Sen otsikon alle sopii tämän lämpimän syysaamun tunnelmani. Ulkona on jo aavistus päivän valkenemisesta, avoimen ikkunan tuodessa vielä syyskesän tuoksuja puutarhasta. Vielä kukki syysasterit, leimut ruohonkin ollessa vielä vehmasta. Pakkasyöt ovat vasta edessä, on vielä kesän viime hetkiä.
Sattui tässä istuessani, pieni yöperhonen lentelemäään pöytälampun houkuttelemana, ja kuinka ollakkaan se
hakeutui aivan vieessäni olevaan vesilasiin ja jäi räpiköimään veden pinnalle. No, aikani katselin sitä ja lopputuloksen tajusin.
Oikealla puolellani oli kahvimuki, jonka lusikan varren päällä nostin varovaisesti noin sm. kokoisen perhosparan tyhjälle voileipäasetille. Hennot siivet olivat kastuneet ja siinä se makasi aivan elottomana. No,:)
minä hieman puhaltelin jotta kuivaisi, hieman siiven lehahdellessa. Ajattelin osaisiko tuokin leikkiä valekuollutta vai pökertyikö pelkästään.
Meni alle 10 min. ja vilkaisin, ohoh' se oli lentänyt pois!---- Mieleni ihan ilostui, kun nyt silmien eteen tuli vesionnettomuus, ja onnistuin toimimaan pienen harmaan yöperhosen pelastajana:D heippa ja
hyvää huomenta:D
Sattui tässä istuessani, pieni yöperhonen lentelemäään pöytälampun houkuttelemana, ja kuinka ollakkaan se
hakeutui aivan vieessäni olevaan vesilasiin ja jäi räpiköimään veden pinnalle. No, aikani katselin sitä ja lopputuloksen tajusin.
Oikealla puolellani oli kahvimuki, jonka lusikan varren päällä nostin varovaisesti noin sm. kokoisen perhosparan tyhjälle voileipäasetille. Hennot siivet olivat kastuneet ja siinä se makasi aivan elottomana. No,:)
minä hieman puhaltelin jotta kuivaisi, hieman siiven lehahdellessa. Ajattelin osaisiko tuokin leikkiä valekuollutta vai pökertyikö pelkästään.
Meni alle 10 min. ja vilkaisin, ohoh' se oli lentänyt pois!---- Mieleni ihan ilostui, kun nyt silmien eteen tuli vesionnettomuus, ja onnistuin toimimaan pienen harmaan yöperhosen pelastajana:D heippa ja
hyvää huomenta:D
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minulla on tapana pitää yhtä hämähäkkiä pojantyttäreni kauhistukseksi vessassa. Tai enhän minä sitä pidä sen kummemmin kuin että annan sen rauhassa pitää pyydyksiään pienille, lähes näkymättömille kärpäsille (mistä niitä ilmaantuu).
Tyttö ei voi käsittää, että hämähäkki ei häiritse ketään, hoitaa työnsä ääneti, ei vaadi ruokkimista niin kuin kissat ja koirat, sanalla sanoen on hyödyllinen.
Paksu sumu lepää alhaalla laaksossa, mutta mutkamäki on näkyvissä, tuuli on alkanut voimistua kyllä pian sumupilvet häipyy.
Pienellä tontillani kukkii vielä samettiruusut valtoimenaan, keväällä kun ne kylvin käytin 'hevosvoimaa' hyvä oli ajatus ja tulos sen mukainen.
Olen jo kerännyt noista tummemmista ruskeista siemenkotia, saan niistä sitten keväällä taas aloittaa uuden sukupolven, nuo keltaiset ovat kuin led-lamppuja, hämärässä ikään kuin hehkuvat, ja aamulla tervehtivät ilolla kun avaan oven.
Kahvi maistuu tänäkin aamuna hyvältä ja huuhtelee viimeisetkin unet.
Mukavaa aloittaa taas uusi päivä ja sitten hyvissä ajoin metsään, siellä odottaa jo ötökät ja muutkin mettiäiset, osan näkemistäni kerään ja joitakin kuvaan, näin se arvokas päivä tänäänkin kuluu.
