Mulla on kaksi lasta. Ja ihania lapsia onkin.
Mulla on välillä hermot esikoisen kanssa niin kireellä, ettei tosikaan.
Mua ahdistaa, kun olen mun omalle rakkaalle lapselle niin ilkeä. :( Hän on aika hurjassa uhmaiässä ja kiukuttelee lähes joka asiasta ja yrittää saada päättää kaikesta. Hän kiljuu pää punasena ihan pienistäkin jutuista. Joskus kun hermot menee totaalisesti, huudan tosi rumasti hänelle. Esim. turpa kiinni kusipää kakara. :( Jo ton kirjottaminen ahdistaa aivan suunnattomasti.
Rakastan lapsiani yli kaiken ja haluan niille vain ja ainoastaan hyvää. Mun täytyy varmaan hakea apua tai jotain. Oon niin ahdistunut.
Mulla on välillä hermot esikoisen kanssa niin kireellä, ettei tosikaan.
Mua ahdistaa, kun olen mun omalle rakkaalle lapselle niin ilkeä. :( Hän on aika hurjassa uhmaiässä ja kiukuttelee lähes joka asiasta ja yrittää saada päättää kaikesta. Hän kiljuu pää punasena ihan pienistäkin jutuista. Joskus kun hermot menee totaalisesti, huudan tosi rumasti hänelle. Esim. turpa kiinni kusipää kakara. :( Jo ton kirjottaminen ahdistaa aivan suunnattomasti.
Rakastan lapsiani yli kaiken ja haluan niille vain ja ainoastaan hyvää. Mun täytyy varmaan hakea apua tai jotain. Oon niin ahdistunut.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tuo on kyllä tosi pahasti sanottu. Tuollainen jatkuessaan aiheuttaa lapsellesi traumoja. Hanki itsellesi oikeasti jutteluapua (neuvolasta ohjataan eteenpäin) ja myös omaa yksinolo aikaa joitta saat elämääsi muutakin sisältöä kuin lapset! Tsemppiä kovasti. Olet varmasti hyvä äiti koska huomaat että käytöksesi tilanteissa oli väärin ja haluat muuttaa asiaa.
ihanasta vastauksesta. Sain tosta jotenkin voimaa
Se on vain vaihe. Kyllä kaikki taas kääntyy parhain päin. Jaksamista ja pitkää pinnaa.
Jos tollai haukut lastasi niin mee hotoon äkkiä ,ammatilaisen apua äkkiä .....
Vaikea neuvoa, kun itselläni ei vielä ole lapsia. Tuo huutaminen ja haukkuminen lapselle on kyllä ihan väärin silti. Tod. näk. lapsesikin tulee käyttäytymään sinulle vastaavalla tavalla kun hän kasvaa, jollei jo nyt niin käyttäydy. Myös päiväkodissa ja koulussa lapsi tulee käyttäytymään vanhempiensa mallin mukaisesti.
Lapsi on lapsi ja aikuinen aikuinen. Ehkä lapsesi aistii kireytesi jo ennen kuin alkaa rutisemaan. Lapsella joka tapauksessa jostain syystä on huono olo ja sitä hän purkaa osaamallaan tavalla. Vanhemman tehtävänähän nimenomaan on opettaa lapselle kuinka hän voi rauhoittua ja päästä mielipahasta ja huonosta olosta yli. Varmasti lapsesi olisi mielummin hyvällä mielellä kuin rutisisi.
Koita ainakin enemmän ymmärtää lastasi ja ole loputtoman kärsivällinen. Aseta lapsellesi kuitenkin rajat. Lapsen täytyy tietää koska tekee väärin ja koska oikein. Tätä ei kuitenkaan tarvitse tehdä huutamalla ja haukkumalla. Hyvästä käytöksestä saa palkinnoksi jotain hyvää ja huonosta seuraa jokin rangaistus, ei kuitenkaan huutaminen, haukkuminen tai väkivalta.
jos itsellään ei ole lapsia. Ei tietenkään huutaminen ole kenellekään hyväksi mutta luulempa että todeeella useat äidit jotka ovat kasvattaneet uhmaikäisiä lapsiaan, ovat jossain vaiheessa lapsilleen korottaneet ääntään. ja totta ihmeessä varmasti pinna kiristyy varsinkin jos on uhmaikäisten lasten kanssa yksin jatkuvaan eikä ole muuta elämää kuin ne lapset. kyllä vaatii hermoja pysyä tiukkana kun niitä rajoja kokeillaan ihan urakalla.
