Leeni Ikonen kirjoittaa HS:n mielipiteissä tänään:
"Lapsesta on tullut tarkkailun kohde päiväkodissa, koulussa ja terveydenhoidossa
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tulisi tuntea syvää huolta suunnitteilla olevista lasten ja nuorten valvonnan keinoista. Varhaiseen puuttumiseen pitäisi saada uusi keino tunnistamaan ongelmalapsi. Kahden viranomaisen huolestuminen johtaisi 'hälytykseen'.
Ennen kuin suunnittelijoiden annetaan jatkaa nuorison tasapainoisen kehityksen vaarantamista, pitäisi pohtia, mistä varhaisessa puuttumisessa on kyse. 2000-luvulta on kertynyt riittävästi näyttöä siitä, että sillä on aikaansaatu lastenkotiyrittäjien liiketoiminnan kukoistus, ei tukea lapsille.
Kannattaisi pohtia myös asenteita. Ovatko lapset todella niin pahatapaisia, että tällainen ilmiantojärjestelmä on syytä ottaa käyttöön? Onko ylipäänsä valvonta ja pakkokeinot oikea tapa kasvattaa nuoria?
Viimeisen kymmenen vuoden ajan maamme kuntiin on ajettu varhaisen puuttumisen HUOLI puheeksi -koulutusta. Vuoden 2008 alusta voimaan tullut lastensuojelulaki pohjaa tälle ajatukselle. Puuttuminen kyseenalaistaa vanhempien kasvatuskyvyn ja perustelee näin kasvatusvallan siirtoa viranomaiselle.
Sen tarkoituksena kerrotaan olevan ongelmien varhainen havaitseminen ja avun antaminen, mutta käytäntö on osoittanut, että Huoli puheeksi -menetelmän työtavat keskittyvät yksinomaan tyypittelemään ja leimaamaan lapsia.
Lapsesta on tullut tarkkailun kohde päivähoidossa, terveydenhoidossa ja koulussa. Huoli työntekijät seulovat lapsia huoliluokkiin subjektiivisten havaintojen perusteella. Kunnissamme tehdään huolikartoituksia, ja Stakes on vuosina 2001-2002 huolikartoittanut noin 30000 lasta. Huoliluokittelun kehitelleet tutkijatkin ovat ilmaisseet hätähuutonsa lasten leimaamista vastaan.
Suunnitelmat ovat ristiriidassa uusimpien tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan huostaan otetut lapset ovat syrjäytyneitä. Teini-iässä laitoshoitoon sijoitetuista pojista neljäsosa oli 23-24 vuotiaana joko työttömänä tai eläkkeellä. Varhainen puuttuminen on epäonnistunut: lapset eivät ole saaneet sellaista tukea elämälleen, joka olisi mahdollistanut oman paikan löytämisen yhteiskunnassa.
Lapsiperheitä tukevia peruspalveluja on ajettu alas, ja lastensuojelun niin sanotun avohuollon tukitoimia ei ole olemassa. Valvonnan keinoja kehitetään, mutta auttamisen keinoja ei. Huolen oikeaksi todisteluun on kehitelty kirjava joukko erilaisia keinoja, joilla maaiman terveimmistä suomalaisvauvoista saadaan puristetuksi sairaita koululaisia.
Lapsesta etsitään jo pienenestä pitäen kiintymyksen ja vuorovaikutuksen häiriöitä, psykiatrista diagnoosia, häntä juoksutetaan perheneuvolassa, lastenpsykiatrilla, häneen kohdistetaan kiinnipitoa, eristämistä, uhkailua, alistamista ja pakkoa. Moniammatilliset tiimit kokoontuvat hänen asioissaan. Ei ole osoitettu, että näistä keinoista olisi mitään hyötyä lapselle, päinvastoin usein vain haittaa.
Sen sijaan pieni ja rauhallinen päivähoitoryhmä ja koululuokka, hyvät harrastukset ja ennen kaikkea kannustava ja myönteinen, vanhempien kanssa yhteistyössä toimiva opettaja ovat monen lapsen pelastus.
Päättäjät elävät harhassa, että apu lapselle löytyisi lastensuojelun työäntekijän käsistä. Lastensuojelun apu on lapsen ottaminen pois kodistaan. Kuvitelman myötä tässä ihmiskokeessa liian monen lapsen elämä on mennyt pilalle, ja hän on joutunut sijaishuollossa oloihin, joista hänet pitäisi huostaanottaa.
Ei suinkaan ole kyse siitä, että lapsi saa apua liian myöhään tai aikaisin. Kyse on siitä, ettei ylipänsä auttamisen taitoa ole olemassa.
Huolirekisteri tuottaa ja muodostaa niin sanottuja vääriä positiivisia löydöksiä, jotka ovat vakava oikeusturvaongelma lapselle ja perheelle. Sen ainoaksi anniksi jää yhä uusien lasten huostanaotto ja lastenkotien liiketoiminnan kasvutavoitteiden lisääminen.
Leeni Ikonen
varatuomari
Sipoo"
"Lapsesta on tullut tarkkailun kohde päiväkodissa, koulussa ja terveydenhoidossa
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tulisi tuntea syvää huolta suunnitteilla olevista lasten ja nuorten valvonnan keinoista. Varhaiseen puuttumiseen pitäisi saada uusi keino tunnistamaan ongelmalapsi. Kahden viranomaisen huolestuminen johtaisi 'hälytykseen'.
Ennen kuin suunnittelijoiden annetaan jatkaa nuorison tasapainoisen kehityksen vaarantamista, pitäisi pohtia, mistä varhaisessa puuttumisessa on kyse. 2000-luvulta on kertynyt riittävästi näyttöä siitä, että sillä on aikaansaatu lastenkotiyrittäjien liiketoiminnan kukoistus, ei tukea lapsille.
Kannattaisi pohtia myös asenteita. Ovatko lapset todella niin pahatapaisia, että tällainen ilmiantojärjestelmä on syytä ottaa käyttöön? Onko ylipäänsä valvonta ja pakkokeinot oikea tapa kasvattaa nuoria?
Viimeisen kymmenen vuoden ajan maamme kuntiin on ajettu varhaisen puuttumisen HUOLI puheeksi -koulutusta. Vuoden 2008 alusta voimaan tullut lastensuojelulaki pohjaa tälle ajatukselle. Puuttuminen kyseenalaistaa vanhempien kasvatuskyvyn ja perustelee näin kasvatusvallan siirtoa viranomaiselle.
Sen tarkoituksena kerrotaan olevan ongelmien varhainen havaitseminen ja avun antaminen, mutta käytäntö on osoittanut, että Huoli puheeksi -menetelmän työtavat keskittyvät yksinomaan tyypittelemään ja leimaamaan lapsia.
Lapsesta on tullut tarkkailun kohde päivähoidossa, terveydenhoidossa ja koulussa. Huoli työntekijät seulovat lapsia huoliluokkiin subjektiivisten havaintojen perusteella. Kunnissamme tehdään huolikartoituksia, ja Stakes on vuosina 2001-2002 huolikartoittanut noin 30000 lasta. Huoliluokittelun kehitelleet tutkijatkin ovat ilmaisseet hätähuutonsa lasten leimaamista vastaan.
Suunnitelmat ovat ristiriidassa uusimpien tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan huostaan otetut lapset ovat syrjäytyneitä. Teini-iässä laitoshoitoon sijoitetuista pojista neljäsosa oli 23-24 vuotiaana joko työttömänä tai eläkkeellä. Varhainen puuttuminen on epäonnistunut: lapset eivät ole saaneet sellaista tukea elämälleen, joka olisi mahdollistanut oman paikan löytämisen yhteiskunnassa.