Aurinko näyttäytyi sumun ja harmaan taivaan seasta punaisena pallona!, niin kaunis oli näky, että jäin katsomaan hämmästyneenä:D Tulipunainen suuri pallokorkealla jo metsän tummuutta vasten! Aikaiset aamut antavat joskus upeankin näyn. Ehkä joku muukin huomasi tuon minulle harvinaisen väriyhdistelmän.Sumun vaikutusta varmaan ilmakehässä.
Ihan suvaitsevainen tarina kotihämähäkistä, niitä kärpäsiä onkin nyt runsaasti omena-aikaan, eilen katselin kun kaksi ampiaista tappeli pesuvadissa reviiristä, missä oli omenankuoria täynnään! Tapella vaan piti ettei toinen saanut enemmän:DDDDD Hieno on syysaamu!
Ps. Tyttöset saattavat inhota hämähäkkejä tunnetusti:) Minäkin vähän niitä pelkään...
Etenkin villiviinissä viihtyy pitkäjalkainen kaalivaaksiainen, jota meillä lapset nimittivät mummonsa sanoin hiishamppeliksi. Isän piti mennä pyydystämään kirkuvien tyttärien huoneista ne uteliaasti tukassakin hampparoivat hamppelit ja nakata ulos.
Hämähäkki ei tule ihmisten iholle, ja oikea ahkeruuden perikuva se on kutoessaan aina uusia taiturillisia seittejään. Meidän pikkupoikien keskuudessa hämppis on saanut suosiota Spider- Manin ansiosta, jalo johtoajatuskin tällä sankarilla on : taisteluista suurimman käyt sisälläsi. Nelivuotias kävi virpomassakin Hämähäkkimiehen asussa. Näin kosteana syysaamuna metsälenkillä seittejä kietoutuu tahmeina kasvoille, mutta häkellyttävän kauniita ne ovat kastepisaroissaan. Nyt pitää vain toivoa, että hirveät hirvikärpäset pysyisivät loitolla.
Me tehtiin lapsena korvaradioita pyydystämällä mehiläisiä tai kärpäsiä tulitikkulaatikkoon. Hauska surina sieltä kuului, kuin olisi putkiradiota viritellyt, mutta vanhemmat käskivät vapauttaa ne. Perhosten keräily ja niiden lävistäminen nuppineuloilla alustaan tuntuu hirveän pahalta, koska on vaikea kuvitella kauniimpaa ja herkempää elollista kuin perhonen.
Melkein kesäisen lämmintä vielä on, ja jotkut kukat kukkivat uutta kierrosta, kuten kissankellot ja karpaattienkellot, puna-apilat , yksittäisiä voikukkiakin näkee. Ryhmäruusujen kukinnot leikkaan aina niiden kuihduttua, ja niin ne kukkivat pakkasiin asti. Ei ole vielä aika laulaa "Kesän viime ruusua".
http://www.youtube.com/watch?v=vr9deLTfP7k&feature=related
Olipa viehättävä-ääninen sopraano, tuon kauniin irlantilaisen kansanlaulun esittäjänä! Kaunis videointikin:)
on taas mukana. Sieniä keräilemään kaavailee he. Nyt onkin herkkutatteja noussut upeasti. Vanhin tytöistäni kertoi ystävänsä kanssa keranneensä 2 päivässä 100 lt tatteja, ja virheettömiä löytyy nyt. Joka viikonloppu on menossa eri paikkoihin, ens viikonloppuna Jämsään:D ---Intoa riittää ja hyvä niin.
No huomiseksi ehtii tänne kanssani puristamaan tuoremehua omenista, sen kun voi nyt tehdä ulkona näin lämpimällä, ja ehditään kantaa aittaan kalusteet talvivarastoon. Saa sitten omppumehua pakkaseensa.
Mehulinko on haettava kotoa tänään ja postilaatikko tyhjennettävä:D Näin se aamupäivä on rattoisasti kulunut pientä puuhaillessa,---- mukavia sieniretkiä Sinullekin!
Ps. sinisirkku on rek. nim.merkkini entuudestaan, sama tähtisilmä kuin ennenkin:D heippa
Kun illalla nukahtaa aikaisin seuraa aikainen herääminen:D Ei se mitään, onhan minulla nyt aamuketju eilisestä.
