... olet raskautesi aikana pillahtanut itkuun? Lähipiiri pitää minua jo varmaan aivan tärähtäneenä, kun itku pääsee mitä hölmöimmistä asioista... :) Siksi olisikin kiva kuulla, että joku muukin on itkeä tirauttanut jostain vähän vähäpätöisemmästäkin syystä, joku muukin kuin minä!
Viikkoja on nyt 30 2, ja tuntuu että itkuisuus on saavuttanut uuden huipun. Välillä oli jo parempi, alkuraskaudessa olin hirveä itkupilli. :)
Olen itkenut mm. siksi, että mies oli laittanut sänkyyn petivaatteita vaihtaessaan lakanan, joka ei väriltään sopinut NIIN YHTÄÄN pussilakanoihin. Siten olen pillahtanut parkuun, kun raastoin porkkanoita, ja se yksi oli niin pieni ja söpö, että sitä oli kauhean surullista raastaa. Hei ihan oikeasti. :D Mies minulle vain nauraa, ja siitäkös se uusi itku pääsee, kun mies ei minua ymmärrä eikä ota ikinä vakavasti! Ja puolen tunnin päästä sitten hävettää...
Pliis, kanssasiskot, sanokaa, että teidänkin mielenterveytenne on järkkynyt, ei vain minun! :)
Viikkoja on nyt 30 2, ja tuntuu että itkuisuus on saavuttanut uuden huipun. Välillä oli jo parempi, alkuraskaudessa olin hirveä itkupilli. :)
Olen itkenut mm. siksi, että mies oli laittanut sänkyyn petivaatteita vaihtaessaan lakanan, joka ei väriltään sopinut NIIN YHTÄÄN pussilakanoihin. Siten olen pillahtanut parkuun, kun raastoin porkkanoita, ja se yksi oli niin pieni ja söpö, että sitä oli kauhean surullista raastaa. Hei ihan oikeasti. :D Mies minulle vain nauraa, ja siitäkös se uusi itku pääsee, kun mies ei minua ymmärrä eikä ota ikinä vakavasti! Ja puolen tunnin päästä sitten hävettää...
Pliis, kanssasiskot, sanokaa, että teidänkin mielenterveytenne on järkkynyt, ei vain minun! :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mä söin meidän viimeiset murot eikä niitä jäänyt miehelle. Ei se niitä kyllä halunnutkaan, mutta kyllä sen takia muutama kyynel piti tirauttaa... :)
Toi porkkana juttu oli kyllä yli söpö :) Olen varmasti herkistynyt monta kertaa kun näen jotain kaunista luonnossa...ennenkin olen ollut herkkä luonnon kauneudelle mutta nyt vielä herkempi. Itkuun pillahdan jos yritän laulaa vatsassa olevalle mussukalle eli itkuvirsiä voin ainoastaan laulaa ;) Ajattelen hetkeä jona saan vauvan rinnalleni (esikoinen) niin heti alkaa itkettämään, nytkin...ajattelen vauvan isän onnea ja mummon malttamatonta odotusta, kaikki se itkettää. Mulla nyt tasan 30 viikkoa täynnä. Itkettää kun vauvan mummo haluaa ostaa vauvalle toppapuvun ja valita sen ihan itse (kunhan ei ole mustaa, punaista, pöllöjä tai kissoja)...kaikki tuo on niin herttaista. Suruitkuja ei ole tullut varmaan mistään, en tiedä onko jokin vaistomainen juttu mutta en enää stressaa mistään kuten ennen raskautta, ennen jos jokin asia olisi saanut paniikkiin olen nyt rauhallinen kuin ihaa.
itse alkuraskaudessa rupesin itkemään töissä ku työkaverini toi oman lapsensa sinne ja ku sen lapsi pääsi kokeilemaan äitinsä työtä!
ja enemmän oon saanu itkupotkuraivokohtauksia mm. askartelin kartonkipaperista sellasia neliöitä mitä mun piti liimailla yhteen kaapin oveen ja ku sain ne siihen ni ne näytti mun mielestä iha hirveiltä ja rupesin itkemään ja repimää niitä siittä ja raivosin kuinka paska ihminen oon enkä osaa enää tehä mitään! sit vähän ajan päästä mietin et mikä ihme mulle tuli :D
Esimerkkinä viimeisenä kuollut kissa keskellä ajotietä, itku ja parku tuli niin että oli pakko pysäyttää auto seuraavalla pysäkillä..
