Pääseekö poika ja mies koskaan yli väkivaltaisesta lapsuudestaan?
Pidätkö sinä yhteyttä isääsi jos sulla on ollut huono lapsuus?
Meillä mies ei tunnu pääsevän yli.
Raivoaa kännissä huonoa oloaan ja itkee.
Uhittelee.Nyrkit pystyssä.
Eikö pitäisi raivota sille paskapäälle isälleen eikä minulle??
En enää pelkää silti miestäni juurikaan,
näiden 10 vuoden aikana oon tottunut tähän.
Pari kertaa vuodessa näin siis tapahtuu,ei aina kun ryypätään.
Mut koska se alkaa helpottaa,vai eikö ikinä?
Onko sanottavaa/kokemuksia?
T:vaimo
Pidätkö sinä yhteyttä isääsi jos sulla on ollut huono lapsuus?
Meillä mies ei tunnu pääsevän yli.
Raivoaa kännissä huonoa oloaan ja itkee.
Uhittelee.Nyrkit pystyssä.
Eikö pitäisi raivota sille paskapäälle isälleen eikä minulle??
En enää pelkää silti miestäni juurikaan,
näiden 10 vuoden aikana oon tottunut tähän.
Pari kertaa vuodessa näin siis tapahtuu,ei aina kun ryypätään.
Mut koska se alkaa helpottaa,vai eikö ikinä?
Onko sanottavaa/kokemuksia?
T:vaimo
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suosittele hakemaan psykologin juttusille, ihan vain purkamaan omaa pahaa oloaan ulos.
Ei koskaan helpota, ellei suostu ammattiauttajalle puhumaan.
käynytkin juttelemassa joskus kriisityöntekijän kanssa.Mutta kunnon psykologi saattaisi
auttaa enemmän..
Viime purkauksen jälkeen juteltiin että ehkä olisi paras mennä yhdessä.
Oon tavallaan sijaiskärsijänä täs välissä.
Harmittaa tää kovasti koska suhteemme voi muuten tosi hyvin.
Jutellaan ja ollaan toistemme varmasti parhaimpia ystäviä.Kasvatamme yhessä
lasta.Jaamme asiat ja kotityöt.Rakastamme toisiamme ja perhettämme.
Tavallaan oon hyväksynyt mieheni "vian".
Eihän kukaan ole täydellinen.Silti huonon kokemuksen jälkeen tunnen vihaa ja inhoa
miestä kohtaan.Joskus ajattelen että jos lasta ei olisi niin en ehkä olisi hänen kanssaan.
Vaikkka rakastankin.
Vituttaa.Aattelen aina joskus että saisi antaa isälleen selkäsaunan!
Että huutaisi sille ja tempaisisi turpaan,saatana!
Mutta kuitenkaan en hyväksy väkivaltaa.
Mutta huutaa voisi asiat asianomaiselle eli isälleen eikä purkaa muhun.
Tai että miksi pitää yhteyttä jos on lapsena saanut kärsiä.
Ei oo näköjään helppoo katkaista välejä kaikesta huolimatta.
Itse olen saanut elää tasapainoisen,hyvän lapsuuden.
Oon vahva nainen ja monesti miettinyt mikä tilanne olisi ilman mun kovaa luontoa.
Oisko nyrkki heilunut heikon vaimon kanssa..
Hieman alle kolmenkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että ei helpota, ellei hakeudu hoitoon. Psykologin juttusille. Mies yksin ja te yhdessä, voisit avautua turvallisessa tilanteessa. Onneksi olet vahva, etkä ole saanut turpaan.