Aika työtäyteinen päivä on tiedossa, mutta eiköhän siitä selviä, stressaa en viitsi, ei tää maailma valmiiksi tule minun ansiostani:) Muistan työelämän aikana kun omat työt sujui jo nopesti, ja joku tottumaton tuurasi, niin toimistossa kaikki oli stressaantuneita, kun ei löytynyt paperit paikoiltaan ajoissa.
No, mikään ei siitä parane jos alkaa painamaan, niin, että se tuntuu jo epäinhimilliseltä:D Onneksi tuo naurun lahja säilyi silloinkin, kun koomistahan se kiire on, ettei henkeä ehdi vetämään. Pääkassan kanssa alettiin nauramaan koko touhulle ja kumma kyllä muutkin heräsi huomaamaan sen turhuuden.
En tiedä miten on tänäpäivänä työelämässä, mutta koskaan ei ole hyväksi ylikuormitetut työntekijät.
Loppuunpalamista se aiheuttaa, jos ei itse tajua jarruttaa. Pitää työstäänkin voida nauttia!
Omenamehun puristus on ajankohtainen tänään, tehdään se ulkona mökillä. Keittiön halua pitää puhtaana, kun ulkopöydän voi huuhtaista ämpärillisellä, ja latoa täydet pullot suoraan koriin.
Lämmön jätinkin päälle eilen, joten päästään lämpimään tauolle. Ruokakassi onkin valmiina jääkaapissa ja sitten panenkin oven kiinni seuraavaan viikkoon.
Ihanaa on olla mukavuuksien äärellä, ja kodin tilat on avarammat liikkua ja olla. Kyllä mieli on kiitollinen, että sain taas viettää yhden upeimmista kesistä koko ajan yli 4kk askarrellen ja laiskotellenkin puutarhapalstallani hyvien naapureiden seurassa.
Mutta näin syksyllä ei enää sadesäällä tunnu mielekkäältä, kylän pimetessä ja ihmisten kaikotessa kaupunkikoteihinsa. Silloin voi ankeus valtaa mielen yksinäisyydessä.
Kaipuu lähteä jonnekin "tuulettumaan" on alkanut nostaa päätään, puhuimme tyttöni kanssa Tukholmaan lähdöstä Vanha kaup. on kiva pikku kahviloineen ja puoteineen. Sitten näin Rostokin risteilyesittelyn ja sekin houkuttaa:D Katsellaan ja tuumaillaan tänään töiden lomassa:D
Hyvää alkavaa päivää kirjoittajillekin!
Kyllä nyt saat omenoistasi kaksin verroin mehua jos vielä teet sen ulkosalla, vettä sataa kaatamalla ainakin tällä kulmakunnalla.
Omenamehu on tosi hyvää pakastuksen jälkeen, vai tuleeko siitä omena viiniä pienellä käymisprosessilla?
Laitoin omenasosetta keitin huolella, nyt on sitten talvella helppo valmistaa omenapiiraita.
Osan laitoin vain mikron kautta, eipä sitä paljon tarvitse, mutta nuo mummin kullat herkuttelee joskus omenapiirakalla ja jäätelöllä, kaikkeen on hyvä varautua.
Mukavia nämä syyshommat ilman pakotteita.
Olenkin sen joutunut ennakoimaan. Pitkän markiisin alle on tuotu jo pöytä jolla teemme sateella. Siinä tuolit joilla istumme lohkomassa omenat ensin. Lämpimästi täytyy vaan nyt pukeutua syysflunssan välttämiseksi.
Ohutta villaa alle ja tuulipitävä päällinen lienee sopiva asu.
Kohta onkin lähdettävä viemään mehulinko ja tarvikkeet.
Ajattelin aloittaa ihan saman homman. Yksi puu on vielä omenoita keräämättä. Muut omenat olen kuivannut, ja osan keittänyt soseeksi. Nyt koitan loput tehdä tuoremehuksi, hidastahan se vähän on pienellä lingolla, mutta kaipa se onnistuu. Synti on vähän puihinkaan jättää, kun puu on ne sadoksi kasvattanut. Kyllä ne talvenmittaan tulee juotua, vaikka ruokajuomina. Eikun hommiin vaan, Terkut muillekkin omenien säilöjille!