Lapsiperheitä tukevia peruspalveluja on ajettu alas, ja lastensuojelun niin sanotun avohuollon tukitoimia ei ole olemassa. Valvonnan keinoja kehitetään, mutta auttamisen keinoja ei. Huolen oikeaksi todisteluun on kehitelty kirjava joukko erilaisia keinoja, joilla maaiman terveimmistä suomalaisvauvoista saadaan puristetuksi sairaita koululaisia.
Lapsesta etsitään jo pienenestä pitäen kiintymyksen ja vuorovaikutuksen häiriöitä, psykiatrista diagnoosia, häntä juoksutetaan perheneuvolassa, lastenpsykiatrilla, häneen kohdistetaan kiinnipitoa, eristämistä, uhkailua, alistamista ja pakkoa. Moniammatilliset tiimit kokoontuvat hänen asioissaan. Ei ole osoitettu, että näistä keinoista olisi mitään hyötyä lapselle, päinvastoin usein vain haittaa.
Sen sijaan pieni ja rauhallinen päivähoitoryhmä ja koululuokka, hyvät harrastukset ja ennen kaikkea kannustava ja myönteinen, vanhempien kanssa yhteistyössä toimiva opettaja ovat monen lapsen pelastus.
Päättäjät elävät harhassa, että apu lapselle löytyisi lastensuojelun työäntekijän käsistä. Lastensuojelun apu on lapsen ottaminen pois kodistaan. Kuvitelman myötä tässä ihmiskokeessa liian monen lapsen elämä on mennyt pilalle, ja hän on joutunut sijaishuollossa oloihin, joista hänet pitäisi huostaanottaa.
Ei suinkaan ole kyse siitä, että lapsi saa apua liian myöhään tai aikaisin. Kyse on siitä, ettei ylipänsä auttamisen taitoa ole olemassa.
Huolirekisteri tuottaa ja muodostaa niin sanottuja vääriä positiivisia löydöksiä, jotka ovat vakava oikeusturvaongelma lapselle ja perheelle. Sen ainoaksi anniksi jää yhä uusien lasten huostanaotto ja lastenkotien liiketoiminnan kasvutavoitteiden lisääminen.
Leeni Ikonen
varatuomari
Sipoo"
Vastaukset 47
Vanhimmat
Ei ole aikaa etsiä koko hesaria läpi että löytäisi tuon jutun! Jo nyt on kumma kun ei jutuun saa liitettyä linkkiä mukaan!!!
Se on monesti jo käyty täällä läpi, että Hesarin yleisönosastokirjoituksiin ei ole linkkiä!
Ja tuossa se koko juttu on. Etkö osaa sitä tuosta lukea?
lisää useimmat kirjoituksensa omalle sivulleen, kun ehtii. Sinne tulet saamaan sen saakelin linkin, kun vain voit odottaa sinne asti.
http://www.knuutilaki.net/node/36
Hesarin mielipidekirjoituksia ei ole netissä, mutta kyllä Leeni kirjoituksensa sivuillaan julkaisee, kunhan ehtii.
Ei täällä kukaan linkkejä pihistele, kyllä ne laitetaan, jos ne vain ovat näkyvissä jossain.
Toisaalta en ymmärrä sitä, miksi joku nostaa niin kauhean haloon aina linkin puuttumisesta. Sama kai se lienee, mistä ko. artikkelin saa luettavakseen...
"Valvonnan keinoja kehitetään, mutta auttamisen keinoja ei. Ei ole osoitettu, että näistä keinoista olisi mitään hyötyä lapsille, päinvastoin usein vain haittaa. Onko yleipäänsä valvonta ja pakkokeinot oikea tapa kasvattaa nuoria? Huolen oikeaksi todisteluun on kehitelty kirjava joukko erilaisia keinoja, joilla maailman terveimmistä suomalaisvauvoista saadaan puristetuksi sairaita koululaisia."
Voiko tuota enää paremmin sanoa.
"Ei suinkaan ole kyse siitä, että lapsi saa apua liian myöhään tai aikaisin. Kyse on siitä, että ylipäänsä auttamisen taitoa ei ole olemassa. Päättäjät elävät harhassa, että apu lapselle löytyisi lastensuojelun työntekijän käsistä. Lastensuojelun apu on lapsen ottaminen pois kodistaan. Kuvitelman myötä tässä ihmiskokeessa liian monen lapsen elämä on mennyt pilalle ja hän on joutunut sijaishuollosa oloihin, joista hänet pitäisi huostaanottaa."
Juuri näin. Miksi näihin julkisuuteen nostettuihin väärinkäytöksiin ei puututa? Julkisuuteen nostetuista talousrikosepäilyistä kyllä aloitetaan tutkinta, mutta lasten ihmisarvo taitaa olla nollalukemissa, koska aivan riittävän suuria epäilyjä on olemassa jo lastensuojelussa tapahtuneisiin väärinkäytöksiin, mutta niistä ei välitetä. Mikä tätä maata vaivaa oikein, on oikea kysymys suuremmassakin mittakaavassa?
tätä mitä Leeni kirjoittaa. Huolimielipuolista silmälumetta koko lastensuojelu viranomaisten pyörittämänä meillä täällä suomessa. Ja lakisääteisiä peruspalveluita ajetaan sumeilematta säästöjen nimissä alas yksi toisensa jälkeen ja kukaan vastaavista ja valvovista viranomaisista ei tee yhtään mitään. Tiedetään että asiakkaita siirrettään LAITTOMASTI ELI RIKOLLISESTI lakisääteisten peruspalveluiden "ei ole tarjota, ei ole budjetoitu, rahat loppu jne" luukuilta lastensuojelun asiakasluukuille ja joissa perheen lapset tai nuoret pahimmillaan viranomaisten suorittamien rikollisten tekojen vuoksi ottavat lapset/nuoret huostaan.
Tämä Lotta S:nkin valtioneuvoston sivuilla oleva tiedotus sosiaalihuollon alaisten palveluiden järjestäminen AINAKIN (ehkä, voi olla, jne) lastensuojelun asiakaskunnalle on jo irvokkuudessaan koko demokratian ja oikeudenmukaisen kohtelun ja voimassa olevan lainsäädännön halveeraamista!
Kun Sosiaalihuoltolaki vaatii, määrää, että sosiaalihuollon alainen palvelu
(esim. kotipalvelussa laissa mainittujen syiden perusteella)
on kansalaiselle järjestettävä niin se on tämän hallinnonalan viranomaisen siis oikeastikin järjestettävä.
Palvelun järjestämisestä voi tehdä kielteisen päätöksenkin
joka on perustuttava lakiin eli mikä tahansa huuhaa päätös ei ole laillinen.
Eli se että siirretään asiakaskuntaa
esimerkiksi sosiaalihuollon alaisten palveluiden luukulta
lastensuojelun luukulle
ei edes saisi olla ilman rikosoikeudenkäyntiä mahdollista.
Eli jos viranomainen rikkoo lakia niin viranomainen myös vastaa siitä lain rikkomisesta!
Eikä niin että tehdäänpäs taas jälleen kerran
tälle toiselle hallinnonalalle (Lastensuojelulaki) lainmuutos
että vaikka tällä toisella hallinnonalalla (Sosiaalihuoltolain alainen sosiaalihuolto)
on jätetty laittomasti eli rikollisesti palvelut tarjoamatta, antamatta, järjestämättä
niin tällä toiselle hallinnonalalla (lastensuojelussa) sitten näitä toisen hallinnonalan palveluja (sosiaalihuollon alaisia lakisääteisiä palveluja)
voitaisiin ehkä
sen toisen hallinnonalan viranomaisen (lastensuojelu)
toimesta vaatia
tätä toista hallinnonalan viranomaista (sosiaalihuollon)
järjestämään....
voi .... mitä virkamieskuntaa!
