Hei.
Omistan vähän reilun vuoden ikäisen uroksen, kiinanharjakoira. Koira tuli minulle neljä kuukautta sitten. Koira asui kasvattajallaan jossa oli n. 10 muuta koiraa..
Olin haaveillut koirasta jo kauan ja kattellut netistä ilmoituksia. Nähtyä koirani kuvan siellä ja tietojani lukiessa ajattelin että "Jes, valmiiksi koulutettu koira. Ikääkin sen verta vähäsen, että kyllä se vielä oppii vaikka mitä.." Menin katsomaan ja siinä se sitten tuli samalla reissulla mukaan.
Minulle sanottiin että hieman arka on uusille ihmisille. Minua ei kyllä yhtään pelännyt ja ajattelin että ei se nyt niin arka ole..
Tässä on sitten tullu ongelmia ja vaikka kuinka paljon. Aivan kauhea takertuja. Menin mä kämpässä mihin huoneeseen tahansa niin sieltä se sipsuttaa perässä. Sitten kun istahdan sohvalle niin eiköhän se tule kylkeen kiinni makoilemaan. Olen nytten kuukauden jo ollut etten paljoa sitä huomioi ja rapsuttele mutta ei mitään tulosta.
Tästä sitten tulee seuraava ongelma nimittäin yksin olo. Kauhea vinkuminen alkaa kun olen muutaman minuutin ollut poissa. Ja se sitten jatkuu niin kauan että tulen takaisin. Olen rampannut ovella edes takaisin, ollut muutaman minuutin ja tullut sisälle. Kyllä mä olen kaikki keinot ja niksit kokeillut mitä olen televisiosta katsonut ja lukenut netistä. Haukkupanta ei toiminut koska hän pitää niin ihmeellistä ääntä.
Pitäisi keksiä jonkinlaista virikettä mutta kun koira ei osaa leikkiä millään leluilla, puruluusta ei piittaa pätkääkään enkä mä voi jättää sille kauheeta kasaa ruokaakaan koska se syö ittensä hengiltä.
Asun nytten väliaikaisesti äidilläni ja hän on nytten ollut yksin äitini koiran kanssa ja pientä parannusta on. Koirat on ollut päivittäin, kun käymme molemmat töissä n. 6h keskenään. Naapuri kertoi että välillä saattaa kuulua n. 20 min putkeen vinkumista ja sitten tulee taas puolentunnin hiljasuus. Ja tätä on kestänyt pari viikkoa. Ei naapuritkaan jaksa viikosta toiseen vinkunaa kuunnella.
Mikä avuksi? Minun on kumminkin muutettava koiran kanssa jossakin vaiheessa pois, enkä tahdo luopua rakkaasta koirastani.
Yksi toinen suuri murhe on koiran arkuus. Kaikki uudet ihmiset on todella "pelottavia". Kun kadulla tulee joku tuttava vastaan ja jään rupattelemaan, niin on koirani jalkojeni takana piilossa. Voi kestää puolikin tuntia ennen kuin uskaltaa mennä haistamaan. Namupalatkaan eivät kelpaa tuntemattomilta.
Kiitoksia nyt jo etukäteen jos joku osaa neuvoa. Kai sitä kohta pitää muuttaa omakotitaloon asumaan, mutta ei oikein varaakaan siihen hommaan ole.
Omistan vähän reilun vuoden ikäisen uroksen, kiinanharjakoira. Koira tuli minulle neljä kuukautta sitten. Koira asui kasvattajallaan jossa oli n. 10 muuta koiraa..
Olin haaveillut koirasta jo kauan ja kattellut netistä ilmoituksia. Nähtyä koirani kuvan siellä ja tietojani lukiessa ajattelin että "Jes, valmiiksi koulutettu koira. Ikääkin sen verta vähäsen, että kyllä se vielä oppii vaikka mitä.." Menin katsomaan ja siinä se sitten tuli samalla reissulla mukaan.
Minulle sanottiin että hieman arka on uusille ihmisille. Minua ei kyllä yhtään pelännyt ja ajattelin että ei se nyt niin arka ole..
Tässä on sitten tullu ongelmia ja vaikka kuinka paljon. Aivan kauhea takertuja. Menin mä kämpässä mihin huoneeseen tahansa niin sieltä se sipsuttaa perässä. Sitten kun istahdan sohvalle niin eiköhän se tule kylkeen kiinni makoilemaan. Olen nytten kuukauden jo ollut etten paljoa sitä huomioi ja rapsuttele mutta ei mitään tulosta.