Omaa pientä kissaa katsellessa tulee myös usein itkusteltua, kun on mielestäni yhtäkkiä jotenkin niiiiiiiin ylisöpö. Samoin oma mies sohvalla
Täällä yksi mielenköyhä! :) Syitä, miksi on pitänyt vollottaa:
- anoppi kehui, kuinka uuden puseroni väri sopi minulle = kehui siis säälistä, kun olen tällainen norsu, ettei mistään muusta voinut kehua! :)
- "Amerikan huippuhurtassa" yksi koira kaipasi omistajansa luo juosten koko ajan ovelle (vesiputous!)
- leivoin pullaa, eikä mies ottanut pelliltä uunituoretta maistiaispullaa = ei arvostanut sitä, että olin leiponut eikä tykkää enää pullistani
- teepussista katkesi naru
Näillä varmaan voi liittyä mielenköyhien kerhoon. :) Itketään yhdessä! :)
Raskaudestani on jo vuosi aikaa, mutta käyn täällä välillä lueskelemassa kun kakkosta suunnitellaan... Tähän ajattelin vastata!
1. Mies maistoi lohta josta minä aioin tehdä ruokaa-Järjetön raivari! "Sinä et sitten varmaan tarvi ruokaa kun olet noin p***eleen ahne että kaikki pitää vääntää heti!!!!
2. Kykyjenetsintäohjelmat, Talent, Idols... -Liikutus siitä kun joku lahjakas ns tavis tulee niin iloiseksi siitä että pääsee toteuttamaan unelmaansa, myötätuntoiloitku.
3. Leipäpussi, maitopurkki, kahvipaketti ym. väärin suljettu tai auki, samoin väärin leikattu juusto-Raivari, toinen TAHALLAAN tekee väärin asiat minua ärsyttääkseen! :D
4. Mikä tahansa mitä milloinkin satuin haluamaan, oli loppu-Mieshän oli tietysti tahallaan syönyt kyseisen jutun, ja ellei sitä alunperinkään ollut, oli mies niin tyhmä että jätti tahallaan ostamatta ärsyttääkseen, vaikkei mitenkään voinut tietää mitä haluan, kun tiettyjä yksittäisiä mielitekoja ei ollut, vaan joka päivä halusin eri asiaa!
5. Tv-sarjat ja leffat näin yleensäkin, onnelliset loput, häät, ym. iloiset tapahtumat telkkarissa-Sitä myötätuntoiloliikutusta taas.
6. Mies nauroi raivarille-Uusi raivari! :D
Nää on ihan huippuja! Tunnen niin suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta juuri nyt, että tillitän ihan sen takia täällä koneen ääressä! :) Mä myös itken just liikututtuani jostain telkkuohjelmista, leffoista ym. Realityt itkettää kaikista eniten. Kun kadulla tulee vastaan söpö koira, tulee siinäkin tippa silmäkulmaan.
Kaikkein hölmöin syy, miksi oon ehkä ruvennut tillittään, on kun näin kaupassa työntekijän keräävän hyllyistä pois pilalle menneitä hedelmiä. Niillä hedelmillä ei ollut koskaan mitään tarkoitusta, ne kuljetettiin jostain kaukaa, kukaan ei ostanut niitä, sitten ne vain mädäntyivät ja ne heitettiin roskiin! Se oli musta tooosi surullista.
Ja itku on tullut siitä kun mies oli kehunut minua kavereilleen ammatissani maasta taivaisiin ja minä parka otin sen yhtäkkiä niin että mies olettaa minun osaavan kaiken, vaikken omasta mielestä ole niin hyvä. Itkuhan siitä tuli.
Olin leiponut pullaa ja menin käymään suihkussa. Pyysin miestä ottamaan pullat 5min päästä pois uunista. No kun tulin, pullat olivat pois uunista mutta mielestäni liian ruskeita ja "palaneita" ja tästä seurasi itku. Mies oli hyvin hämmästynyt tilanteesta (ymmärrän).
Mies kertoi kuinka oli kastunut sateisena työpäivänä. Aloin säälimään niin kovasti miestä että ensin ripitin kunnon sadevaatteiden tarpeellisuudesta ja sitten vollotin kuinka kylmä hänellä varmaan oli ollut jne..noloa..
Mies menee nukkumaan yleensä myöhemmin kuin minä ja eräänä iltana hän menikin sitte aikaisemmin sänkyyn kuin minä ja nukahti sinne mitään sanomatta. Minä en tietenkään kestänyt sitä ja itkua tihrustin olohuoneen sohvalla ja mietin mitä pahaa olen tehnyt (hohhoijaa)
Painavat kassit, vaunut, tavarat, mitä joutuu kanniskelemaan välillä yksin kotona (kotiäiti) saa aikaan tuskien kyyneleitä. Noloa kun naapuri kävelee rapussa vastaan ja minulla toisessa kainalossa mukula ja toisessa muuta tavaraa ja kyyneleet valuu pitkin poskia.