Ja jos kerran tiedetään jo ihan valtiovallankin ylimmällä tasolla ja viranomaisissa
että sosiaalihuollossa asiakaskunta siirtyy laittomasti viranomaisten itsensä siirtäminä
antamattomien lakisääteisten palveluiden vuoksi
toiselle palveluluukulle,
niin eikö kaiken järjen mukaan pitäisi tehdä oikeastikin
sen ensimmäisen palveluluukun laittomasti toimiville viranomaisille jotain sanktiotoimenpiteitä tms
eikä vaan yrittää seuraavalla palveluluukulla, ehkä, parsia ja paikata
tätä ensimmäisen palveluluukun viranomaisten rikollista eli laitonta toimintaa ?
Järki hoi, äly älä plees jätä ......
Eivät päättäjät välitä edes sossujen hätähuudoista näiden asioiden suhteen. Tätä juuri pari sossua tarkoitti kirjoituksessaan Hesarissa viime viikolla, että kun peruspalveluja ei ole niin paljon kuin pitäisi, niin he joutuvat monesti väärin syytetyiksi, koska ei heilläkään ole niitä TIETENKÄÄN tarjota.
Peruspalvelujen tarjoaminen ei kerta kaikkiaan edes kuulu ls:n sosiaaliviranomaisille!
Lastensuojelun pitäisi lain mukaan tarjota avohuollon tukia, mutta kun ei niitäkään ole kaikissa kunnissa.
Tarjottu perhetyö on silloin silkkaa lumetukea asiakkaiden ongelmaan ja sen tarjoamisella pohjustetaan huostaanottoa. Sitä ei nimittäin voi tehdä, jos avohuollon tukea ei ole tarjottu. Se olisi muotovirhe ja nimenomaan sitä varten hallinto-oikeudet on alkujaan perustettu, että valvovat viranomaistoimien muodollista oikeellisuutta.
Sen takia huostaanoton sisältö, ne syyt joilla sitä perustellaan, on hallinto-oikeudessa sivuseikka, heille riittää, että huostaanottohakemuksen muotoseikat ovat oikein.
Kun siis peruspalvelut puuttuvat, lumipalloilmiö kasvaa eli yksi pieni palvelun puute kasvaa todelliseksi ongelmaksi, joka saa aikaan lisää ongelmia, perhe joutuu lopulta ls:n asiakkaaksi. Sossu tarjoaa avuksi perhetyöntekijän pohtimaan vanhempien kanssa perheen tilannetta. Kaikki tietävät jo alkuvaiheessa, että ei sillä ole mahdollisuuksia poistaa yhtään ongelmaa. Mutta sossut voivat tuon jälkeen raapustaa muotoseikat täyttävän huostaanottohakemuksen: "Äiti kärsii unenpuutteesta johtuvasta väsymyksestä ja masennuksesta. Vanhin lapsi rikkoo koulun järjestyssääntöjä ja ls-ilmoituksia on tehty. Perheelle tarjottu avohuollon tuki ei riitä poistamaan perheen ongelmia. Näillä perusteilla katsomme huostaanoton olevan lapsen edun mukainen toimenpide."
Hakemus menee kirkkaasti läpi hallinto-oikeudessa, koska siellä kyllä ymmärretään, että peruspalveluja ei ole ja koska lapsi "oirehtii" , ei ole muuta "lääkettä" kuin huostaanotto. Uskotaan, että kytevä masennus pahenee hoitamattomana ja sen myötä voi puhjeta myös vakavampia mt-ongelmia, jolloin ainakin nyt jo oireilevan vanhemman lapsen huostaanotto luullaan lapsen pelastukseksi "näissä oloissa".
Näin peruspalvelujen puute on vaihdettu huostaanotoksi.
Oikea apu olisi ollut ajoissa tarjottu apu siihen, mikä äidille aiheutti unettomuutta. Tapauskohtaisesti olisi ehkä tarvittu vauvan unikoulua, vähän parempaa taloudellista tukea edes määräaikaisesti tai ehkä kodinhoitajaa auttamaan joissain kotitöissä. Mutta koska niitä ei ole, äidin väsymys kasvoi krooniseksi, joka jo pelkästään aiheuttaa masennusta, valvomisesta kun ihmisen sisäeritys häiriintyy myös hormonitoiminnan osalta. Lopulta oikein kohdennettu täsmäapu olisi säästänyt valtavasti rahaa yhteiskunnalta ja perheen suurelta inhimilliseltä kärsimykseltä, mitä lapsen huostaanotto aina on.
Täsmäavusta ovat monet opettajat ja sosiaalityöntekijät kirjoittaneet viime vuosina Hesarin keskusteluissa.
Ei suinkaan esim. lastensuojelulain tarkoittama avohuollon tuki ole tarkoitettu muuta kuin täsmäavuksi eli juuri kyseistä ongelmaa korjaavaksi avuksi. Ei sen tarkoitus edes ole ollut tarjota peruspalveluja! Eikä peruspalveluja lasten tai aikuisten terveydenhoidossa ole edes tarkoitettu avohuollon tuiksi.
En yhtään ihmettele perheiden purnaavan ls:n tarjoamia perhetyöntekijöitä, koska ei peruspalveluja lisätä kenenkään kanssa keskustelemalla, vaan poliitikkojen pitäisi hoitaa asiat niin, että niitä on tarjolla lakien mukaan! Ei se yleensä ole edes riittävää avohuollon tukea, se ei siis yksinkertaisesti riitä avuksi mihinkään ongelmaan.
Siksi siitä käytetään nimitystä lumeapu.
Ja samoin opettajat purnaavat siitä, että perusopetuslain tarkoittama oppilaalle tarjottu tuki on oltava täsmäapua juuri sen kyseisen oppilaan tarpeeseen. Niin oli vielä 80-luvulla, jolloin Suomessa oli vielä riittävät, toimivat ja hyvin järjestetyt peruspalvelut. Mutta ei ole enää, perusopetuslakiakin on rikottu jo kauan, siitä osoituksena TudorHousen perustaminen, jonka omistaja tyytyväisenä myhäili, että tarjontaan on kysyntää. Ei kai kysyntää olisi, jos koulu ei olisi hätätilassa tukien puutteen takia.
Ja nyt oli TudorHousen kohdalla kyse vain tukiopetuksen maksullisesta tarjoamisesta, erityisopetuksen antamista he eivät vielä ainakaan mainostaneet. Viime mainittu on vielä suuremmassa hädässä kuin tukiopetus, sen puutteen takia on satoja ls-ilmoituksia tehty, vaikka lastensuojelu ei pystykään koulujen erityisopetuksen puutetta mitenkään paikkaamaan.
Ja samoin peruspalvelujen puute terveydenhuollossa on huonontanut koulujen tilannetta, koska jopa sairaalahoidon tarpeessa olevia lapsia on KOULUISSA.
Kaikki ne huostaanotot, jotka on tehty peruspalvelujen puutteen takia ovat laittomia.
Perustuslaki lupaa kansalaisille peruspalvelut.
Perustuslaissa ei sanota, että niitä olisi oikeutta korvata huostaanotoilla.
Se, että ihmiset eivät saa perustuslaillisia peruspalveluja johtaa pienestä "vaivasta" alkavaan ongelmien lisääntymiseen; esim. rahattomuus (tai mikä kenelläkin) johtaa unettomuuteen, josta seuraa yhä kasvavaa masennusta, ehkä jopa fyysisiä oireita, masennus pahenee asteittain, jonka myötä huoltajan toimintakyky rajoittuu vähitellen, hän ei jaksa enää panostaa riittävästi aikaa lapselle, joka alkaa oirehtia koulussa jne. Ei ole kyse siitä, että ihmiset eivät osaisi hakea apua, vaan siitä, että oikeaa apua ei ole olemassa.
