Tästä varmaan löytyy keskusteluja mutta olen liian väsynyt ja turhautunut etsiäkseni niitä...linkittäkää jos tiedätte hyviä.
Nimittäin. Vauvamme (nyt siis 5kk) on ollut kautta linjan melko huono nukkumaan; lyhyitä päikkäreitä nukkuu eikä puhettakaan että voisi jättää yksin sänkyynsä unta hakemaan.Eli tarvii apua nukahtamiseen. Vaunuihin nukahtanut vaihtelevasti, välillä ollut vaiheita että edes liikkuvat vaunut ei saaneet uneen, oli sitten kuinka väsynyt hyvänsä. Nyt taas nukahtaa, kunhan vatsalleen laittaa liikkuviin vaunuihin.
Suurin ongelma koskee tällä hetkellä kuitenkin yöunille käymistä. Joku aika sitten vauva nukahti tissille, siitä sänkyynsä siirrettiin. Niin, ja aluksi nukuttiin perhepedissä koska omassa sängyssä oleminen oli yhtä itkua öisin. Perhepedin myötä yöt sujuivat alkuun hyvin ja reilun 2kk iässä aikaistin vauvan nukkumaan käymistä & jäin itse istumaan iltaa hetkeksi (kun aiemmin menin vauvan kanssa yhtäaikaa unille). Vauva jäi tässä vaiheessa hyvin nukkumaan ekaan syöttöön asti (noin 2h päästä). Sitten alkoivat nämä itkuheräilyt, jotka jatkuneet kohta 2kk. Nyt kuukauden päivät treenattu omassa sängyssä nukkumista ja se alkanut sujua paremmin eli tunnutaan moelmmat nukkuvan paremmin kun on hieman välimatkaa.
Eli nukkumaankäydessä vauva syö, röyhtäytän, syö ja röyhtäytän & lasken sänkyynsä. Viime aikoina selkeästi herännyt tähän ja alkanut itkemään, aiemmin vielä havahtui mutta nukahti aika hyvin uudelleen. (Tosin silloinkin havahtuakseen noin 15-45min päästä itkemään.) Kun itkut alkoi, uudelleen nukahtaminen vaati tissiä, nyt syli riittänyt. Silittelyt ja taputtelut vaan lisänneet itkua.Sitten keksittiin mahallaan nukkuminen, jossa vauva ei voinut huitoa ja sätkiä itseään hereille ja nukahtamiset/yöt rauhoittuivat n. viikoksi. Ja pyllystä hytkyttelyt auttoi uudestaan unille eli aina ei syliäkään tarvittu.
Mutta nyt ralli jatkuu. Nimittäin pää pysyy jo niin tomerasti pystyssä vatsallaan, että vauva reuhaa sitä käännellen puolelta toiselle ja itkee kunnolla. Syliin otettaessa ja hytkyteltäessä rauhoittuu. Lasken sänkyyn, itku alkaa, kokeilen hytkyttää pyllystä. Alkaa joko ynisemään puoliunissaan tai itkee..tätä voi olla montakin kertaa illassa, eli noin klo 20.30-23.30 välillä - vaikka päikkärit olis olleet kuinka olemattomat (yht. noin 2h päivän mittaan) eli luulisi unentarvetta olevan! Toki yötkin vaihtelee, joskus herää itkemään vain kerran nukahdettuaan, yöllä syö 2-3 kertaa ja nukkuu syötyään & siirto omaan sänkyyn onnistuu. Mutta sitten on öitä jolloin ensin illalla nukahdettuaan vauvaa pitää käydä rauhoittelemassa 5-6kertaa uudelleen unille, sitten vauva herää tunnin välein ja syö sen 2-3 kertaa joista jää valvomaan...Tällaisten öiden jälkeen onneksi nukkuu noin 8.00 asti että saadaan vähän univelkaa moelmmat takaisin, muutoin herää yleisemmin klo 6.00.
