Onkos täällä kellänä semmosesta kokemusta, että on kyllä tajunnut, että elämä on paljon parempaa raittiina ja on kyllästynyt kaikkeen siihen paskaa mitä dokaus on aiheuttanut, ja on alkanut nauttia raikkaasta elämästä jo pitemmänkin aikaa(jokainen saa itse määritellä ''pitemmän aikaa''), mutta sitten on kuitenkin ajatellut että oishan se kiva välillä ottaa, esim. seurassa ja vanhasta tottumuksesta tms.
Kertokaahan kokemuksianne.
Itse olen huomannut että elämä on parempaa raittiina, ainakin tällä hetkellä, mutta en sano että en juo enää ikinä, vaan en juo tänään. Ja en ole alkanut käydä AA.ssa, koska se on minusta ahdistavaa. Olen joskus käynyt ja siellä on oppinut jotain, mitä voi sitten soveltaa OMAVOIMAISESTI.
Kertokaahan kokemuksianne.
Itse olen huomannut että elämä on parempaa raittiina, ainakin tällä hetkellä, mutta en sano että en juo enää ikinä, vaan en juo tänään. Ja en ole alkanut käydä AA.ssa, koska se on minusta ahdistavaa. Olen joskus käynyt ja siellä on oppinut jotain, mitä voi sitten soveltaa OMAVOIMAISESTI.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kysyn vaan, että oletko sinä se "radio päässä" ooloffi? ooloffi oli kunnon doku, jolta ei mikään tahtonut onnistua, ei ainakaan opiskelu. jos olet tämä sankari, niin olen hyvilläni, että olet saanut asiasi kondikseen ja elämän arvot reilaan.
Olen sama kaveri. En vaan enää pysty jostain syytä kirjautumaan Oolofi-nimellä. Siinä on jotain häikkää.
Juu, viimeaikoina on tosiaan mennyt paremmin. Ikä on tuonut viisautta. Mutta kyllä tässä silti pitää olla varuillaan. Se viinapiru on kyllä ovela.
olen juon kuukauden putken ja olen toisen kuukauden selvinpäin näin on jatkunut jo 25 vuotta olen siis ollut 12.1/5 vuotta kännissä krapulat päälle (kestää noin 4 päivää) viina kramppeja olen saanut 4 kappaletta ja aina kolmas selväpäivä viimeksi 2005 tämä kaikki täysin hukkaan heitettyä aikaa kun olen ollut kuukauden juomatta mieleen hiipii ajatus kait sitä vois 2-3 päivää ottaa kuppia joskus se on myös onnistunut useimmiten ei voi kun pääsis kokonaan irti viinasta .
Hmm. Kuulostaa muuten aika tutulta, mutta mun putket ei ole enää nykyään olleet kun ehkä 3-5 päivää. Sitten kun krapula kestää 6 päivää, eli pidempään kun itse juomingit, niin alkaa miettiä että prkl, tähän on tultava muutos. Ilmeisesti kroppa ei kestä viinaa. Ja kait se on hyväkin vaan että ei kestä.
Mulla on ollut ns. valaistuminen ja olen tajunnut, että haluan elää ilman viinaa ja elämä on paljon kivempaa selvänä. Olen ruennut ajattelemaan terveyttäni jne. Kuitenkin nyt vuoden aikana olen retkahdellut, viimeksi reilut 2vkoa sitten.. Toivon, että se oli viimeinen. Ihan kuin päässä naksahtais käyntiin joku haittaohjelma.. Olen yrittänyt oppia ja välttää semmosia tilanteita ja saada viivettä ajatuksesta toimintaan ryhtymisessä. Olen tuurijuoppo, eli olen ollut jopa kuukausia juomatta, vaikka olen ollut juovien seurassa välillä ja alkoholia olis ollut helposti saatavilla. Olen nauttinut enemmän selvistä kausista, tehnyt käsitöitä, lukenut, ulkoillut ja elänyt täyttä elämää.. Miksi kuitenkin olen pudonnut juomaan.. en oikein tiedä.. Mulla mahdollisesti jyllää lievänä taustalla kaksisuuntainen mielialahäiriö, kun isällänikin se on... Ja viina ei ainakaan vähennä sitä..
Mut ehkä joillakin raitistuminen on pitempi prosessi.. ei kerrasta korkki kii.. Mulla on joidenkin asioiden anteeksiantokin ollut pidempi prosessi, asiat on nousu pintaan ja olen uudelleen ajatellut ne pois ja antanut mielessäni anteeksi.. Et jos olen ollut tyypiltäni hitaampi..
Mulla tavallaan on vuosia pyörinyt 3 karusellia eri nopeuksilla päällekkäin:
*tuurijuoppuos
*kaksisuuntainen mielialahäiriö
*hormonikierto, kun olen naispuolinen
Aikamoista pyöritystä!
Niin kauan kuin join, minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista käsitystä siitä, millaista selvänä eläminen on. Oli vain ennakkoluuloja ja vääriä oletuksia. Piti ensin lopettaa oikeasti, että pystyin ajattelemaan selvästä päästä ja asiat rupesivat järjestymään ajan kanssa.