteen etten lopulta tiedä toivonkokaan tilanteen muuttuvan), eikä kukaan yleensä tule kotoa/töistä/ruokakaupastakaan hakemaan... Tai ainakaan kukaan varteenotettava kosijaehdokas ei ole tullut, ne yhden käden sormilla laskettavissa olevat heput jotka nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat yrittäneet tehdä töissä/julkisella paikalla ollessani tuttavuutta ovat valitettavasti joutuneet saamaan pakit pääasiassa syystä a) ympärikännissä aikaisin aamulla (olen absolutisti, suhteemme ei ikinä toimisi...) tai b) yrittänyt iskeä minua ennen jo kaikki muut työpaikan nuoret (ja itseään huomattavasti nuoremmat) naiset. Mutta ehkä tästä pitäisi olla ylpeä, kun vastaavasti ujot miehet eivät tunnu saavan tämänkään vertaa huomiota osakseen..? ;)
Mitäs siinä iniset ja kadehdit seurustelijoita. Kannattaisiko alkaa sitä kumppania etsimään? Pidä huolta ulkonäöstäsi ja tiputa liikakilot.
Käytänpähän oikeuttani inistä netissä, siinä missä sinäkin.
Viestissäni en sanonut kadehtivani seurustelijoita, ennemminkin olen kiinnostunut kuulemaan tarinoita siitä miten muut ujot tai yksinäiset ovat onnistuneet löytämään toisensa.
Olen normaalipainoinen, ja oman itseni näköinen. :)
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus Rakastumisen hinta on kaksi ystävää/1135260182510?ref=tf_iHSuutisboksi_p3
Tänne nämä saamattomat runkkarit tulevat kitisemään, ettei seurusteleva nainen voi olla yksinäinen. Mistäs te tiedätte milloin kenestäkin ihmisestä olo tuntuu yksinäiseltä? Jokainen ihminen kun on erilainen ja kaikki kokevat yksinäisyyden erilailla. Toiset jopa nauttivat siitä! Jotkut ehkä ajattelevat asioista erilailla kuin te, mutta sitähän ette hyväksy.