Apua. Miten teillä muilla tilanne on rauhoittunut (onhan?!!!)?
Vatsavaivaa? Onko Relatipat tms. auttaneet? Niin, meillä soseita maisteltu nyt 1kk, mutta melko pieniä määriä menee kasvis ja hedelmäsoseita 1-2x/pv.
Vauvalla ei tunnu olevan erityisemmin ilmavaivoja ja vatsa toimii ok. Nyt soseiden myötä hieman tahti harventunut. Allergiaoireita ei mielestäni ole, siis ei mitään ihottumia tai sellaisia vatsanväänteitä että vauva itkisi kivusta.
Tiedän että 5-6kk lähtien yöt voi olla rikkonaisia kun vauva oppii uusia taitoja yms., mutta kun tämä alkoi jo 3kk iässä...tätäkö tämä on sitten 1-2v. ikään asti?
Nimittäin. Vauvamme (nyt siis 5kk) on ollut kautta linjan melko huono nukkumaan; lyhyitä päikkäreitä nukkuu eikä puhettakaan että voisi jättää yksin sänkyynsä unta hakemaan.Eli tarvii apua nukahtamiseen. Vaunuihin nukahtanut vaihtelevasti, välillä ollut vaiheita että edes liikkuvat vaunut ei saaneet uneen, oli sitten kuinka väsynyt hyvänsä. Nyt taas nukahtaa, kunhan vatsalleen laittaa liikkuviin vaunuihin.
Suurin ongelma koskee tällä hetkellä kuitenkin yöunille käymistä. Joku aika sitten vauva nukahti tissille, siitä sänkyynsä siirrettiin. Niin, ja aluksi nukuttiin perhepedissä koska omassa sängyssä oleminen oli yhtä itkua öisin. Perhepedin myötä yöt sujuivat alkuun hyvin ja reilun 2kk iässä aikaistin vauvan nukkumaan käymistä & jäin itse istumaan iltaa hetkeksi (kun aiemmin menin vauvan kanssa yhtäaikaa unille). Vauva jäi tässä vaiheessa hyvin nukkumaan ekaan syöttöön asti (noin 2h päästä). Sitten alkoivat nämä itkuheräilyt, jotka jatkuneet kohta 2kk. Nyt kuukauden päivät treenattu omassa sängyssä nukkumista ja se alkanut sujua paremmin eli tunnutaan moelmmat nukkuvan paremmin kun on hieman välimatkaa.
Eli nukkumaankäydessä vauva syö, röyhtäytän, syö ja röyhtäytän & lasken sänkyynsä. Viime aikoina selkeästi herännyt tähän ja alkanut itkemään, aiemmin vielä havahtui mutta nukahti aika hyvin uudelleen. (Tosin silloinkin havahtuakseen noin 15-45min päästä itkemään.) Kun itkut alkoi, uudelleen nukahtaminen vaati tissiä, nyt syli riittänyt. Silittelyt ja taputtelut vaan lisänneet itkua.Sitten keksittiin mahallaan nukkuminen, jossa vauva ei voinut huitoa ja sätkiä itseään hereille ja nukahtamiset/yöt rauhoittuivat n. viikoksi. Ja pyllystä hytkyttelyt auttoi uudestaan unille eli aina ei syliäkään tarvittu.
Mutta nyt ralli jatkuu. Nimittäin pää pysyy jo niin tomerasti pystyssä vatsallaan, että vauva reuhaa sitä käännellen puolelta toiselle ja itkee kunnolla. Syliin otettaessa ja hytkyteltäessä rauhoittuu. Lasken sänkyyn, itku alkaa, kokeilen hytkyttää pyllystä. Alkaa joko ynisemään puoliunissaan tai itkee..tätä voi olla montakin kertaa illassa, eli noin klo 20.30-23.30 välillä - vaikka päikkärit olis olleet kuinka olemattomat (yht. noin 2h päivän mittaan) eli luulisi unentarvetta olevan! Toki yötkin vaihtelee, joskus herää itkemään vain kerran nukahdettuaan, yöllä syö 2-3 kertaa ja nukkuu syötyään & siirto omaan sänkyyn onnistuu. Mutta sitten on öitä jolloin ensin illalla nukahdettuaan vauvaa pitää käydä rauhoittelemassa 5-6kertaa uudelleen unille, sitten vauva herää tunnin välein ja syö sen 2-3 kertaa joista jää valvomaan...Tällaisten öiden jälkeen onneksi nukkuu noin 8.00 asti että saadaan vähän univelkaa moelmmat takaisin, muutoin herää yleisemmin klo 6.00.