Tästä sitten tulee seuraava ongelma nimittäin yksin olo. Kauhea vinkuminen alkaa kun olen muutaman minuutin ollut poissa. Ja se sitten jatkuu niin kauan että tulen takaisin. Olen rampannut ovella edes takaisin, ollut muutaman minuutin ja tullut sisälle. Kyllä mä olen kaikki keinot ja niksit kokeillut mitä olen televisiosta katsonut ja lukenut netistä. Haukkupanta ei toiminut koska hän pitää niin ihmeellistä ääntä.
Pitäisi keksiä jonkinlaista virikettä mutta kun koira ei osaa leikkiä millään leluilla, puruluusta ei piittaa pätkääkään enkä mä voi jättää sille kauheeta kasaa ruokaakaan koska se syö ittensä hengiltä.
Asun nytten väliaikaisesti äidilläni ja hän on nytten ollut yksin äitini koiran kanssa ja pientä parannusta on. Koirat on ollut päivittäin, kun käymme molemmat töissä n. 6h keskenään. Naapuri kertoi että välillä saattaa kuulua n. 20 min putkeen vinkumista ja sitten tulee taas puolentunnin hiljasuus. Ja tätä on kestänyt pari viikkoa. Ei naapuritkaan jaksa viikosta toiseen vinkunaa kuunnella.
Mikä avuksi? Minun on kumminkin muutettava koiran kanssa jossakin vaiheessa pois, enkä tahdo luopua rakkaasta koirastani.
Yksi toinen suuri murhe on koiran arkuus. Kaikki uudet ihmiset on todella "pelottavia". Kun kadulla tulee joku tuttava vastaan ja jään rupattelemaan, niin on koirani jalkojeni takana piilossa. Voi kestää puolikin tuntia ennen kuin uskaltaa mennä haistamaan. Namupalatkaan eivät kelpaa tuntemattomilta.
Kiitoksia nyt jo etukäteen jos joku osaa neuvoa. Kai sitä kohta pitää muuttaa omakotitaloon asumaan, mutta ei oikein varaakaan siihen hommaan ole.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Murkkuiän hormonimyrskyssä ihminenkin sekoilee, sinulla on nyt hyvät mahdollisuudet pilata koirasi luottamus itseesi täysin. Mieti siis omaa käytöstäsi ja ajattele koiraasi.
Se,e ttä se on osannut jotain edell kodissa, ei missään tapauksessa tarkoita, että se osaisi kaiken sinunkin luonasi. Koira on ollut isossa laumassa, yhtäkkiä se joutuu täysin eri ympäristöön, eri hajut, ei kaverieta, yms. Anna sille aikaa. Sinä saatat sanoa esim "istu" ihan eri äänenpainoin, eri äänensävyllä, vartalosi elekieli saattaa olla ihan eri kuin edell omistajan, jne , tällöin koira ei tietenkään voi ostata lukea sinua yhtäkkiä.
Luo hyvä suhde koiraasi, niin muu alkaa sujua myös. Osoita, että suojelet sitä (tiedät, että se on arka), huolehdi sen tarpeista (liikunta ja muua aktvointi), leiki sen kanssa (mieti miten ko rotu tykkää leikkiä, älä sitä että onko sinulle helppo heittää palloa ja odottaa että koira hakisi), yms.
Jos koira menee jalkojesi taa piiloon, niin anna mennä. Älä väkisin houkuttele. Onparempi, että koira itse vaikka vasta 0,5 t kuluttua huomaa, että kaikki on ok ja tulee esiin. Silloin se tekee sen vapaasta tahdosta ja ajan myötä alkaa tulla noepammin. Jos väkisin houkuttelet, niin koiran pelko on yhä tallella, se pitää tosi outona tilannetta, että väkisin houkutellaan, koiran mielessä pelko saattaa silloin jopa kasvaa. Se saattaa silloin tulla puoliväkisin esiin, yhtäkkiä säikähtää ja pahimmillaan jopa näykkäistä, koska se pelko on yhä tallella. Ymmärrätkö? On aina permpi , että koira itse oivaltaa asioita kuin että se pakotetaan. Tuossa tilanteessa se myös hakee turvaa sinulta (jalkojesi takana), sinun pitää osoittaa sille, että se voi luottaa sinuun. Annat sen olla "turvassa", älä lässytä sille. Koira oppii ajan kanssa, että sinä suojelet sitä ja luottamus kasvaa. Silloin se uskaltaa tulla lopulta paremmin esiinkin takaasi.
