Rokpa Finlandin sivuilta
löysin seuraavan kiinnostavan tekstin:
"Mikä on Buddha?
Buddha on kuka tahansa, joka oivaltaa (tekee todellisiksi) mielen rajattomat mahdollisuudet. Sen tähden eräänä päivänä, tässä tai jossain muussa elämässä, meistä kaikista voi tulla Buddha. Rajattomat mahdollisuudet tarkoittaa mielen täydellistä selkeyttä, kaikkitietoisuutta. Se on erottamaton universaalista rakkaudesta ja myötätunnosta ja siihen liittyy valtava voima auttaa niitä, jotka ottavat avun vastaan. Tie buddhuuteen kulkee sitä kautta, että vapauttaa mielensä karkeista rajoituksista kuten vihasta, itsekkäistä haluista ja ylpeydestä ja myöskin hienommista esteistä, jotka liittyvät dualismiin (kokija ja koettu, minä ja sinä, aine ja henki jne.) Kuka sitten käykin sen tien loppuun on Buddha, niin kuin Buddha Sakyamuni, joka saavutti valaistumisen 2500 vuotta sitten Intiassa.
Kirkkaan ja selkeän mielensä ansiosta hän opetti olemassaoloa koskevat totuudet kokonaisuudessaan.
Buddhalaisuus
Buddhalaisuudeksi kutsutaan kaikkia niitä opetuksia joiden juuret ovat Buddhan opetuksissa. Prinssi Gautama, josta tuli Buddha, eli Pohjois-Intiassa 623 - 544 eKr. Valaistumisensa jälkeen hän opetti 45 vuoden ajan, ja sen jälkeen on syntynyt useita koulukuntia, joista jokainen korostaa jotakin puolta hänen opetuksistaan.
Buddha ei ole pelastaja vaan opettaja. Hänen opetuksensa, Dharma, opettaa meille kuinka saavuttaa sama tila minkä hän saavutti. He jotka ovat saavuttaneet erehtymättömän näkemyksen pitävät Dharmaa yllä läpi aikojen sekä valaistuneen kokemuksen elävänä perinteenä että filosofiana. Heitä kutsutaan oivaltaneeksi sanghaksi.
Buddha ei ollut kiinnostunut abstraktista filosofiasta itsetarkoituksena vaan hän opetti ihmisiä seuraamaan polkua joka johtaa vapautukseen, polkua joka vie yhä lähemmäksi totuutta ja loittonee harhasta ja sen tuskallisista seurauksista. Koska sen avulla voi oivaltaa asioiden todellisen luonnon suoraan havainnoimalla, polkua kutsutaan dharmaksi, joka merkitsee ilmiötä. Se näyttää kaikki ilmiöt sellaisina kuin ne ovat ehdollisen mielen luomien mielikuvien tuolla puolen. Ilmiöiden todellista luontoa ei voi kuvitella, siinä on odottamatonta pyhyyttä joka liittyy rauhaan, viisauteen ja rakastavan myötätunnon kokemukseen. Dharma ei ole kylmä tieteellinen analyysi asioista vaan sen oppimista miten ottaa vastaan elämän ilot ja surut ja miten käyttää niitä polulla täydelliseen vapautukseen.
Vapautumisen tie rakentuu mietiskelyn perustalle. Buddhalaisuudessa on tuhansia eri menetelmiä, joilla avata silmät näkemään se, mitä älyllä ei voida ymmärtää.
Opetukset
Buddhan opetus levisi Intiasta läpi Aasian ja ulottui jopa Kreikkaan asti. Idässä se levisi Kiinan ja Burman kautta Japaniin, Indonesiaan, Mongoliaan ja Venäjälle. Nykyisin Buddhan opetukset löytyvät joka puolelta maailmaa.
Opetukset on suunnattu kolmenlaiselle yleisölle:
Niille jotka tahtovat parantaa maallista olotilaansa tässä ja tulevissa elämissä ymmärtämällä paremmin olemassaolon syy- ja seuraussuhteita.
Heille jotka tunnistavat maallisen olemassaolon rajallisen ja tukahtuneen luonteen ja toivovat voivansa vapauttaa itsensä siitä lopullisesti löytämällä pysyvän rauhan ja onnen.
