Joskus minusta tuntuu
että kaikki mitä elämässä olen kokenut
pahaa, hyvää
kaikki kulminoituu sinuun
kuin koko elämä olisi ollut kasvamista
kokemusten keräämistä
sinua varten
minulla on kapasiteettia
kohdata sinut ja persoonasi
joka on kuin monisärmäinen kipunoiva kivi
kaikella kunnioituksella sanoakseni
että kaikki mitä elämässä olen kokenut
pahaa, hyvää
kaikki kulminoituu sinuun
kuin koko elämä olisi ollut kasvamista
kokemusten keräämistä
sinua varten
minulla on kapasiteettia
kohdata sinut ja persoonasi
joka on kuin monisärmäinen kipunoiva kivi
kaikella kunnioituksella sanoakseni
Vastaukset 20
Vanhimmat
pakkaus.
mutta ehkä et pystyisikään kohtaamaan jos sinussa ei olisi samaa.
Mielenkiintoinen... ;)
En varmaankaan pystyisi kohtaamaan tai ymmärtäisi jos ei olisi jotain samaa tai jos ei olisi näinkin vaihtelevaa elämänkokemusta. Ehkä mikään ei sittenkään tässä elämässä ole ollut turhaa. Tällainen ajatus :)
Tämä pakkaus menee nyt näkemään unikuvia ja toivottaa sulle samoin yön rauhaa, öitä.
Mielenkiintoinen kuvaus, luin monta kertaa ja aina enemmän pidin. Kiitos.
Hän on voimakas, älykäs persoonallisuus. Ei mikään massasielu, jos noin voi sanoa.
Kiitän palautteestasi ja hyvää yötä!
Kaikella on tarkoituksensa.
Hyvällä ja pahalla.
Joku aina osansa ottaa.
Ei kukaan voi silloin pakoittaa.
Kohtaloaan.
Kaikella kunnioituksella.
Pidin runosta.
Kiitos
Aina ei tiedä mikä tarkoitus elämässä milläkin on. Joskus ihmettelee, että miksi kaikenlaista tapahtuu,sekä hyvässä että pahassa. Toisaalta kaikki se elämänkokemus minkä eletystä elämästä saa voi ollakin hyödyksi myöhemmin. En minä oikein osaa edes selittää sanoiksi mitä tarkoitan :) Kiitos Margitta kommentista ja kauniita unia.
harvoin on täydellistä harmoniaa, luin ja luin, jos toinen on vahva persoonana, joskus se saattaa olla huonoksi
toisen ulostuonnille,esim. lahjakkuudessa johonkin, vähän kuin, vieraskieli, toisen osatessa, sitä tahtoopi itse olla hiljempää, siinäpä purtavaa, illan jatkoja, aabel
Olet oikeassa, toinen voi esim. sosiaalisissa tilanteissa olla vähemmän lahjakas ja jää silloin toisen "smooltookin" ja verbaalisen lahjakkuuden varjoon vaikka olisi paljon sanottavaakin. Toisaalta jos toinen on jossain hyvä, niin miksipä ei antaisi olla ja loistaa. Tämä tietenkin jos tilanteisiin ei liity valtataistelua ja kilpailua, toisen tietoista alistamista. Omalla kohdallani en usko, että on tarvetta kilpailla. Haastaa kyllä toisinaan voin :)
Voi Kiitos aabel tästä ja kauniita unia.
tosissasi. Enhän minä nyt NIIN kamala tapaus voi olla;))) Ei...hitsi olenko?))))))
Jaa riippuu kuka siellä hymyn takana on? :)
Ei tässä kamaluudesta olekaan kysymys.
Kiitän.
Peilaat vain itseäsi ja monimutkaisuuttasi, siinä kaikki.
Todellisuus on yksinkertaisuutta vain vaikeroiva demoninen mieli tekee siitä mutkikkaan.
Se ei halua hevillä kokea todellista rakkaudenkokemusta vaan rimpuilee vastaan löytäen jälleen esteitä matkantekoon omasta käsittelemättömästä karmastaan joka joskus sairastuttaa jopa mielen joskus jopa kehon.
No sehän se, jo minä olen epäillytkin, että joku piru mua riivaa. Ettäkö tuo sitten lie vaikeroiva demoni?
Kavahda kauas kamala olio minusta, pois rakkauden tieltä. Mitä lienen entisessä elämässä pahaa tehnyt kun näin koetellaan nykyisessä? Pitänöö hakeutua parantajalle jos tässä on koko psykosomaattinen tilanne romahdusvaarassa. Mutta ensiksi peilin eteen, monien mutkien tutkintaan.
Kiitän tästä syväluotaavasta kommentistasi.
..runosi monta kertaa..hienolla ajatuksella tehty..toista kunnioittaen..
Kasvamistahan se elämä on..kaikella on tarkoituksensa..niin hyvällä kuin pahallakin..