Apua. Miten teillä muilla tilanne on rauhoittunut (onhan?!!!)?
Vatsavaivaa? Onko Relatipat tms. auttaneet? Niin, meillä soseita maisteltu nyt 1kk, mutta melko pieniä määriä menee kasvis ja hedelmäsoseita 1-2x/pv.
Vauvalla ei tunnu olevan erityisemmin ilmavaivoja ja vatsa toimii ok. Nyt soseiden myötä hieman tahti harventunut. Allergiaoireita ei mielestäni ole, siis ei mitään ihottumia tai sellaisia vatsanväänteitä että vauva itkisi kivusta.
Tiedän että 5-6kk lähtien yöt voi olla rikkonaisia kun vauva oppii uusia taitoja yms., mutta kun tämä alkoi jo 3kk iässä...tätäkö tämä on sitten 1-2v. ikään asti?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan normaalimeiningiltä kuulostaa. Sä jaksat paljon paremmin, kun teet pinnasängystä sivuvaunun. Vauvan rauhoittelut sujuu myös silloin. Vauvasi tarvitsee yksinkertaisesti sua avuksi. Se on ihan normaalia. Ei kukaan pysty sua neuvoo, että teet näin näin ja näin. Sä itse tiedät parhaiten vain kokeilemalla mikä auttaa.
Pinnasänky oli just sivuvaununa, mutta laitoin laidan paikalleen, ihan matalimmalle just rauhoittelujen takia. Ajattelin että laidan laittaminen menee nyt "pienimmällä metelillä" läpi, kun vauva ei vielä osaa itse liikkua. Sitten kun osaa ryömiä sieltä pois, protesti on kovempaa kalterien ilmaantuessa.
Ei varmaan kukaan mitään täsmäratkaisua tiedäkään. Mutta tuumasin että kerron tilanteemme, jos joku ulkopuolinen keksisi jotain uutta tai muut samanlaista menoa kokeneet voivat sanoa lohdun sanasen.
Tuolta löytyy vaikka mitä asiaasi liittyen: http://www.vauva.info/foorumi/index.php?/topic/2047-vauvojen-nukkumisesta/
kirjoituksesi olisi voinut olla minun kirjoittama. En ehdi nyt kirjoittaa tarkemmin, mutta meillä myös yöhulinat alkoi noin 3-4kk iässä, nyt ikää siis 5,5kk. Herätään yöllä useita kertoja ja yleensä hulina alkaa jo tunnin päästä nukkumaan menosta. Viime yö oli luksusta, kun herättiin vain 2 kertaa syömään.
Olen pitänyt ruokapäiväkirjaa ja yrittänyt selvittää voiko joku tietty ruoka aiheuttaa tämän, mutta en ole saanut selville. Muita allergioireita meilläkään ei ole. Olen valtavan väsynyt myös.
Joo, olen myös haikaillut ruokapäiväkirjan pitoa, mutten saa aikaiseksi.