Niille jotka eivät toivo pelkästään vapautusta kärsimyksestä ja henkilökohtaista onnea vaan tavoittelevat täysin valaistuneen tilan lukemattomia hyviä ominaisuuksia. Niiden avulla on mahdollista olla suureksi hyödyksi kaikille elämänmuodoille, niinkuin Sakyamuni Buddhan esimerkki osoittaa.
Jokainen on ainutlaatuinen. Meillä kaikilla on erilaisia tarpeita ja pyrkimyksiä ja sen mukaan voimme astua eri kulkuneuvoon. Erotetaan kolme pääluokkaa tai kulkuneuvoa (yana):
Hinayana – kaksi ensimmäistä yleisötyyppiä. Heidän henkisen tiensä avainkohtina voidaan mainita väkivallattomuus, puhdas moraali ja keskittymisharjoituksiin pohjautuva mietiskely.
Mahayana – kolmas yleisötyyppi. Eettisesti laveampi ja meditatiivisesti syvällisempi polku, jota sävyttää sen kaikissa vaiheissa myötätuntoinen kaipaus toteuttaa oman olemassaolon rajattomat mahdollisuudet, jotta sen kautta voisi olla hyödyksi muille.
Vajrayana – Mahayanabuddhalaisuuden erityishaara. Sen erityisyys liittyy voimakkaisiin ja ritualistisiin mietiskelymenetelmiin. Tätä kolmatta yanaa tai kulkuneuvoa voi soveltaa vain pätevän opettajan eli gurun alaisuudessa ja sen jälkeen kun mieli on kypsä ja vakaa.
Buddhalaisuus Tiibetissä
Maailma on havahtumassa siihen, mikä merkitys Tiibetillä on buddhalaisuudelle. Viime vuosisadalla mielikuva buddhalaisuudesta muotoutui enimmäkseen Theravada- ja Zen- buddhalaisuuden pohjalla. Harvat tiesivät, etteivät nämä kaksi koulukuntaa edustaneet kuin murto-osaa Intiassa 1800 vuotta vaikuttaneen opin rikkaudesta. Intia oli sen syntymäsija, kehto ja koti aina 12.vuosisadalla tapahtuneisiin muslimivalloituksiin asti. Theravada- buddhalaisuus, joka levittäytyy läpi Lounais-Aasian, kasvoi yhdestä ainoasta alkubuddhalaisuuden koulukunnasta kahdeksantoista muun joukossa. Kiinan ja myöhemmin Japanin buddhalaisuus kehittyi siemenistä, jotka siellä syntyneiden koulujen perustajat kylvivät tuotuaan Intian matkoiltaan ne opetukset, jotka he siellä olivat onnistuneet kohtaamaan tai joita he itse arvostivat.
Tiibet, Intian lähin naapuri, nukkui tuolloin Himalajan kainalossa. 700-luvulta 1100-luvulle ulottui kuitenkin tärkeä 400 vuoden jakso, jolloin koko buddhalaisuuden kirjo levisi sinne ja Intian suurten buddhalaisten keskusten mestarit vaikuttivat suoraan Tiibetissä. Länsi-Tiibet oli lähellä Kashmiria ja Punjabia, Itä-Tiibet oli yhteydessä Kiinaan ja Keski-Tiibet oli yhteydessä Nepalin suuriin luostariyliopistoihin, Nalandaan ja Vikramashilan sekä Bengaliin. Pohjoisessa alueen halki kulki silkkitie, jota pitkin harvinaisten tavaroiden lisäksi virtasi henkisiä ideoita.
Tiibetinbuddhalaisuus tuli näin sisältämään laajemman kokoelman buddhalaisia opetuksia kuin missään muussa maassa. Sen sisältä löytyvät myös ne yksittäiset harjoitusmenetelmät ja filosofiat, jotka muodostivat tunnetuiksi tulleet buddhalaisuuden muodot: Theravadan, C’hanin, Zenin jne. Noista ajoista lähtien buddhalaisuutta on huolellisesti säilytetty Tiibetissä. Viimeisen puolen vuosisadan aikana se on levinnyt maailmanlaajuisesti ja hyödyttää nyt miljoonia ihmisiä.