Ls:n kontrollikoneisto panostaa lasten tarkkailuun ja huolen aiheiden etsimiseen, josta Leeni kirjoittaa aivan oikein:
"Ennen kuin suunnittelijoiden annetaan jatkaa nuorison tasapainoisen kehityksen vaarantamista, pitäisi pohtia, mistä varhaisessa puuttumisessa on kyse. 2000-luvulta on kertynyt riittävästi näyttöä siitä, että sillä on aikaansaatu lastenkotiyrittäjien liiketoiminnan kukoistus, ei tukea lapsille."
Taitaa Leeni olla ainoa järkevä ja asiantunteva ihminen tässä maassa. Hänelle suuri kiitos että jaksaa pitää näitä epäkohtia esillä ja kirjoittaa varsin selkeää tekstiä!
Täällä artikkelin osoite. Sivuilta löytyy myös muita Leenin hyviä kirjoituksia.
http://www.knuutilaki.net/node/36
Leenin lisäksi tunnen muitakin järjestelmäkriitikkoja, mutta Leenillä on eräs erittäin tärkeä kyky: taito kirjoittaa. Moni tietää ja osaa asiat, mutta ei osaa (ei siis usko osaavansa) kirjoittaa.
edes lumipallon kasvaa riittää että perhe on lapsineen nuorineen lakisääteisellä peruspalveluluukulla
ja jota ei siis kuntaviranomainen tarjoa
(joko sitä ei oikeastikaan ole järjestettynä, kuten esim. sosiaalihuollon kotipalvelu tai on jätetty budjetoimatta /lainvastaista/ tai raha on tälle vuodelle loppu jne)
ja ohjaakin rikollisesti eli lainvastaisesti suoraan lastensuojeluviranomaisen palveluluukulle.
Näin ne meillä suomessa oikeastikin ohjataan asiakkaat sinne minne asiakkaat
eivät todellakaan kuulu!
Eli surutta rikotaan lakeja ja levitellään käsiä ja voivotellaan
kun perheet voivat niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin huonosti ja
kun lastensuojelussa on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon asiakasperheitä.
Todellisuudessa siis suurin osa lastensuojelun asiakasperheistä
ei kuulu lastensuojeluun vaan ihan muille hallinnonaloille viranomaisten palveltavaksi.
___________________
http://yle.fi/alueet/helsinki/uusimaa/2008/11/lapsiperheiden_kotipalvelua_parannetaan_loviisassa_394738.html
Lapsiperheiden kotipalvelua parannetaan Loviisassa
julkaistu 26.11.2008 klo 09:17
Lapsiperheiden kotipalvelut eivät nykyisellään toteudu kunnassa lain vaatimalla tavalla.
Loviisa ryhtyy kohentamaan lapsiperheiden mahdollisuuksia saada kotipalvelua.
Kodinhoidon resurssit ovat vanhus- ja vammaistalouksien käytössä,
kun taas ahtaalle joutuneet perheet
on joko ohjattu
lainvastaisesti lastensuojelun asiakkaiksi
tai heiltä on evätty palvelu.
Loviisa selvittää Etelä-Suomen lääninhallitukselle toimenpiteet, joilla se aikoo kohentaa kotihoidon tilannetta. Henkilökunnan työaikaa aiotaan muun muassa vapauttaa entistä enemmän hoivatyöhön.
YLE Uusimaa
____________________
Mutta suomessa kun yleisesti hyväksytty kuntaviranomaisen lainvastainen eli kriminaali toiminta
niin mitäpä sitä taviskansalaiset muuta voivat kuin
levitellä käsiään, ihmetellä ja maksaa veronsa
- näille kuntakriminaaleille käytettäväksi.
Mutta yksi esimerkki siitä, miten perhe onnistutaan leimaamaan moniongelmaiseksi, on myös oikeaan osunut.
liittyy myös Leenin toinen kirjoitus, jota en ollut ennen huomannut:
"Remonttimies saa paikan 22.5.2010
Rikoksentorjuntaneuvoston mukaan nuorten tekemää väkivaltaa voidaan ehkäistä. Väkivaltarikoksia tekee hyvin pieni joukko nuoria, samoille tekijöille kasaantuu rikosten lisäksi muutakin ongelmaa, mm. työttömyyttä, päihteiden käyttöä (HS 19.5.10).
HS:n jutun mukaan asiaa tutkinut lääketieteen tohtori toteaa;
”Samalla summalla, joka vuodessa kuluu yhden sijoitetun lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle voitaisiin esimerkiksi pitää 16 perhettä mukana ennalta ehkäisevässä perhetyössä”
Miksi tohtori tarjoaa ratkaisuksi perhetyötä?
Lastensuojelun keinojen vaikuttavuudesta ei ole mitään tutkittua tietoa tai sitä on kovin vähän. Lastensuojelun toiminnasta päätetään siten puutteellisen tiedon varassa.
Tämä tarkoittaa, että panostus lastensuojeluun tapahtuu umpimähkään ja päätä pahkaa harhaluulossa lastensuojelun auttavan perhettä. Nykytilastojen valossa lastensuojelu auttaa perhettä ottamalla lapset sieltä pois. Mikäli tämä harhaluuloihin perustuva kupla saa jatkua, maamme lapsista on kohta yhden ikäluokan verran kierrätetty lastenkodeissa ja muissa epämääräistä hoitoa tarjoavissa paikoissa.
Lastensuojelun työtavat perustuvat työntekijän omiin ennakkoluuloihin ja ennakkokäsityksiin perheen tilanteesta. Kun asiakasta ei haluta kuulla aidosti, auttamisen työ vinoutuu heti alkumetreillä. Työntekijä alkaa rakentaa omia kuvitelmia, tekee vääriä johtopäätöksiä ja syyllistää vanhemmat lapsen ongelmista. Syyllistämisen tekniikoita on tutkinut mm. sosiaalityön professori Bo Edvardsson Örebron yliopistosta. (http://www.diva-portal.org/smash/search.jsf).
Työtavat vääristyvät, kun ongelmien ratkaisun sijaan haetaan syyllistä.
Oululaisen koulun opettaja tuomittiin sakkoihin oppilaansa haukkumisesta kusipääksi, paskahousuksi, räkänokaksi, adhd -tapaukseksi ja penikaksi. Liian monen ammatillisen, psykiatrista osaamista tarjoavan perhekodin kasvatustapoihin kuuluu lapsen uhkaaminen, eristäminen ja vanhempien panettelu.
Pitäisikö vanhempien syyllistämisen sijasta katse kääntääkin ns. ammattilaisiin eli opettajiin, lastenkotien hoitohenkilökuntaan, lastenpsykiatrisiin hoitolaitoksiin, lastensuojelun työntekijöihin ja käynnistää ennalta ehkäisevää työtä heidän parissaan? Tämän työn tarkoituksena olisi torjua ne mittavat vahingot, joita asennevammaiset työntekijät saavat aikaan lapselle ja tämän perheelle. Siis ennalta ehkäisevää perhetyötä perheen ulkopuolella.
Leeni Ikonen
varatuomari"
että lumeapua mainostetaan noinkin arvovaltaiselta taholta "ennaltaehkäiseväksi perhetyöksi".
Hyvä, että Leeni on tarttunut siihen. Mutta kun tuollaisiin harhaluuloihin ja oletuksiin perustuu KAIKKI ls-työ nykyisin. Ihmiset, jotka sitä kehuvat, eivät ole perehtyneet yhden ainoaan yksittäistapaukseen, miten kaltoin koko perhettä kohdellaan ls:n rattaissa.
Sijaishuollon edustajia kyllä kuunnellaan, vaikka heilläkään ei ole yhtään todellista tietoa, mitä TODELLISTA apua lapsi tai vanhemmat ovat saaneet ennen huostaanottoa ja vanhempien osalta tietämättömyys koskee myös aikaa huostaanoton jälkeen. Jos jossain palaverissa sijari kuulee mainittavan esim. hienosta keskusteluavusta, niin ei hän tiedä, millaista "apu" todellisuudessa on.