On kyllä eri asia korottaa ääntään kun kutsua lasta kusipääksi kakaraksi. En itse muutenkaan hyväksy kiroilua lasten kuullen, joten tuntuu todella pahalta, että joku sanoo noin lapselleen.
Kiitos asiallisista vastauksista. Pohdin tätä asiaa nyt tässä oikein urakalla. Päätin tehdä lapselle taulun jossa saa hymynaaman hyvästä käytöksestä ja surunaaman huonosta käytöksestä. Jaoin päivän eri osa-alueisiin. Näin aluksi näyttää toimivan. Tarkoituksena taulussa on kerätä hyvästä päivästä hymynaamoja erilliselle kartongille. Yhdessä illalla arvioidaan miten päivä on mennyt. Palkinnoksi, kun kartonki on täynnä, mennään HopLoppiin tai SeaLifeen.
Uhmaikäisen lapsen kasvattaminen tosiaanikin on äärimmäisen rankkkaa. Siskoni, joka on päiväkodissa töissä, sanoi että voi vain kuvitella kuinka rankkaa se on. Päiväkotipäivän jälkeen hän pääsee karkuun kiukuttelevia lapsia lepäämään kotiin. Äitinä kuitenkin olet 24h sen kiukkupussin kanssa ja taistelet kaikista arkisista asioista lapsen kanssa. Se on äärimmäisen kuluttavaa. Onneksi mulla on maailman paras mies, joka on maailman paras isä. Lapseni on vielä kaikenlisäksi "hankala" lapsi, jolla hyviä päiviä on vähemmän kun huonoja. Kuopus sen sijaan helppo ja aurinkoinen lapsi, josta saa kovasti voimaa arjessa jaksamiseen.
Enkä ihmettele sitä yhtälöä, että "helppojen" lasten vanhempien on helppo tuntea itsensä hyväksi vanhemmaksi, saati sitten neuvoa "hankalien" lasten vanhempia kasvattamisessa. Toiset lapset leppyy nopeammin, kuin toiset. Ei vaan meidän 3vee...
Mutta täytyy tästä itseäkin ottaa tosissaan niskasta kiinni. Haluan kasvattaa lapsistani kunnon kansalaisia. Enkä missään tapauksessa halua käytökseni siirtyvän omille lapsilleni. Onneksi järkyttävä raivonpuuska ei ole jokapäiväistä, mutta myönnän, että liian usein tapahtuvaa. (ei silti haukkumista, vaikka huudankin)
Kiitos teille!!
muistaa, että uhmaikä liittyy lapsen oman tahdon kehittymiseen. Lapsi ei tee sitä tahallaan, vaan se liittyy normaaliin lapsen kehitykseen.
Suunnitelmasi kuulostaa hyvältä :)
Muista että perhe voi hyvin silloin kun äiti voi hyvin. jo ilman tuota ikävää huutamistasi lapsillesi, lapsesi eivät voi voida hyvin jos sinä voit huonosti. hae siis apua, jo etenkin itsesi vuoksi ja myös lapsiesi vuoksi.
Olet hyvä äiti - huono äiti ei näkisi tuossa mitään väärää! Tsemppiä hirveesti!
Kerro myös lapsillesi "miksi äiti joskus suuttuu". Juttele heille miten saatte YHDESSÄ päivät toimimaan.
Kokeile kiltteysmittaria. Jääkaapin oveen askartelette tikapuut ja magneetti kulkemaan niihin. Tikapuiden päälle aurinko. Jokaisesta hyvin menneestä päivästä mittari nousee yhden portaan ylöspäin (portaita yhteensä vaikkapa 10) ja kun magneetti ylittää portaat ja osuu aurinkoon niin teette yhdessä jotain kivaa. Meillä lapsen vaihtoehtoina ovat usein hoplop, uimahalliin reissu, leffaan tms. Ei koskaan materiaa, esim lelu vaan aina yhteistä tekemistä. Huonona päivänä kun lapset kiukuttelee eikä mikään suju, mittari laskee ja lapsille kerrotaan että nyt on niin ja niin monta askelta aurinkoon ja yhteiset perhepäivät ovat poissuljettuja. Meillä tätä käytettiin ikävuosina 3-5v ja nyt 5v lapsi on kuin mikäkin enkeli