Intiasta Tiibetiin tuotiin buddhalaisuuden kaikki opetukset:
-Hinayanan universaali opetus
-Mahayanan bodhisattvaopetukset
-Tantristen transmissioiden laaja valikoima
Tähän myötävaikutti yhtä lailla intialaisten kuin tiibetiläistenkin mestarien näkemys siitä, että koettelemukset ovat vaivan arvoisia. Matkustaessaan näiden kahden maan välillä he kestivät puolin ja toisin äärimmäisiä lämpötilan muutoksia, jotta dharma saatiin tuotua kunnolla ja täydellisesti maailman katolle. Syntyi neljä pääkoulukuntaa: nyingma, kagyu, sakya ja gelukpa, jotka säilyttivät buddhalaisuutta sen eri aspekteissa.
Dalai-laman, Karmapan ja muiden johtavien tiibetiläisten maastapako vuonna 1959 teki tuntemattomasta Tiibetistä kuuluisan. Tiibet oli jatkanut Intian buddhalaisuuden perinteitä läpi niiden vuosisatojen, kun suuret luostariyliopistot tuhottiin Intiasta. Sen ylängöillä oli kymmenentuhatta luostaria ja joka neljäs mies oli munkki. Kansan keskuudessa buddhalaiset rukoukset mietiskely kuuluivat erottamattomasti arkielämään ja luostarit huolehtivat yhteiskunnallisista tehtävistä. Ajan myötä tiibetiläisten maine henkisen ja lääketieteellisen tiedon haltijoina levisi Keski- ja Pohjois-Aasiassa ja he toimivat Kiinan ja Mongolian keisareiden neuvonantajina. Ladakissa, Nepalissa, Bhutanissa ja Sikkimissä käytettiin tiibetiläisiä pyhiä tekstejä buddhalaisessa harjoituksessa.
Syvään juurtunut animistinen bön-uskonto väistyi Tiibetistä vasta tuhat vuotta Buddhan kuoleman jälkeen ja sitä voidaan pitää merkkinä buddhalaisuuden elinvoimasta. Loppujen lopuksi Tiibetistä tuli ainoa paikka maailmassa missä Vajrayana-buddhalaisuuden rikkaus täysin säilytettiin. Vajrayanan menetelmät, jotka oli erityisesti tarkoitettu voimakkaiden tunteiden ja ennakkoluulojen voittamiseen, toivat Tiibetiin – joka tunnettiin kesyttömänä seutuna – rauhan tien. Ehkäpä on niin, että niistä syntyy hyödyllinen lahja, jonka Tiibet voi tarjota kaupallisuuden ja viihteen kiihkeässä rytmissä eläville nykyihmisille.
-Tekstit on käännetty Ken Holmesin ylläpitämiltä Kagyu Samye Lingin luostarin sivuilta."
löysin seuraavan kiinnostavan tekstin:
"Mikä on Buddha?
Buddha on kuka tahansa, joka oivaltaa (tekee todellisiksi) mielen rajattomat mahdollisuudet. Sen tähden eräänä päivänä, tässä tai jossain muussa elämässä, meistä kaikista voi tulla Buddha. Rajattomat mahdollisuudet tarkoittaa mielen täydellistä selkeyttä, kaikkitietoisuutta. Se on erottamaton universaalista rakkaudesta ja myötätunnosta ja siihen liittyy valtava voima auttaa niitä, jotka ottavat avun vastaan. Tie buddhuuteen kulkee sitä kautta, että vapauttaa mielensä karkeista rajoituksista kuten vihasta, itsekkäistä haluista ja ylpeydestä ja myöskin hienommista esteistä, jotka liittyvät dualismiin (kokija ja koettu, minä ja sinä, aine ja henki jne.) Kuka sitten käykin sen tien loppuun on Buddha, niin kuin Buddha Sakyamuni, joka saavutti valaistumisen 2500 vuotta sitten Intiassa.
Kirkkaan ja selkeän mielensä ansiosta hän opetti olemassaoloa koskevat totuudet kokonaisuudessaan.