Viimeiset sienet ryöpätty, ja pakattu rasioihin, omenamehut ja soseet samoin. Kokopäivä homma olikin, kun innostuimme vielä sienestämään. Saimme metsäsieniä pari ämpärillistä haaparouskua enimmäkseen.
Istuimme ulkona kun huomioni kiinnittyi mahtavan suureen lentokoneeseen, joka nousi H:ki Vantaan lentoasemalta. Se oli niin suuri ja matalalla, että huusin: Herra Jumala mikä kone:D No, eihän sellaista ole nähtykään Suomessa ennen, 80 m. siivet ja pituus lähes sama. 70 normaalikokoista henk.autuo mahtuu siivelle ja mahtava oli tuo Lufthansan Airbus A 380 joka ottaa yli 500 matkustajaa kahdessa kerroksessa.
Oli se kyllä sellainen näky, matalalta kun nousi, niin ei silmiään meinannut uskoa. Tuhansia ihmisiä oli kerääntynyt kentälle katsomaan, kun se 5 jälkeen lähti. Huh huh vakaasti se nousi, mutta ei niin jyrkästti kuin normaalin kokoiset koneet. Siksi se tuntuikin niin valtavalta kun se oli niin matalalla.
Kyllä on saatu raittiinilman hapetusta koko päivän, sadetta ei onneksi koko ajan tullut, katoksen alla häärittiin
melko hiljaisessa kylässä. Jokunen moikkasi ohikulkiessaan ja huuteli: **Ens kesänä nähdään taas!** Niinpä,
vielä ensi viikolla pistäydyn ottamassa piparjuuret ylös, ja ohi on!
Hurjaa urakkaa oletkin tehnyt jos omenat ja sienet samana päivänä käsittelyssä.
Sienessä minäkin olin vaikka satoi koko aamupäivän, onneksi nyt muistin ottaa kunnon varusteet, ja olikin melkoisesti sieniä, suurin osa tuntemattomia, ja niihin en paljon paneudu,
niitä on nyt ihan muutamassa yössä ilmestynyt valtaisat määrät.
Karvarouskuja oli suurin osa saaliistani ja muutama herkkutatti.
Koko iltapäivä meni niitä ryöpätessä, sain kuitenkin ne pakastinkuntoon hyvissä ajoin, nyt kokeilen äitini konstia tateissa, kuivaan osan, osan laitan omalla tavallani.
Kyllä kärpässieni on kaunis, olisi pitänyt olla kamera mukana, olin eräällä jo kauan sitten hylätyllä hiekka montulla, siellä oli sadoittain näitä punaisia paholaisia suurissa muodostelmissa.
aamulla, kun tytär joka oli apuna, soitti, että silmä on nyt sitten mustana:D
Pudotteli viimeisiä omenia puusta haravanvarrella, ja iso omena mätkähti ylhäältä suoraan silmään:DDD
Näkyihän siinä poskipäässä punainen kohouma eilen, mutta aamunäkö olikin sitten ihan tummansininen silmänalusta! Rassukka nauroi kyllä itsekin, kun kaikki luulee saaneensa mojovan nyrkin silmäänsä, kuka nyt omenaa uskoo syylliseksi ! Ja vielä:DDDDDDDDDDDDD metsässä kuusenoksa osui toiseen silmään ja kirvelihän sekin. Kovaa on työ haalia talvivarastoa:D Ei pitäisi nauraa, mutta kun itsekin nauroi, ja sanoi menevänsä sovittuun tapaamiseen silti. Vsytti se minuakin illalla makeasti, ja lihakset hieman arkoina pohkeet eniten siitä ravaamisesta.
Illalla kun ryöppäsin sienet tein vielä kuumista sienistä Nikitan suolasienet. Lorautin sitruuna oliiviöljyä astiaan
pilkottua salottisipulia, valkosipulia ja suolaa ,ja mustaapippuria. Kuumat sienet imaisee tuon öljyn, ja on taivaallisen hyvää ruisleivällä:D Kyllä taas uni maittoi kaiken jälkeen....
