sydämenusko vai tapausko...

asiaa miettii ja podiskelee.

Ei ole vaikeaa arvata, kumpaan suuntaan vl-oppi ihmisiä ohjaa. Sanotaan kyllä kauniisti, että sydämen usko se on joka pelastaa, mutta teoilla mennään kuitenkin taivasta kohti. Ei ole merkitystä, tietääkö Raamatusta jotakin tai onko kiinnostunut ylipäätään keskustelemaan uskonasioista. Sillä on merkitystä, että osaa tunnistaa väärän uskon. Täällä S24:llä esimerkiksi on näkyvissä selvästi, että useilla kirjoittajlla on kyky sanoa, kuka on väärässä. Siihen keskittyy kaikki.

Sen sijaan, että tutkisteltaisiin, mikä on oikein, harjaannutaan vain tunnistamaan väärää. Se on vaarallinen tie, koska sen tien päässä on hyvin suurella todennäköisyydellä farisealainen omavanhurskaus. Kaikista muista alkaa löytyä väärää, mutta omaan itseen ei kovin helposti kajota, koska oppihan on joka tapauksessa oikeaa ja pelastavaa. Ei ole edes tarpeen keskustella siitä, se on jo hoideltu seurakuntalaisten puolesta kuntoon. Minulle on vakuutettu useasti, että vl-oppi on pilkulleen oikein ja Raamatun mukainen.

Olen vuosien varrella kysellyt näitä oikeita opillisia perusteita erilaisiin kristinopillisiin kysymyksiin, ja niihin pätee lähes poikeuksetta sama vastaus. Seurakunta. Ei se voi olla vastaus kaikkeen. Jos Raamattu antaisi ymmärtää, että seurakunta on rakkaus, uskoisin. Mutta Raamattu sanoo, että Jumala on rakkaus. Jumala on suuressa armossaan antanut Poikansa seurakunnan pääksi, jota ilman se sätkisi täysin vailla suuntaa.

Siitä huolimatta jotkut haluaisivat ottaa vielä Ihmisen Pojan vallan itselleen, ja alkaa pyörittää seurakuntaa ilman Kristusta. Riittää, että ehtoollisen vietossa toinen uskova julistaa synninpäästön, Jumalan Pojan itse asettama ruumis ja veri ei sen sijaan puhdista. Edelleen riittää, että marssii toimitalon ovesta sisään, ja on siellä synninpäästön ajan, jolloin kuulee pelastavat sanat "nimessä ja veressä." Se, uskooko itsensä syntiseksi ja armahdetuksi, ei taida olla niin tärkeää. Vielä riittää, että on yksi paikka maailmassa, jossa tätä pilkulleen oikeaa ja erehtymätöntä mannaa jaetaan. Kuka sen vie muille kansoille, on yhdentekevää, kunhan vain itse on osunut kohdalle.

En jaksa mitenkään luottaa omaa uskoani niin lujasti seurakunnan varaan. En voi luottaaa siihen, että seurakunta kantaa minut taivaan portista sisään. Se ei ole sen tehtävä, eikä edes ole sen toimivallan piirissä. Minulle seurakunta on se rakas kristittyjen yhteisö ja yhteys, joka neuvoo, opettaa ja lohduttaa Pyhän Hengen kautta. Itse Kristus on luvannut olla paikalla, missä kaksi taikka kolme Hänen nimessään kokoontuu. Olen varmasti monessa asiassa väärässä, mutta näitä asioita, joita viimeksi luettelin, on vaikea Raamatulla kumota.

Usko on omakohtainen sydämen usko ja lapsen mieli, sormella ei tulisi ketään osoitella. Olemme yhden ainoan Helminauhan Helmiä, jotka ovat Karitsan verellä puhdistetut. Esikoislestadiolaisuudessa nuoret ja kaikenikäiset kertovat omia kokemuksiaan ja tarjoavat lähimmäisen rakkautta jokaiselle.