Buddhalaisuus
Buddhalaisuudeksi kutsutaan kaikkia niitä opetuksia joiden juuret ovat Buddhan opetuksissa. Prinssi Gautama, josta tuli Buddha, eli Pohjois-Intiassa 623 - 544 eKr. Valaistumisensa jälkeen hän opetti 45 vuoden ajan, ja sen jälkeen on syntynyt useita koulukuntia, joista jokainen korostaa jotakin puolta hänen opetuksistaan.
Buddha ei ole pelastaja vaan opettaja. Hänen opetuksensa, Dharma, opettaa meille kuinka saavuttaa sama tila minkä hän saavutti. He jotka ovat saavuttaneet erehtymättömän näkemyksen pitävät Dharmaa yllä läpi aikojen sekä valaistuneen kokemuksen elävänä perinteenä että filosofiana. Heitä kutsutaan oivaltaneeksi sanghaksi.
Buddha ei ollut kiinnostunut abstraktista filosofiasta itsetarkoituksena vaan hän opetti ihmisiä seuraamaan polkua joka johtaa vapautukseen, polkua joka vie yhä lähemmäksi totuutta ja loittonee harhasta ja sen tuskallisista seurauksista. Koska sen avulla voi oivaltaa asioiden todellisen luonnon suoraan havainnoimalla, polkua kutsutaan dharmaksi, joka merkitsee ilmiötä. Se näyttää kaikki ilmiöt sellaisina kuin ne ovat ehdollisen mielen luomien mielikuvien tuolla puolen. Ilmiöiden todellista luontoa ei voi kuvitella, siinä on odottamatonta pyhyyttä joka liittyy rauhaan, viisauteen ja rakastavan myötätunnon kokemukseen. Dharma ei ole kylmä tieteellinen analyysi asioista vaan sen oppimista miten ottaa vastaan elämän ilot ja surut ja miten käyttää niitä polulla täydelliseen vapautukseen.
Vapautumisen tie rakentuu mietiskelyn perustalle. Buddhalaisuudessa on tuhansia eri menetelmiä, joilla avata silmät näkemään se, mitä älyllä ei voida ymmärtää.
Opetukset
Buddhan opetus levisi Intiasta läpi Aasian ja ulottui jopa Kreikkaan asti. Idässä se levisi Kiinan ja Burman kautta Japaniin, Indonesiaan, Mongoliaan ja Venäjälle. Nykyisin Buddhan opetukset löytyvät joka puolelta maailmaa.
Opetukset on suunnattu kolmenlaiselle yleisölle:
Niille jotka tahtovat parantaa maallista olotilaansa tässä ja tulevissa elämissä ymmärtämällä paremmin olemassaolon syy- ja seuraussuhteita.
Heille jotka tunnistavat maallisen olemassaolon rajallisen ja tukahtuneen luonteen ja toivovat voivansa vapauttaa itsensä siitä lopullisesti löytämällä pysyvän rauhan ja onnen.
Niille jotka eivät toivo pelkästään vapautusta kärsimyksestä ja henkilökohtaista onnea vaan tavoittelevat täysin valaistuneen tilan lukemattomia hyviä ominaisuuksia. Niiden avulla on mahdollista olla suureksi hyödyksi kaikille elämänmuodoille, niinkuin Sakyamuni Buddhan esimerkki osoittaa.
Jokainen on ainutlaatuinen. Meillä kaikilla on erilaisia tarpeita ja pyrkimyksiä ja sen mukaan voimme astua eri kulkuneuvoon. Erotetaan kolme pääluokkaa tai kulkuneuvoa (yana):
Hinayana – kaksi ensimmäistä yleisötyyppiä. Heidän henkisen tiensä avainkohtina voidaan mainita väkivallattomuus, puhdas moraali ja keskittymisharjoituksiin pohjautuva mietiskely.
Mahayana – kolmas yleisötyyppi. Eettisesti laveampi ja meditatiivisesti syvällisempi polku, jota sävyttää sen kaikissa vaiheissa myötätuntoinen kaipaus toteuttaa oman olemassaolon rajattomat mahdollisuudet, jotta sen kautta voisi olla hyödyksi muille.