Meillä on omenapuut leikattu melko mataliksi sateenvarjon muotoon, ammattilaisen omenanviljelijän apua käytettiin, nyt ylettyy omenat poimimaan puusta. Kun oksat levittyvät tasaisesti laajalle, kukkia kehittyy paljon, ja raakileet saavat hyvin aurinkoa. Ennen meillä oli pitkään varteen kiinnitetty pussukka, jolla hedelmiä koukittiin ylemmistä oksista. Vastaisen varalle tyttösi ja Sinä voisitte laittaa pyöräily- tai laskettelukypärän päähän ja ravistaessa taivuttaa pään alaspäin.
Omenasouvi käy kiihkeänä meilläkin. Veimme ison lastin tuoremehuasemalle puristettavaksi, tulee raikasta hyvin säilyvää ja vitaamiinirikasta mehua. Nyt keittelen hilloketta punakaneleista. Mittaan kattilaan vettä ja sokeria, siihen ohuita omenaviipaleita niin paljon kuin mahtuu. Ravistelen varovasti, kunnen omenat ovat läpikuultavia, eivät saisi mössöytyä. Pakastan rasioissa ja siitä saa raikkaan hedelmäsalaatin pohjankin.
Onnen, onnen omenoita, menestyksen mansikoita, hyvän tuulen pulvereita, ilopäivien ihmeitä noita! (positiivareista)
Kun äiti lauloi, että joka aamu on armo uus, se meni ohi korvien kuin vesi hanhen selästä.
Nyt kun pudistelee itsestään unen rippeet miettii, että olisiko enää, tai edes vielä tänä yhtenä päivänä jotakin ystävällistä sanottavaa kanssamatkustajille. Tai ainakin hymy!
Ainahan me yritämme parastamme, hymy huulilla ja joskus jopa ääneen hyrähtäen.
Olen aamuihminen vaikka joskus unen karisteleminen viekin oman aikansa DD!
Kyllä ne lapsuusajan aamut tuppaa tulemaan mieleen, herätessä astioiden kolisteluun, vanhempien keskusteluun päivän asioista, se oli nk. työnjohto silloin asialla.
lähtökohta päivälle:) ´Se antaa itsellekin hyvänolon tunteen, kun on lämpimiä ajatuksia kanssaihmisistä.
Antaessaan saa, ja niin se muodostuu tavallaan ehtymättömäksi lähteeksi! Tuo, ajatus, että joka aamu on armo uus, on ollut minullekin tärkeä laulu jo nuorena, aamu kuin puhdas taulu, jonka täytän, minun ajatukseni sen täyttää, tekonikin. Suoritustahan sen ei aina tarvitse olla, vaan sen "henki!
Ruska alkaa värittämään villiviinin kauniisti, koristeomanapuun lehdet oranssin punaisena ilahduttavat silmää.
Kaunista on!
Siinäpä sanapari, joka antaa voimaa nousta uuteen päivään. Syyspäiväntasaus on jo viikon päästä ja pimeys lisääntyy vauhdilla. Ei auta kuin koettaa pitää mieli valoisana ja ilme aurinkoisena.
Vanhat virret kertovat paljon valosta, samoin Raamattu. Yällä herätessä tulvii usein mieleen virsi :
Koska valaissee kointähtönen
mua köyhää kerjääjää?
Koska päättyy matka yöllinen?
On yhä hämärää.
Taivaalle nostan yhtenään
katseeni kaipaavan.
Valoa jos en näekään,
sen tiedän loistavan.
Kukkahameen tapaan lapsuuden aamuhetkien tunnelma on selkeänä muistissa : Äiti sytytteli keittiön hellaan tulta, kattoi pöytää, kahvi alkoi tuoksua, puuro oli laitettu jäähtymään lautaselle. Vanhempien hiljaiseen jutteluun oli turvallista herätä, samoin nukahtaa. Ei ollut aamutelkkari pauhaamassa, radiosta uutiset kuunneltiin, lehtikin tuli vasta myöhemmin. Aamurituaaleihin kuului myös, että napitin isäni kalvosimet, minulla oli niin pienet ja näppärät sormet.