Huono, mielivaltainen sossu toimii samoin kuin tänne joskus eksyvä kaikkein matalaotsaisin häirikkö:
"pyrkivät lokeroimaan asiakkaansa ennalta määritellyksi vakiotyypeiksi ja siten toimivat yhdenvertaisuuden ja syrjinnän kiellon säännöksiä vastaan."
Yllä oleva on lainaus Leenin kirjoituksista.
No jopas!
Hyvä Leeni! Pakko todeta heti, että nyt on Helsingin Sanomat julkaissut pitkästä aikaa jotain ihan muuta kuin särmätöntä sopupuhetta. Juuri noin! Ongelmat pitää poimia esiin, eikä ryhtyä niitä nolona peittelemään.
Lastensuojelun keskusteluilmapiirissä Leeni Ikosen puheenvuoro on terhakka! Latteuksia olemme saaneet viime aikoina lukea ihan tarpeeksi.
En osaa hirveästi kehua esimerkiksi Helsingin Sanomien toimittaja Päivi Repoa ongelmien tunnistajana ja nimeäjänä. Hän siloittelee, pyöristelee, pehmentelee. Ongelman ydin karkaa käsistä. Juttu luiskahtaa sivuraiteelle. Mutta silti on hienoa, että hän kirjoittaa lehdessä niistä vaikeuksista, joita lapsiperheet lastensuojelussa ovat kohdanneet. Edes jotain.
Mutta Leeni Ikonen tuo mielestäni tuossa puheenvuorossaan esiin sellaisiakin painotuksia, joista ei ole aiemmin edes julkisesti puhuttu. Lukijalle syntyy vaikutelma, että hänen kirjoituksensa viitoittaa tietä keskustelulle ja ongelmien tarkastelemiselle. Kun joku ensi kerran sanoo asian ääneen, sen jälkeen muutkin uskaltautuvat tarkastelemaan samaa asiaa.
"Hän siloittelee, pyöristelee, pehmentelee. Ongelman ydin karkaa käsistä. "
Se on Hesarin tavallista linjaa ja aika ärsyttävää sinällään. Se yrittää olla ihan kuin jokaiselle-jotakin, koko kansan lehti, liikaa miellyttää kaikkia ja siksi ei puhuta asioista suoraan, niiden oikeilla nimillä. Esim. HS ei ole vielä sanonut yhdestäkään huostaanotosta suoraan, että se on laiton, vain ilmaisu turha hyväksytään.
" Leeni Ikonen tuo mielestäni tuossa puheenvuorossaan esiin sellaisiakin painotuksia, joista ei ole aiemmin edes julkisesti puhuttu. Lukijalle syntyy vaikutelma, että hänen kirjoituksensa viitoittaa tietä keskustelulle ja ongelmien tarkastelemiselle."
Huomasin saman ja yleisönosastokirjoituksissa toisaalta Hesari arvostaa uusia näkökulmia, se ei julkaise samasta aiheesta peräkkäisiä kirjoituksia, jos ne junnaavat sisällöltään paikallaan. Ehkä tuon takia Leenin juttu pääsi läpi suorapuheisuudestaan huolimatta.
Helsingin Sanomat ei ehkä yritä olla tasapainottelija, kaikille vähän, mutta ei kenellekään kylliksi. Toki tuo on lopputulos, mikä Hesarissa on nähtävissä ja luettavissa, mutta se tuskin on tarkoitus. Tuollainen lehti vain on, jalommista päämääristä huolimatta.
Mutta. Olen satavarma, että helsingin Sanomat ei nolostele tunnustaa sitä, että se haluaa säilyttää yhteiskuntarauhan, status quon, nykyisen voimien "tasapainon". Helsingin Sanomat ei tahdo aiheuttaa myrskyä. Suomessa tuota ajattelutapaa pidetään kunnioitettavana ja tavoiteltavana päämääränä. Mutta minä en ymmärrä sitä. Miksi enää elää hissunkissun jälleenrakennus- ja kylmän sodan vuosia? Nyt tässä maassa pitäisi jo voida puhua, niin lastensuojelusta kuin muustakin.
maassa kaikessa politiikassa. Se on ehdoton poliitikkojen vaatimus:
"Helsingin Sanomat ei tahdo aiheuttaa myrskyä. Suomessa tuota ajattelutapaa pidetään kunnioitettavana ja tavoiteltavana päämääränä. "
Halutaan esittää, miten hyvin kaikki on, meillä on muka sananvapaus, eikä räväköitä mielipiteiden ilmaisuja ei näy muka siksi, koska ihmisillä ei ole pahemmin purnattavaa. Heh heh!
Minulle väitettiin jo vuosia sitten, että ryhmäkanteen teko on Suomessa kielletty. En ole jaksanut koko Suomen lakia läpi kahlata, mutta en ole löytänyt väitteelle vahvistusta. Jos se todella pitää paikkansa, on se merkittävä puute ihmisten mahdollisuudessa vaikuttaa asioihinsa.
Kiinnittäkääpä huomiota esim. siihen, jos uutisissa kerrotaan jostain mielenosoituksesta, on aiheena luonnonsuojelu, korkeintaan jokin palkkakiista, mutta ei koskaan poliitikkojen tekemät päätökset ja viranomaistoimet. Sellainen on niin suuri ihme, että se mainitaan historian kirjoituksessakin. Viimeksi sellainen on nähty edellisen laman aikaan. Mutta ei silläkään mielenosoituksella niin ihmeellistä vaikutusta ollut, monet yksityisihmiset maksoivat poliitikkojen tunaroinnista parikymmentä vuotta, ennen kuin heidän velkataakkaansa helpotettiin. Ja moni ehti mennä hautaan, koska yksityisihmisethän lopulta laitettiin laman maksajiksi.
Näistä asioista tulee mieleeni aina entinen esimieheni eräässä valtionhallinnon työpaikassa; hän vastusti voimakkaasti yleensä mielenosoitusten järjestämistä mistään aiheesta. Hänen mielestään mielenosoitus oli moukkamaista, sivistymätöntä käytöstä siihen osallistuvilta ja mitä kaikkea lienee ollutkaan. Sitä pidetään siis huonona käytöksenä ja asiat pitäisi hoitaa rauhallisen pehmeästi keskustellen, ihmisten elämän kurjistamisesta ei saa suuttua.
katso Finlex laki
Ryhmäkannelaki
1 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan kuluttaja-asiamiehen toimivallan mukaisessa laajuudessa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisen riita-asian käsittelyyn ryhmäkanteena. Lakia ei kuitenkaan sovelleta arvopaperimarkkinalaissa (495/1989) tarkoitetun arvopaperin liikkeeseenlaskijan tai julkisen ostotarjouksen tekijän menettelyä koskevassa riita-asiassa.
---------------------
Siitä on siis poistettu oikeus ryhmäkanteen tekoon kaikissa muissa asioissa, etunenässä tietysti se, että viranomaisrikoksiin päästäisiin puuttumaan millään tavalla.
Kyttäys on tunnetusti sellaisten ihmisten hommaa, jotka eivät tiedä eivätkä osaa mitään muuta.
DDR:ssä nämä toisten kyttääjät tuhosivat koko maan kansantalouden ja eetoksen.
Nyt sama on tapahtumassa Suomessa- vieläpä poliitikkojen ja päättäjien sponsoroinnilla.
Menkää nuoret oikeisiin töihin älkääkä ruvetko vakoojiksi niin ei tarvitse hävetä. Sitten kun lastensuojelun ja VARPU:n aiheuttama tuho aikanaan paljastuu.
Ikonen oli otsikoinut lasten tarkkailua kritisoivan artikkelinsa silmukka kiristyy.
Vanhempien ja lasten tukemisesta ja auttamisesta on siirrytty tarkkailuun ja rankaisemiseen.