Vajrayana – Mahayanabuddhalaisuuden erityishaara. Sen erityisyys liittyy voimakkaisiin ja ritualistisiin mietiskelymenetelmiin. Tätä kolmatta yanaa tai kulkuneuvoa voi soveltaa vain pätevän opettajan eli gurun alaisuudessa ja sen jälkeen kun mieli on kypsä ja vakaa.
Buddhalaisuus Tiibetissä
Maailma on havahtumassa siihen, mikä merkitys Tiibetillä on buddhalaisuudelle. Viime vuosisadalla mielikuva buddhalaisuudesta muotoutui enimmäkseen Theravada- ja Zen- buddhalaisuuden pohjalla. Harvat tiesivät, etteivät nämä kaksi koulukuntaa edustaneet kuin murto-osaa Intiassa 1800 vuotta vaikuttaneen opin rikkaudesta. Intia oli sen syntymäsija, kehto ja koti aina 12.vuosisadalla tapahtuneisiin muslimivalloituksiin asti. Theravada- buddhalaisuus, joka levittäytyy läpi Lounais-Aasian, kasvoi yhdestä ainoasta alkubuddhalaisuuden koulukunnasta kahdeksantoista muun joukossa. Kiinan ja myöhemmin Japanin buddhalaisuus kehittyi siemenistä, jotka siellä syntyneiden koulujen perustajat kylvivät tuotuaan Intian matkoiltaan ne opetukset, jotka he siellä olivat onnistuneet kohtaamaan tai joita he itse arvostivat.
Tiibet, Intian lähin naapuri, nukkui tuolloin Himalajan kainalossa. 700-luvulta 1100-luvulle ulottui kuitenkin tärkeä 400 vuoden jakso, jolloin koko buddhalaisuuden kirjo levisi sinne ja Intian suurten buddhalaisten keskusten mestarit vaikuttivat suoraan Tiibetissä. Länsi-Tiibet oli lähellä Kashmiria ja Punjabia, Itä-Tiibet oli yhteydessä Kiinaan ja Keski-Tiibet oli yhteydessä Nepalin suuriin luostariyliopistoihin, Nalandaan ja Vikramashilan sekä Bengaliin. Pohjoisessa alueen halki kulki silkkitie, jota pitkin harvinaisten tavaroiden lisäksi virtasi henkisiä ideoita.
Tiibetinbuddhalaisuus tuli näin sisältämään laajemman kokoelman buddhalaisia opetuksia kuin missään muussa maassa. Sen sisältä löytyvät myös ne yksittäiset harjoitusmenetelmät ja filosofiat, jotka muodostivat tunnetuiksi tulleet buddhalaisuuden muodot: Theravadan, C’hanin, Zenin jne. Noista ajoista lähtien buddhalaisuutta on huolellisesti säilytetty Tiibetissä. Viimeisen puolen vuosisadan aikana se on levinnyt maailmanlaajuisesti ja hyödyttää nyt miljoonia ihmisiä.
Intiasta Tiibetiin tuotiin buddhalaisuuden kaikki opetukset:
-Hinayanan universaali opetus
-Mahayanan bodhisattvaopetukset
-Tantristen transmissioiden laaja valikoima
Tähän myötävaikutti yhtä lailla intialaisten kuin tiibetiläistenkin mestarien näkemys siitä, että koettelemukset ovat vaivan arvoisia. Matkustaessaan näiden kahden maan välillä he kestivät puolin ja toisin äärimmäisiä lämpötilan muutoksia, jotta dharma saatiin tuotua kunnolla ja täydellisesti maailman katolle. Syntyi neljä pääkoulukuntaa: nyingma, kagyu, sakya ja gelukpa, jotka säilyttivät buddhalaisuutta sen eri aspekteissa.
Dalai-laman, Karmapan ja muiden johtavien tiibetiläisten maastapako vuonna 1959 teki tuntemattomasta Tiibetistä kuuluisan. Tiibet oli jatkanut Intian buddhalaisuuden perinteitä läpi niiden vuosisatojen, kun suuret luostariyliopistot tuhottiin Intiasta. Sen ylängöillä oli kymmenentuhatta luostaria ja joka neljäs mies oli munkki. Kansan keskuudessa buddhalaiset rukoukset mietiskely kuuluivat erottamattomasti arkielämään ja luostarit huolehtivat yhteiskunnallisista tehtävistä. Ajan myötä tiibetiläisten maine henkisen ja lääketieteellisen tiedon haltijoina levisi Keski- ja Pohjois-Aasiassa ja he toimivat Kiinan ja Mongolian keisareiden neuvonantajina. Ladakissa, Nepalissa, Bhutanissa ja Sikkimissä käytettiin tiibetiläisiä pyhiä tekstejä buddhalaisessa harjoituksessa.
