12-vuotiaasta asti olen jollakin asteella kaivannut naisen lägeisyyttä. Eipä se kumppanin löytäminen tunnu meikäläisen kohdalla oelevan niin yksinkertainen juttu. Eik' ole itsetuntonikaan ovin hyvä naistne sudteen sillä sain joka seiskaluokalla huomata etten ole mies naisten/tyttöjen mieleen.
Tytöt nimittäin omalsta osaltaan osallistuivat kiusaamiseeni, en vain osaa sanoa onko syy minussa, näiden tyttöjen iälle ttyypillisessä esittämisentarpeessa vai missä. Aina kun satuin olemaan lähettyvillä tai jouduin istumaan jonkun luokkalaiseni tytön viereen luokassa niin johan siitä alkoi sen päiväinen "hyi" ja "yöks" huutojen litannia ja pulpettia alettiin vetämään pois päin. I
tseäbi tämä ihmetytti, en edes puhunyt näille teineille koskaan oma-aloitteisesti, mutta silti olin yököttävin olento maan pääööä (käyn muuten joka päåivä suihkussa= Niin tämä on yksi syy miksi tunnen vielä nykyäänkin alituiseen epävarmuutta ulkonäsötäni. Huomattakoon silti etten todekkalaan ollut yläastteella mitenkään suosiaaliselti suosituu, olin hiljainen ja sytjäänveräytyväinen, että ovatko nämä sitten olleet syitä siihen negatiivisen suhtautumisen minkä olen aina saanut ikäisiltäni tytöiltä? Vaikka ysiluokkaa kohden itsekukin tyttö alkoi hiljalleen aikuistua, niin siitä negatiivisesta mielikuvasta minkä olen naisesta saanut ei taida hävitä kokskaan.
Tunnen edelleenkin olovi vaivautuneeksi jos minun pitäisi puhua jonkun ikäiseni tytön, varsinkin kauniimman puoleisen kanssa. Luottamukseni vastakkaiseen sukupupoleen o n víssiin mennyt; naisviha ja katkeruus sekä epäluottamus ovat tulleet tilalle. En osaa enää arvostaa naista muuta kuin seksin takia ja kiitos tästä kuuluu sille epäkypsälle kiusaamiselle mikä taåahtui siinä kritiittisessä pisteessä, jolloin olin henkisesti kaikkein haavoittumimmillani.
Hyvää yötä ja toitvottavasti tekoon syyllistyneet ovat nyt tyytyväisiä päästessään pönkittämään heikoa itsetuntoa toisiin1111
Tytöt nimittäin omalsta osaltaan osallistuivat kiusaamiseeni, en vain osaa sanoa onko syy minussa, näiden tyttöjen iälle ttyypillisessä esittämisentarpeessa vai missä. Aina kun satuin olemaan lähettyvillä tai jouduin istumaan jonkun luokkalaiseni tytön viereen luokassa niin johan siitä alkoi sen päiväinen "hyi" ja "yöks" huutojen litannia ja pulpettia alettiin vetämään pois päin. I
tseäbi tämä ihmetytti, en edes puhunyt näille teineille koskaan oma-aloitteisesti, mutta silti olin yököttävin olento maan pääööä (käyn muuten joka päåivä suihkussa= Niin tämä on yksi syy miksi tunnen vielä nykyäänkin alituiseen epävarmuutta ulkonäsötäni. Huomattakoon silti etten todekkalaan ollut yläastteella mitenkään suosiaaliselti suosituu, olin hiljainen ja sytjäänveräytyväinen, että ovatko nämä sitten olleet syitä siihen negatiivisen suhtautumisen minkä olen aina saanut ikäisiltäni tytöiltä? Vaikka ysiluokkaa kohden itsekukin tyttö alkoi hiljalleen aikuistua, niin siitä negatiivisesta mielikuvasta minkä olen naisesta saanut ei taida hävitä kokskaan.
Tunnen edelleenkin olovi vaivautuneeksi jos minun pitäisi puhua jonkun ikäiseni tytön, varsinkin kauniimman puoleisen kanssa. Luottamukseni vastakkaiseen sukupupoleen o n víssiin mennyt; naisviha ja katkeruus sekä epäluottamus ovat tulleet tilalle. En osaa enää arvostaa naista muuta kuin seksin takia ja kiitos tästä kuuluu sille epäkypsälle kiusaamiselle mikä taåahtui siinä kritiittisessä pisteessä, jolloin olin henkisesti kaikkein haavoittumimmillani.
Hyvää yötä ja toitvottavasti tekoon syyllistyneet ovat nyt tyytyväisiä päästessään pönkittämään heikoa itsetuntoa toisiin1111
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nyyh nyyh älä itke
olipa turha topic