Lapsia rangaistaan huostaanotolla vanhempien köyhyydestä, kuvitellusta" poikkeavuudesta" tai "ärsyttävyydestä" eli vaikkapa siitä, että vanhempi uskaltaa vaatia lapselleen lakisääteisiä peruspalveluja.
Jo pitkään vanhemmat ovat roikkuneet lastensuojelun löysässä hirttosilmukassa, jota kiristetään entisestään.
Pitäisikö hirttotuomiolla uhattujen lähteä pois maasta kun henki vielä pihisee sen sijaan, että käyttävät viimeiset henkosensa " hei, meitä hirtetään"- päivittelyyn?
"Pitäisikö vanhempien syyllistämisen sijasta katse kääntääkin ns. ammattilaisiin eli opettajiin, lastenkotien hoitohenkilökuntaan, lastenpsykiatrisiin hoitolaitoksiin, lastensuojelun työntekijöihin ja käynnistää ennalta ehkäisevää työtä heidän parissaan? Tämän työn tarkoituksena olisi torjua ne mittavat vahingot, joita asennevammaiset työntekijät saavat aikaan lapselle ja tämän perheelle. Siis ennalta ehkäisevää perhetyötä perheen ulkopuolella."
Hyvä ehdotus. Lastensuojeluviranomaiset ja ls-laitosten hoitohenkilökunta tuntuvat kaipaavan kipeästi Hurtigin mainostamaa perhetyötä. Ohjatkaamme perhetyöntekijät heille.
Olisiko kuitenkin niin, että kouluilla ei ole muuta keinoa ehkäistä lasten kouluhäiriköintiä kuin tekemällä lastensuojeluilmoituksia. Eli lastensuojeluilmoitukset olivatkin lääke kouluissa tapahtuvaan, lasten häiriökäyttäytymiseen.
järjestelmässähän ei ole vikaa
vaan aina se vika on lapsissa heidän vanhemmissaa jne
järjestelmä toimii moitteettomasti vaikka
- erityisten oppijoiden inkluusio on epäonnistunut jo alkumetreillä
- oppilasmäärät ovat jatkuvasti ylisuuria
- jopa luokkien ilmamäärää ei ole mitoitettu nykyisille oppilasmäärille
- epäpäteviä opettajia on entistä enemmän
- sijaisia ei saa palkata
- lomautetaan ja yhdellä opettajalla voi olla jopa sata oppilasta opetettavanaan kahdenkin viikon ajan
- koulujen henkilökunta ja koulujen läsnäoleva aikuisväestö on nykyään minimissä
- henkilökohtaisia avustajia, koulunkäyntiavustajia jne ei anneta oppilaille jotka niitä tarvitsevat
- kouluilla ei ole terveydenhuollon henkilökuntaa paikalla riittävästi
- terveydenhuollon tarkastuksia laiminlyödään
- alati oppilasmäärältään suurenevia ghettokouluja (häly, melu ja meteli yliittyvät yli sallittujen desib, opettajat ja oppilaat eivät enää tunne toisiaan jne jne)
ja
niin
edelleen
järjestelmässä ei siis ole ainakaan mitään vikaa vikaa vikaa vikaa vikaa vik aa aa aa a a
Hesari, eli Suomen Pravda on yksi niistä, jotka suojelevat sossuja ja muita rikollisia.
Hesain mielipidepalstalla oli tänään mielipidekirjotus aiheena miesten huono asema huoltajuukiistoissa.
Laitoin Anja Hennuniemen kirjoituksen Väärä kuva isistä. Ei meenyt kauankaan aikaa, kun koko aihe poistettiin.
Laitoin kommentin myös varatuomari Leeni Ikosen avaamaan keskusteluun, jossa lainasin Leeni Ikosen kirjoitusta perheiden ja koululaisten ongelmista.
Yllätys yllätys kirjoitusta ei julkaistu.
Ihmettelen. että varatuomari Leeni Ikosen mielipiteeseen , jonka hän oli kirjoittanut klo 11.19.
Kirjoitin oman kommenttini, jossa lainasin Leeni Ikosen kirjoitusta lasten ja vanhempien kyykyttämisestä ja pompottelemista luukulta luukulle klo 18.59 otsakkeella Särjetyt sydämet. Nimimerkki Rikkinäiset lapset.
Kävin tarkistamassa klo 21 45, oliko kirjoitusta julkaistu. Leeni ikosen avaukseen ei ollut julkaistu yhtään mielipidekirjoitusta.
En tiedä oliko kysymyksessä Leeni Ikosen oma kirjoitus, koska nimimerkki oli nn 13.9.2010 klo 11.19.
linkki mielipidekirjoitukseen johonka ei ole yhtään kommenttia
Leeni Ikosen aiheena oli Varhainen puuttuminen on epäonnistunut, lapset eivät ole saanet sellaista tukea elämälleen, joka olisi mahdollistanut oman paikan löytämisen yhteiskunnassa.
Lapsiperheitä tukevia peruspalveluja on ajettu alas ja lastensuojelun avohuollon tukitoimia ei ole olemassa.
Jostain syystä linkki jäi pois.
Laitoin toisenkin lyhyen kommentin, mutta sitkään ei julkaistu.
Täytyy pohtia, mikä rikolliskopla tätä yhteiskuntaa pyörittää?
Toivottavasti linkki toimii.
http://www.hs.fi/keskustelu/Silmukka kiristyy lasten kohdalla/message.jspa?messageID=5419207&userThreadMode=tree
---
että heillä ei ole päivitykset kohdallaan kun minunkin kirjoitukset tulivat siis monen tunnin viiveellä tai vasta seuraavana aamuna.
Ongelmien ennaltaehkäisyn ja tuloerojen tasoittamisen korvannut huostaava kontrollipolitiikka on ollut lastensuojelussa vallalla jo kaksikymmentä vuotta ja siihen on syydetty rahaa miljoonia euroja.
Mitä tällä masiivisella investoinnilla on saatu aikaan? Missä ovat tulokset?
asialle!
Sieltäkinhän sitä lastensuojelun tuloksellisuutta voisi alkaa kyselemään, verovaroille.
Eli huoli on nyt suurempi kuin koskaan: Pannaan kaikki voimat ja hyväntekeväisyysjärjestöt ajamaan lapset sijoituspaikkoihin, vauvoista 17-vuotiaisiin. Siinä syntynee samalla vankila-ainestakin, joten on syytä ruveta puuhaamaan yksityisiä vankiloita.
Koko lastenkasvattaminen on nyt ulkoistettavissa.
-Mutta voikohan kuluttaja-asiamiehelle ilmoittaa tuloksettomista ja virheellisistä hoidoista ja tuotteista?
näkyy tulevan kommentteja!
A A 12.9.2010 00:04
Teini-iässä huostaanotettujen poikien tulevaisuus ei tutkimuksen valossa näytä hyvältä. Kelan tuoreesta Perhepiirissä-tutkimuksesta selviää, että huostaanotetuista teini-ikäisistä pojista 80 prosenttia ei ollut peruskoulun jälkeen opinnoissa kiinni. Korutonta kertomaa on myös se, että näistä pojista oli 23-24-vuotiaana neljäsosa joko työttömänä tai eläkkeellä. Lisäksi neljäsosa teini-iässä laitoshoitoon sijoitetuista pojista oli kokonaan yhteiskunnan ulkopuolella, sillä heistä ei ollut rekistereissä mitään tietoa.
Huostaanotetut tytöt selviävät poikia paremmin, vaikka teini-iässä huostaanotettujen tyttöjen koulutustaso jäi myös alhaiseksi. Parhaiten huostaanotetuista lapsista menestyivät alle 12-vuotiaana huostaanotetut tytöt.
Huostaanotettujen lasten tilannetta tutkineen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Tarja Heinon mukaan tärkeää olisi, että perheet uskaltaisivat hakea apua ajoissa.