Syvään juurtunut animistinen bön-uskonto väistyi Tiibetistä vasta tuhat vuotta Buddhan kuoleman jälkeen ja sitä voidaan pitää merkkinä buddhalaisuuden elinvoimasta. Loppujen lopuksi Tiibetistä tuli ainoa paikka maailmassa missä Vajrayana-buddhalaisuuden rikkaus täysin säilytettiin. Vajrayanan menetelmät, jotka oli erityisesti tarkoitettu voimakkaiden tunteiden ja ennakkoluulojen voittamiseen, toivat Tiibetiin – joka tunnettiin kesyttömänä seutuna – rauhan tien. Ehkäpä on niin, että niistä syntyy hyödyllinen lahja, jonka Tiibet voi tarjota kaupallisuuden ja viihteen kiihkeässä rytmissä eläville nykyihmisille.
-Tekstit on käännetty Ken Holmesin ylläpitämiltä Kagyu Samye Lingin luostarin sivuilta."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vastaan tähän sillä en allekirjoita kaikkea mitä kirjoitit.
Huomautan että tämä on omaa päätelmääni Theravada vanhemmiston suhtautumisesta Mahayanaan, eli en ole kuullut näitä mielipiteitä keneltäkään opettajaltani, vaan nämä ovat omia päätelmiäni siitä että miksi Theravada aika pitkälti vaikenee aiheesta.
Vertaisin Theravadan ja Mahayanan suhdetta Vanhempien ja kapinallisen murrosikäisen suhteeseen.
Aikanaan Buddha jätti jälkeensä suuren joukon Arahateja täysin valaistuneita opettajia jotka halusivat pitää yllä Buddhan opettamaa linjaa ja säännöstöä(Vinaya), jossa säännöstö näyttelee yhtä tärkeää osaa kuin opin muutkin osat. Luonnollisesti säännöstöä ei ole helppo seurata joten kapinointia sitä vastaan alkoi ilmetä kunnes joukko irtautui Arhant opettajien opetuksesta ja perusti oman linjansa. Eroaminen johtui harjoitteluun turhautumisesta vaikka sille annettiin tietenkin hienommat arvot kuten puhe uudesta paremmasta opista.
Kuten myös murrosikäinen turhautuu vanhempiinsa ja pakenee kotoa niin kävi myös tuolloin.
Ja mitä tekee murrosikäinen lähdettyään kotoaan? Se haukkuu vanhempiaan kavereilleen, keksii alentavia nimityksiä kuten "hinayana" ja sanoo ettei ikinä voisi elää sellaista elämää kuin vanhemmat elävät. Näin tekivät myös ne jotka erosivat Buddhan jättämästä linjasta, ja tekevät yhä tänään, sillä uskonnoissa asiat tapahtuvat pidemmässä mittakaavassa kuin perhe elämässä.
Mitä tekee viisas vanhempi? Se tietenkin odottaa, aluksi se voi yrittää selittää, mutta sitten on viisainta vain vaieta ja odottaa sillä pakottamalla tai haukkumalla se vain lähtisi samalle linjalle jolle murrosikäinen on lähtenyt, eikä se palauttaisi nuorta kotiin.
Tätä linjaa Theravada noudattaa tänäkin päivänä, jos lapsi on palatakseen niin se palaa itsekseen.
Theravada keskittyy kasvattamaan kotona olevia lapsia eikä hauku tai syyttele kotoa lähtenyttä vaan sen asian suhteen odottaa vaiti, jos joku kysyy mitä mieltä olet asiasta se vastaa lyhyesti. Ajoittain se kuulee kuinka joku kertoo kotoa lähteneen lapsen haukkuneen sitä, siihen se vastaa hymyllä ja toivoo lapselleen parasta.