Elin sellaisessa liitossa monia vuosia..kohtasin aina ne eri persoonat samassa ihmisessa..
Jotenkin sitten pääsin eroon..nyt elän onnellisena :)
Kiitos runostasi..tälläisiä mietteitä toi runosi minulle mieleen :)
Elämässä kohtaa monenlaista ja niistä selviäminen vie oman aikansa, kipuilua mutta toisaalta myös kasvamista sen kaiken kautta. Ehkä ihmiselämän paras saldo on ne eheytymisen tunteet, ettei mikään ole ollut sittenkään turhaa.
Runon taustalla on nimenomaan kunnioitus ja arvostus toista ihmistä kohtaan.
Kiitän Armiliini tulkinnastasi!
kaipaan juuri tuota. Kuinka osaatkin sanoa sen kaiken tuossa- noin vain.
Olisipa ihminen,jota varten minua olisi kasvatettu.Joku todella minulle tarkoitettu - ei joku vaan.
Ja millainen ihminen - monisärmäinen kipunoiva kivi. Juuri sellaista persoonaa kaipaan tässä yksinäisyydessäni.
Olen sinulle kateellinen.Anteeksi.
Muista olla onnellinen - kiitollinen.
Jospa se sinulle tarkoitettu ihminen ei vielä ole osunut kohdallesi.
Toivotaan, että kun aika on sopiva niin kaikki loksahtaa kohdilleen ja löydätte toisenne.
Kiitos tästä kommentista ja kauniita unia sinulle!
runostasi sai vaikutelman
jossain toteemipaalu
on kaatunut,
majakan valo
osoittautunut kangastukseksi
joskus mietin,
hakeeko ihmismieli
alati vapahtajaa,
sisältä itsen oman valon
sytyttäjää
kipunoida kapasiteetissaan
on
omaa paaluaan pystyttää
pysyä pystyssä
säihkyä omaa
persoonaa, valoa
sillä
velvoitteena vestan neitsyiden
ei tulta saa
koskaan
päästää sammumaan
Sulla on hieno tulkinta. Mä tätä olen jo tovin miettinyt ja katsellut "näkymää".
Toteemipaalu kaatunut ja majakanvalo vain kangastus. Niin varmaan on käynyt. Paljon vääriä valoja ja kangastuksia, suuria odotuksia ja hajonneita toiveita. Niitä toteemipaaluja, jotka eivät sellaisia olleetkaan.
Hakeeko ihmismieli vapahtajaa. Kait jollaintapaa hakee. Tuli mieleeni, että me ihmiset voidaan olla niitä valon sytyttäjiä toistemme sisälle. Kuitenkaan meistä ei ole toistemme vapahtajiksi, ehkä eheyttäjiksi rajallisesti.
Tämä loppu "kipunoida kapasiteetissaan..." Voi hurja. Ajatellaanko sitten näin, että meissä kaikissa on se pyhä tuli, henki. Persoona ja voima. Pidetään sitä yllä.
Kiitän tästä. Harvoin näin paljon päänvaivaa positiivisella tavalla, on mikään kommentti antanut.
Öitä "Claudia".
Kiva, jos tulkintani avusti lisäpohdintaa. Runosi sai mietteliääksi. Olen itse ajatellut, että usein haemme ulkopuoleltamme vapahtajaa, joka laittaisi meidät soimaan, sytyttäisi valomme, poistaisi kipumme. Mutta onko niin, että tätä kautta lastaamme toisiimme odotuksia oman valostamme, sen esillepanosta, siitä huolehtimisesta?
Jotenkin tunnen sen niin, että meillä on kaikilla pyhä velvollisuus huolehtia omasta valostamme, siitä tulesta, jonka olemme synnyinlahjana saaneet. Meidän valomme on kuitenkin meissä JO ennen näitä kohtaamiamme ”vapahtajia” , toteemipaaluja ja majakoita sekä niiden jälkeen. Se ei katoa minnekään kohtaamiemme ihmisten myötä, vaan se on meidän tulemme, josta meidän tulee huolehtia. Tulkitsen vestan neitsyiden symboliikan niin, että ihmisen tulee muistaa kunnioittaa omaa itseään, koska sen myötä elämän jatkuminen on taattu.
Jos etsii tulensa huolehtijaa ulkopuolelta, toisista ihmisistä tai heidän hyväksynnästään tms., on vaarana oman valon epäily. Ja se on harhaa, koska meillä kaikilla on se sama valo.
Kiitos itsellesi, että annoit minulle mietittävää! Hyvää syksyä :-)
Sanoistasi voisi jatkaa pohdintaa pitempäänkin, mutta ehkä näistä ajatuksista kypsyy joku uusi runo. Jokatapauksessa tämänkaltaista kommentointia, joka johtaa uusiin pohdintoihin olisi mukava saada näissäkin yhteyksissä useammin. Kiitos siis sulle ja samoin hyvää syksyä!