Perheen ongelmat eivät useimmiten synny vasta sitten, kun lapsi on murrosikäinen, vaan ne ovat olleet nähtävissä jo aikaisemmin. Pienet lapset - pienet murheet, isot lapset - isot murheet -sanonta pätee epäilemättä tässäkin. Tukea tarvitsevan murrosikäisen ongelmat kasvavat usein niin suuriksi, että ulkopuoliseen apuun ollaan vasta sitten valmiita kääntymään.
Huostaanotettujen lasten määrä on ollut jatkuvassa kasvussa ja etenkin murrosikäisten huostaanotot ovat kasvaneet nopeasti. Kaikkiaan huostaanotettuja lapsia ja nuoria arvioidaan olevan 10 000.
Nuorten huostaanottojen suuri määrä kertoo paitsi perheiden ongelmien lisääntymisestä myös siitä, että varhaisen tuen palveluita ei ole riittävästi. Huolestuttavaa on, että huostaanottoa on voitu tarjota avuksi uupumuksesta kärsiville vanhemmille tai perheille jotka hakevat terapiaa murrosikäiselleen.
Perheiden tukemisessa on ilmiselviä puutteita, mikäli vanhemmat eivät uskalla ajoissa lähteä hakemaan apua perheen ongelmiin pelätessään, että ainut tarjottava apu on juuri huostaanotto. Kasvavat huostaanotot ovat silloin oire avohuollon palveluiden riittämättömyydestä.
Lasten ja nuorten varhaisen tuen saamisen puute tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi. Sitä osoittavat huostaanotettujen teini-ikäisten poikien synkeät tulevaisuuden näkymät.
http://www.ksml.fi/mielipide/keskustelupalsta/posts/list/19301.htm
Lastensuojelun mielipuolinen logiikka kääntää tämänkin tutkimuksen mielipuolisten "työmenetelmiensä"(= huostaanotto ratkaisu joka asiaan) tueksi eli ratkaisuksi peruspalvelujen puutteeseen, ammattitaidottomaan lastensuojeluun ja valvomattomaan sijaishuoltoon tarjotaan alle 12- vuotiaiden huostaanottojen lisäämistä! Tämä kauhuskenaario on jo totta esim. ajoissa kotiin- kampanjan muodossa.
-kampanja on osa sitä valhepropagandaa, jota ls:sta pidetään yllä.
Suomalaislapsilla ei ole enää ensisijaista oma koti ja omat vanhemmat, vaan pelkkä peruspalvelujen tarve voi leimata vanhemmat epäilyttäviksi, samoin kuin heidän tietty ideologiansa. Tiettyä suomalaistamiskampanjaa on epäilty myös itäisessä naapurissa. Siihen en osaa sanoa muuta kuin ihmetykseni venäläis-suomalaisen pojan huostaanoton purusta sen jälkeen kun Venäjän lapsiasiavaltuutettu puuttui lapsen kohteluun. Eihän huostaanoton purku olisi ollut mahdollista, jos sekin huostaanotto olisi ollut niin helvetin perusteltu ja tarkkaan harkittu kuin annetaan kaikkien ls-toimien olevan.
Tällaista lasten kohtelua ei länsimaissa ole nähty kuin natsi-Saksassa ja nyt suomalaisessa ls:ssa.
Näiden lastensuojelijoiksi tekeytyvien "puolueettomien tarkkailijoiden", " tutkijoiden" ja " arvioijien" on hyvä muistaa että bakteereina pitämänne ls- perheet ja lapset katsovat teitä "mikroskooppienne" läpi ja NÄKEVÄT.
Lasten väkivaltakokemukset kotona ja sijaishuollossa: Lapsihritutkimus 2008 uudelleen tutkittuna.
Elonen ja Pösö (2010) tarkastelivat kodin ulkopuolelle sijoitettujan lasten kokemaa väkivaltaa, jonka aiheuttajina olivat heitä hoitavat aikuiset.
Artikkelissa vertailtiin kodin ulkopuolelle sijotettujen lastn väkivaltakokemuksia kotona asuvien lasten kokemuksiin.
Herää kysymys suoritetaanko tutkimuksia tarkoitushakuisesti ja joidenka pohjalta voidaan suorittaa huostaanotto, tai sijoitus.
Tutkimuksessa viitataan Minna Piispaan ja Markku Heiskaseen, jotka ovat olleet "uranuurtajia" naisiin kohdistuissa väkivaltatutkimuksissa.
Tilastokeskuksen mukaan naisuhrien määrä oli vuonna 1997 alle kaksi tuhatta, mutta jostain syystä luku kasvoi ensin 90.000 sitten 285.000 ja vuonna 200 Imagelehdessä 7/2007 lukumäärä oli jo 550.000.
Mikäli tutkijat tekevät tutkimuksia "tilaustyönä" ei tarvitse ihmetellä miksi lapsia ja nuoria huostaanotetaan ja sijoitetaan.
Lue koko juttu.
http://yp.stakes.fi/FI/keskustelu/100407.htmhttp://yp.stakes.fi/FI/keskustelu/100407.htm
---
Kiira Marjala vastasi Leeni Ikosen mielipidekirjoitukseen Helsingin Sanomissa. Marjalan kirjoitus julkaistiin lehden mielipideosastossa torstaina 16.9.2010.
Hänen kirjoituksensa otsikko on: "Joskus vain viranomainen välittää."
Vantaalainen Marjala aloittaa oman titteliluettelonsa TIETYSTI termillä "äiti" (aivan kuin tässä yhteydess sitä tarvitsisi tuoda esiin, sillä hänhän ei tietenkään puhu kirjoituksessaan omista lapsistaan, vaan vieraiden kauhukakaroista). Muita titteleitä ovat fil. maist., opettaja ja erityisopettajaopisk., joista vain tuo "opettaja" olisi yksin hyvin riittänyt kuvaamaan, mistä on kyse. Muu silkkaa ilmapallon puhallusta, pullistelua.
Marjala ei nähtävästi kauheasti pitänyt Leeni Ikosen ajatuksista.
Marjala kirjoittaa, että varhainen puuttuminen on onnistunut, kun YKSIKIN lapsi on saanut apua.
No oho! Jopa Suomi ja suomalaiset ovat kyvyttömiä huolehtimaan lapsistaan ja kansalaisistaan, jos sen turvaamiseksi tarvitaan varhaisen puuttumisen nimissä nykyinen kyttäyskoneisto, joka on toimintatavoiltaan epäinhimillinen, fasistinen. Varhainen puuttuminen nykymuodossaan ei puhu perhearvojen ja inhimillisyyden puolesta, vaan turvaa rautaisen ja kylmän koneiston etuja.
Marjala moittii mielipidekirjoituksessaan oppilaiden vanhempia. On olemassa pahoja koteja ja sitten on ne hyvät kodit. Tuli mieleen, että mitä hänen oppilaansa ja oppilaiden vanhemmat mahtavat kirjoituksen jälkeen opettajastaan ajatella...
"Teini-iässä huostaanotettujen poikien tulevaisuus ei tutkimuksen valossa näytä hyvältä. Kelan tuoreesta Perhepiirissä-tutkimuksesta selviää, että huostaanotetuista teini-ikäisistä pojista 80 prosenttia ei ollut peruskoulun jälkeen opinnoissa kiinni. Korutonta kertomaa on myös se, että näistä pojista oli 23-24-vuotiaana neljäsosa joko työttömänä tai eläkkeellä. Lisäksi neljäsosa teini-iässä laitoshoitoon sijoitetuista pojista oli kokonaan yhteiskunnan ulkopuolella, sillä heistä ei ollut rekistereissä mitään tietoa."
Kuulkaa. Tuossahan on kyse JÄLKIHUOLLON ongelmasta! Näyttää siltä, että täysi-ikäisiksi saakka huostaanotettuina ja yleensä siis laitoksissa eläneet pojat eivät saa lastensuojelulain takaamaa JÄLKIHUOLTOA!