Jossain vaiheessa lopetin kananmunan syömisen ja vähensin maito- ja vehnätuotteita, vältin myös kaaliruokia, ruisleipää, sipulia yms. Ei mielestäni tulosta. Paitsi oman ruokavalion yksipuolistuminen. Oli vaikea keksiä mistä proteiineja kun ei lihaakaan jaksaisi monta kertaa päivässä olla syömässä. Ruokaisat salaatit (esim. kanasalaatti) maistuisi, mutta kun imettävällä on usein nälkä (ainakin mulla), salaattimäärät oli isoja. Ja tuli itselle vatsavaivoja moisista kasvismääristä. Eikä salaatit loppujen lopuksi halpojakaan ole, jos tekee ison kulhollisen ja se menee kahdella aterialla...
Kahvia juon päivittäin noin kolme pientä mukillista (viimeinen kahvittelu iltapäivällä, noin klo 15.00) ja toivon ettei kyse ole kahvista koska en tiedä miten virkistyn aamuisin tai jaksan hereillä iltapäivisin jos kahvia ei voi juoda. Tietysti jos yöt rauhoittuisi, saisin enemmän unta ja siten olisin virkeämpikin...ehkä tätä voisi kokeilla.
Iltarutiinit on aina samat, suht samoihin aikoihin. Pinnasänky tuli mukaan kuvaan tosiaan noin kuukausi sitten, mutta itkut alkoi ennen sitä. Pinnasängyssä nukkuminen on siinä kyllä auttanut että kun vauva ei enää nuku tississä kiinni, yösyömiset on vähentyneet neljästä kahteen. Joskus kolmannen syömiskerran tarttee kun ei muuten rauhoitu unia jatkamaan.
Olen yrittänyt antaa ekstramäärän sylittelyä ja posit. vuorovaikutusta noin puolen tunnin ajan ennen nukkumaanmenoa jotta sekin tarve olisi "tankattu" ennen unia. Ja valot himmennellään, tv hiljennellään illan mittaan. Äskenkin laitoin vauvan mielestäni hyvin unilleen sänkyynsä, oli syönyt itsensä kylläiseksi, röyhtäytin kunnolla kun keinuttelin häntä keinutuolissa. Laskin hänet sänkyynsä nukkumaan, pidin kättä pyllyn päällä. Vauva jäi tuhisemaan mielestäni syvässä unessa...tulen pois makkarista vielä hetkeksi omaa aikaa viettämään - ja 10min päästä tulee eka itku. Rauhoittui kun pyllystä hytkytteli, ja taas jää tuhisemaan levollisena. Seuraava itku tuli vartin päästä. taas hytkytellään ja jää nukkumaan. Tosin yrittää ensin mönkiä vasten sitä laitaa, joka on meidän sänkyä vasten. Eli lähelleni ilmeisesti pyrkii, mutta tässä kohtaa emme voi palata perhepetiin monistakaan syistä (mm. omat selkä-ja hartiavaivat pahenivat rajuiksi kun nukuin lapsi vieressä ja toisaalta lapsi alkoi heräillä liikkeisiini). Aamuyöstä otan kyllä vauvan viereeni jos nukkuminen ei muuten onnistu, mutta enemmän on käynyt niin että vauva nukahtaa lopulta paremmin omaan sänkyynsä. Kai tankkaa läheisyyttä ensin.
No, tosiaan muiden samankaltaiset kokemukset auttaa jaksamaan, ettei "kaikkien" vauvat ole niitä 12 tunnin nukkujia jotka lopetti yösyönnit 3kk iässä... Ja tsemppaan itseäni lukemalla juttuja siitä kuinka läheisyyden antaminen auttaa lapsen kehityksessä. Niin että vaikka syliä ja vierihoitoa tarvitaan yölläkin, näin sitten mennään.
Eniten tähän mennessä on auttanut se että menen itsekin ajoissa nukkumaan. Tietokone kiinni siis!
Täällä tosi paljon aiheesta: http://www.vauva.info/foorumi/index.php?/topic/2047-vauvojen-nukkumisesta/
Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.
Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.
KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.
Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.
MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?
On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.
Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.
Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.
Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.
Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.
Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.
Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.
Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.
Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.
YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?
Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.
Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.
Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.
Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä
Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.
Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.
Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.
(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)