Ei Theravada ole vaiti sen vuoksi etteikö se pystyisi nimittelemään Mahayanaa tai etteikö se pystyisi ylistämään Theravadaa, vaan se on vaiti ensinnäkin sen vuoksi että Buddha opetti keskittymään ainoastaan hänen oppinsa opettamiseen ja toiseksi itsensä ylistys olisi helppoa mutta eihän se johda mihinkään.
Mielestäni Tiibetin-Buddhalaisuuden ongelma on se että se on niin täynnä Tiibetiä että siellä ei ole enää juurikaan sijaa Buddhalle. Aikanaan siellä myös sekoitettiin politiikka ja uskonto. Ja aina puhutaan mitä Tiibetillä on annettavaa ihmisille, mielestäni edustettaessa Buddhalaisuutta olisi hyvä kysyä mitä Buddhalla oli annettavaa meille. Sen sijaan että huudetaan "Free Tiibet", voitaisiin keskittyä huutamaan "Free your mind".
Tuossa kirjoituksessa jälleen tuotiin esille että Theravadassa harjoitellaan vain omaksi hyödyksi?
Theravada kanta on se että ellei ensin pääse itse pois virrasta niin ei sieltä voi nostaa pois muitakaan, joten parasta mitä tälle maailmalle voi tapahtua on täysin valaistunut opettaja, sillä valaistumattomat opettajat luovat helposti vain lisää kaaosta.
Ja eihän valaistuminen ole edes mahdollista ellei samalla täydellisty myös myötätunto. Valaistuneet ovat täydellisen myötätuntoisia, joten mikä on se paha valaistumisessa?
Kuollesaan Buddha kehoitti kaikkia pyrkimään sitä maalia kohti.
Ja sanoi myös että opettaa avoimella kädellä, ettei mitään salaisia oppeja ole.
"...en allekirjoita kaikkea mitä kirjoitit", sanot, mutta eihän teksti ole minun käsialaani vaan Rokpan sivuilta kuten heti alussa kerroin. En välttämättä itsekään allekirjoita kaikkea mitä teksti pitää sisällään, sanoin vaan että on kiinnostavaa luettavaa. Tykkään lukea niidenkin ajatuksia jotka on asioista vähän eri mieltä kuin minä. Sinun vastauksesikin on asiallista ja kiintoisaa luettavaa, kiitosta vain:)
En tarkoittanut että ajatukset olivat sinun, kuten sanoit että ne ovat lähtöisin internet sivustolta. Vastasin vain tuohon Mahayana, hinayana akseliin.
Se mikä minulla jäi mainitsematta on se että minulla on suuri kunnioitus H.H.Dalai Lamaa kohtaan sillä mielestäni hän opettaa aina palaamaan Buddhan opetuksen juureen, ja hän myös yksinkertaistaa asiat jos joku esittää ne monimutkaisina.
Hyvä esimerkki oli tv-dokumentti joka tuli vähän aikaa sitten jossa Tiibetin-Buddhalaiset olivat Intiassa.
Dokmentin tekijä kysyi jostakin vuoresta, jota jotkut pitävät maailman keskipisteenä, hän kysyi pitääkö se paikkaansa? H.H.Dalai Lama sanoi että Minulle maailman keskipiste on oma mieleni ja sinulle sinun mielesi jne.
Eli H.H.Dalai Lama pyrkii viemään huomion pois mystiikasta ja asioista jotka ovat harjoittelun kannalta merkityksettömiä, mielestäni siinä näkyy hänen viisaus. Kun taas mielestäni Tiibet kokonaisuutena koko historiansa aikana on tuonut lisää asioita jotka ovat harjoittelun kannalta merkityksettömiä(mystiikkaa).
Eikö H.H.Dalai Lama ole myös sanonut ettei halua että hänelle etsitään seuraajaa?
"Eikö H.H.Dalai Lama ole myös sanonut ettei halua että hänelle etsitään seuraajaa?"
Oho.
Luin tuon Buddhist news internet sivustolta varmaan viime vuoden puolella.
http://www.buddhistnews.tv/
jostain tuon sivuston arkistoista löytyy.