Onko mikään media ja kukaan haastatelluista tutkijoista ja asiantuntijoista tarkastellut ongelmaa nimenomaan jälkihuollon asiana?
Helsingin Sanomat uutisoi jo vuonna 2006, että suurin osa Suomen kunnista laiminlyö lastensuojelun jälkihuoltoa.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suurin osa kunnista laiminlyö lastensuojelun jälkihuoltoa/HS20060918SI1YO013n3
Jälkihuolto, joka noille syrjäytyneille nuorukaisille lainkin mukaan kuuluu, on eräs hyvä esimerkki lastensuojelun rappiosta.
Ei kai mikään ole enää helpompaa ja kätevämpää viranomaisille pitää nuoret miehet oikeilla raiteilla ja mukana yhteiskunnassa kuin jälkihuolto? Sehän on heille legitiimi väline hoitaa ja huoltaa noita nuorukaisia! Silti koneisto eli erilaiset viranomaiset eivät osaa sitä käyttää!!
Kelan Perhepiirissä-kirja, josta viime päivinä on kohistu julkisuudessa, kertoi myös kuinka muutaman vuoden kuluttua lapsen huostaanotosta monet äidit joutuvat TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEELLE. Se tarkoittaa sitä, että nämä äidit eivät todennäköisesti pysty kovin hyvin tukemaan poikiaan. Ja tämän yhteiskynta tietää, tieto löytyy Perhepiirissä-kirjastakin. SILTIKÄÄN EI JÄLKIHUOLTO TOIMI! Tämä on uskomatonta välinpitämättömyyttä.
Se, miksi tutkijat puhuvat vain poikien äideistä (isiä ei siis mainita), johtuu tietysti siitä, että huostaanotetuilla pojilla ei tyypillisesti ole isää. He ovat yksinhuoltajaäitien lapsia. Totaaliyksinhuoltajien.
Jos yksikin lapsi on saannut apua on onnistuttu. Entä ne muut lapset ?
Varhainen puutuminen on tullut monille viranomaisille pakko-oireeksi.
Pakko-oireinen häiriö (OCD, Obsessive-compulsive disorder) on psykiatrinen häiriö, joka luokitellaan ICD-10 tautiluokituksessa ahdistuneisuushäiriöihin. Pakko-oireinen häiriö ilmenee monissa muodoissa, mutta useimmiten se esiintyy pakonomaisena huostaanotto haluna , joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta huoli uhkalta . Joillakin viranomaisilla on pakonomaisia tai ahdistavia ajatuksia perheitä kohtaan ja esimiehet ei tunnu välittävän tästä pakko-oire ongelmasta . Pakko-oireesta kärsivät viranomaiset tulisi vapautaa vastuustaan välittömästi.
Huolirekisterin lisäksi Helsingin Sanomissa on viime aikoina puhuttu myös Kelan Perhepiirissä-kirjasta.
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/060910100422NS?opendocument
HS julkaisi kirjan pohjalta pääkirjoituksen maanantaina 13.9.2010. Pääkirjoitus enteilee sitä, että nyt alkaa kuulkaa tulla pikku lasten huostaanottoja! Huostaanotot eivät siis vähene, vaan lisääntyvät edelleen. Ja ne koskevat jatkossa selvemmin pieniä lapsia.
Pitää koettaa saada tuo kirja luettavaksi.
Näyttäisi siltä, että kirjan sisältöä ruodittaessa ei ole tajuttu sitä, kuinka selvästi huostaanotot kohdistuvat yksinhuoltajaäitien perheisiin. Helsingin Sanomat nimittäin viittaa tähän pääkirjoituksessa parissa kohdassa. Lehti kertoo, että yli 90 prosenttia huostaanotettujen lasten ÄIDEISTÄ sai toimeentulotukea ennen huostaanottoa. Toiseksi, lehti hämmästelee, kuinka moni ÄITI joutuu huostaanoton jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle, muutaman vuoden kuluessa.
Lastensuojelu - ja ehkä aivan erityisesti huostaanotot - ON myös sukupuolikysymys.
Maanantaista pääkirjoitusta en enää löytänyt Helsingin Sanomien nettisivuilta.
Nuorten miesten syrjäytymisongelman ydin on mielestäni tässä: Miten yhteiskunta voi olettaa, että sairaat ja köyhät yksinhuoltajaäidit pystyvät tukemaan laitoksissa teinivuotensa eläneitä poikiaan?
"Elonen ja Pösö (2010) tarkastelivat kodin ulkopuolelle sijoitettujan lasten kokemaa väkivaltaa, jonka aiheuttajina olivat heitä hoitavat aikuiset.
Artikkelissa vertailtiin kodin ulkopuolelle sijotettujen lasten väkivaltakokemuksia kotona asuvien lasten kokemuksiin.Herää kysymys suoritetaanko tutkimuksia tarkoitushakuisesti "
Pösön aiempi tuotanto on niin rehtiä, etten usko lapsitutkimusvirheen tahallisuuteen.
Mutta käsittääkseni tietyt lastensuojelupiirit yrittivät kyllä muutamia vuosia sitten saada aikaan tahallisen virheellistä biovanhemmat leimaavaa tutkimusta. Muistaakseni Kallandia yritettiin saada mukaan projektiin. Kuka muistaa ja osaa kertoa tästä enemmän?
Olen useamman kerran haksahtanut pyytämään apua sossuilta. Virhe, jota en enää tee. Kokemukset voi kiteyttää kahteen lauseeseen.
a)Minua ei kuunneltu eikä kuultu, ei lapsena eikä aikuisena. Sossutädit luulivat tietävänsä minua paremmin, mikä minua vaivasi ja minkälaista apua tarvitsin.
Tästä työtyylistä seuraa kohta
b)Sossujen kanssa tekemisiin joutuminen, vapaaehtoinenkin johtaa monenmoisiin sotkuihin ja lisävaikeuksiin, jopa elämänmittaisiin. Siksipä
Ei kannata olla tekemisissä.
Kyseisestä tuoreesta väkivaltatutkimuksesta on kirjoitettu ihan parina viime päivänä tämän palstan ketjuissa.
Professori Timo Saloviita
http://users.jyu.fi/~saloviit/
arvostelee Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä tutkimuksen tulosten luotettavuutta ja johtopäätöksiin päätymistä:
http://yp.stakes.fi/FI/keskustelu/100407.htm
Otsikko on:
"Lasten väkivaltakokemukset kotona ja sijaishuollossa: lapsiuhritutkimus 2008 uudelleen tulkittuna"
Ja itse tutkimus on tässä:
Ellonen, Noora & Pösö, Tarja: Lasten väkivaltakokemukset lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä. Yhteiskuntapolitiikka, 75 (2010):1, 34 - 43.
Saloviita toteaa näkee sijaishuollossa parannettavaa lasten turvallisuuden näkökulmasta:
"Erilaisen aikavälin takia lapsiuhritutkimuksen kyselylomake ei näköjään anna mahdollisuutta tehdä luotettavia vertailuja. Ellosen ja Pösön (2010) esittämiä tuloksia voisi tulkita myös toisin päin: suhteellisen pienellä aikavälillä sijoituslapset olivat kokeneen runsaasti väkivaltaa. Mitään yllättävää ristiriitaa aikaisempien tulosten kanssa ei siten voi todeta. Myös kirjoittajien jakamat kiitokset laitostyöntekijöiden koulutuksesta ja pätevyydestä sekä sijaisperheiden valinnan onnistumisesta jäävät näiltä osin perustelematta."
Kasvatustieteiden professori Saloviita siis kirjoittaa, että sijoituslapset olivat kokeneet itse asiassa RUNSAASTI VÄKIVALTAA.