Älä vaadi liikoja, hitaasti, ole selkeä ja osoita, että suojelet koiraasi. Älä vie sitä väkisin epämieluisiin tilanteisiin, anna sen mennä itse kun aika on sille ok. Ole rauhallinen, koira vaistoaa hermoilusi ja silloin sekin hermoilee. Et pysty peittämään mielialaasi koiralta, se vaistoaa kaiken, siksi omistajan käytöksellä on iso merkitys.
Hae kirjastosta kirja: Rauhoittavat signaalit. Opit miten käyttäytyä koiran kanssa ja opit itse lukemaan koiraasi. On parempi ennakoida kuin kävellä koiran kanssa keskelle epämiellyttävää tilannetta ja koirasta tulee lopluta remmirähjä, koska se peloissaa puolustautuu rähjäämällä kun ei luota siihen, että omsitaja hoitaisi tilanteen.
Tuohon arkuuteen tuli kyllä vähän uutta tietoa ja pitänee kokeilla :)
Tuosta eroahdistuksesta olisi kyllä kiva tietää vielä jos jollakin olisi jonkinlaista vinkkiä kertoa?
Luin jostain että koiralla pitäisi olla virikkeitä. No, meidän äitin koira on sängyn alla koko ajan niin siitä ei seuraa ole, radio on ollut aina päällä eikä ole auttanut. Leluista ja luista ei ole kiinnostunut. Aunut mikä mulla on vain mielessä on ruka. Mutta en mä sitä älyttömiä määriä voi antaa. Jos sitä piilottelisi pitkin kämppää niin auttaisikohan se? En mä usko että siihen montaa minuuttia menisi että kaikki on jo löydetty ja sitten alkaa jatkuva ulvonta... Huoh.
yksinollessaan, veikkaisin että sinun koirasi ei kaipaa. En tosin tunne sitä, en asuntoanne, enkä sinne kantautuvia ääniä, hajuja, enkä mitään muutakaan. Toiset koirat saattavat jopa riehaantua leluista ja etenkin piilotetuista nameista, kun yrittävät ja yrittävät saada niitä esiin, hermohan siinä menee ;-)
Jatka vain niitä yksinolo harjoituksia. Ei se koira aina hetkessä opi. Tee esim niin, että menet eteiseen, olet mukalähdössä, puet ihan normaalisti, ja sitten et lähdekkään. Näin koira oppii, että vaikka menet eteiseen, et aina lähdekkään. Muista olla suunnattoman rauhallinen, älä hössötä lähtiessäsi, äläkä komentele koiraa, älä kiinnitä siihen mitään huomiota. Ja tee vain noita pieniä oven taakse meno harjoituksia, esim 5 sek riittää aluksi.
"Koira tuli minulle neljä kuukautta sitten. Koira asui kasvattajallaan jossa oli n. 10 muuta koiraa."
Tuosta voi lukea seuraavaa: Pentuvaiheen sosiaalisointi vajaa. Muihin koiriin tukeutuminen pentuna, nyt ilman tätä tukea, korvaa tämän ja tukeutuu luonnollisesti sinuun. Aika.
Tue, ohjaa ja opasta sekä rohkaise koiraasi. anna aikaa ja ole kärsivällinen. 4kk on tähän lyhyt aika ottaen huomioon koiran historian ja lähtökohdat.
Millainen on :"Jes, valmiiksi koulutettu koira". Koska en sellaista ole vielä missään nähnyt mutta olen sellaisesta kyllä kuullut. =O
Onhan noita valmiiksi koulutettuja nähtykin, mm. Rin-Tin-Tin ja Poliisikoira Rex :D
Pelkojen voittaminen täytyy aina aloittaa PIENTEN pelkojen voittamisella. Jos toiset koirat pelottavat, niin ensin katsellaan kauempaa ja kun päästään ohittamaan toinen koira, niin hillitön kehuminen ja herkkupala vielä päälle. Sitten pikkuhiljaa mennään lähempää ja lähempää, kunnes joskus uskaltaudutaan haistelemaan ja tekemään lähempää tuttavuutta. Maltillisesti lähemmäs ja lähemmäs, pikkuhiljaa muistaen joka kerta nuo kehut ja parhaista suorituksista vielä namit.
Jos pakotat koiran toisten koirien lähelle jutellaksesi kavereiden kanssa ja koira panikoi, niin hep - olet taas lähtöruudussa ongelman ratkaisun kanssa. Ei tule siis ratkeamaan yhdessä yössä vaan saattaapa mennä useampikin päivä tai viikko.