Olen täydellisen epäonnistunut elämässäni. Pahin tuhokausi oli ylä-asteella jolloin koin syrjintää muiden tyttöjen osalta. Menetin kykyni puolustautua ja itsearvostukseni. En usko että kukaan välittää minusta oikeasti. Kaikki vaan hakevat omaa etuaan asioista ja juoksevat rahan perässä. Alan olla liian vanhakin kohta 30 ja kehoni alkaa rapistua enkä kelpaa enää kenellekään senkään vuoksi. Joka puolelta kuulee arvostelua ja kommetteja lihomisesta ja ties mistä. Sama vaikka en huomen aamulla nousisi ylös sängystä kun kaikki mahdollisuuteni elämässä ovat menneet.
Täydellisen
epäonnistunut
4231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siis missä olet epäonnistunut?
Opiskeletko? Oletko töissä? Seurusteletko tai oletko joskus seurustellut? Asutko omillasi?
Lihominen nyt ei ole epäonnistumista, koska ainahan voi laihduttaa. Itsearvostuskin on korjattavissa oleva asia
Jospa sun pitäis ainakin aluksi vähän laskea vaatimustasoa siinä mitä odotat elämältäsi. Eikä verrata omaa tilannetta muihin, varsinkaan vinnereihin. Yrittää pitää kiinni siitä mitä sulla vielä ehkä on. Pitää huolta itsestäsi, eikä päästää sitä kroppaakaan rapistumaan. Yrittää löytää edes jokin mielenkiinnon kohde, jotain "järkevää" tekemistä, mikä vie ajatukset edes hetkeksi pois ikävistä asioista. Tutkittu juttu, että liika ikävien asioiden pohdiskelu voi masentaa.
Asiat voi muuttua. Sulle sopivan ikäisiä ja suht ok sinkkumiehiäkin on olemassa. Jos jaksat yrittää, saatat saada ystävänkin vaikka jostain netin kautta. Yksikin ystävä voi piristää todella paljon, mutta senkin löytämiseksi pitäis jaksaa tehdä kovasti duunia, jos on muuten yksinäisyyteen taipuvainen. Pienikin muutos voi olla alkuna suunnalle ylöspäin.
Olen epäonnistunut kaikessa elämässäni ihmissuhteissa, opiskeluissa, en ole seurustellut. Olen työtön ja asun yksin. Lihominen ei suinkaan ole suurin ongelmani, mutta sekin tuntuu suurelta kun siitä jatkuvasti muistutetaan. En vaan jaksa uskoa että elämä tästä muuksi muuttuu. Päivät toistuvat samanlaisina ilman muutosta parempaan.
Kuinka usein harrastat liikuntaa? Se saattaisi kummasti piristää mieltä. Joka päivä kun tekisit reippaan lenkin jonnekin niin ei sitä tiedä kuinka mukavalta se pikku hiljaa alkaisi tuntumaan. Ja kun ruokailusi vaihtaisit vähän terveellisempään niin eiköhän kilotkin samalla ala kohta karisemaan ja mieli kirkastuu