Näitä riittää mutta tässä nyt jotain mitä muistuu mieleeni :D
Itkin kun naapurin 3v. itki pihalla. Nolo...
Joo-o, viimeks itkin siks että kaupassa ei ollut just sitä hiustenhoitoainetta, mitä yleensä käytän. Sit on tullu itkettyy mm. siks, että hartaasti valmistettu ruoka haiskin jotenkin kummalle, telkusta odotettu ohjelma olikin uusinta jonka olin jo nähny, en kerenny ripustaa pyykkiä kuivamaan ennenkuin ukko tuli töistä, ja paistinpannulta tippu nakinpätkä vastapestylle latialle. :) Kyllä on noilla meiän ukoilla kestämistä!
Itse en ikinä ole ollut pillittäjä. En ikinä ole itkenyt millekään leffalle tai mistään niin muustakaan joille jotkut naiset helposti itkee. Nyt kuitenkin olen ruvennut pillittämään kun ajattelen vauvaa tai muita herkkiä asioita. Mutta yksi ehdoton mille itken on telkkari ohjelma "kadonneen jäljillä". Vielä ei ole tullut itkupotkuraivareita siitä, että mieheni pyörittää leipäpussin liian monta kierrosta sen sulkeakseen, mutta siitä itkua odotellessa... :D
Viikkoja nyt 22 4. Tähän aikaan on mahtunut paljon kyyneleitä! Tässä niistä hassuimpia...
1. Soitin asiakaspalveluun Saunalahdelle ja jouduin odottamaan. Ne laittoivat tietysti sitä kivaa pimpelipom-odotusmusaa soimaan. Herkistyin niin että aloin vollottaa solkenaan ja kun ne sitten yhtäkkiä vastasivat, oli pakko koota itsensä noin sadasosasekunnissa.
2. Yhtenä aamuna töihin lähtiessä meni kengät väärään jalkaan. Arvaa vaan itkettikö.
3. Mies soitti kerran yöllä työporukan saunaillasta ja kysyi olinko jo nukkumassa. Kello oli jo kolme ja mies humalassa. Sanoin että kyllä nukkumassa ollaan. Mies pahoitteli herätystä ja sanoi ottavansa sitten taksin. Olisi vain tiedustellut, pääsisinkö hakemaan hänet keskustasta kotiin, kun taksijono oli pitkä. Suljin puhelimen ja aloin itkemään. Säälitti mies niin että lähdin pyjamassani häntä hakemaan ja itkin koko matkan.
4. Lenkillä koira ei pystynyt pidättämään hätäänsä metsäpolulle asti vaan antoi tulla pökäleet keskelle asfalttia. Itkien keräsin kakat pussiin ja koira oli koko lenkin aika hämillään, kun mami kirosi ja parkui.
5. Äiti kysyi töissä (olemme samassa työpaikassa) miten jakselen ja jos en jaksa olla, voin aivan hyvin kävellä pomon huoneeseen ja sanoa olevani huonovointinen ja lähteä kotiin. Tarjous oli houkutteleva, mutta tämän sijaan liikutuin vain äitini huolenpidosta niin, että piilouduin itkemään siivouskomeroon.
Hellurei hormonit ja hellät tunteet!
Itekin jo epäilen mielenterveyttäni. Nauroin noille jutuille ihan hirveesti, kunnes pillahdin itkuun :D
Alkuperäinen täällä ihastelee, miten moni onkaan tänne kokemuksiaan kirjoitellut. Todella huojentavaa kuulla, että niin ne itkevät muutkin! :) Olen nauranut täällä koneen ääressä kirjoituksianne lukiessani ääneen, ja samalla pyyhkinyt kyyneleitä. :)
Luetutin tämän ketjun myös miehelläni, ihan vain todistaakseni, että olen normaali. :)
Laittakaa ihmeessä lisää näitä itkukohtausstoorejanne tänne, ovat todella hauskaa luettavaa kaiken tämän itkemisen keskellä. ;)
en ole siis ainut..ja siis tuo kadonneen jäljillä on kyllä yks pahimmista :D eilen kun se alko ja en ollu ite telkkarin ääressä,niin mies tokas vaan mulle että tulehhan tänne sohvalle viereen sieltä itkemään että kadonneen jäljillä alkaa :)eilen tuli myös itku kun huomasin ettei uuden asunnon tapetti ollutkaan just saman värinen kun mitä aikasemmin olin olevinaan kattonu..itkuhan siitä tuli ja ukko joutu tapetin vaihtoon!viime viikolla kahvilassa seurasin siskoni 2-vuotista syömässä,se näytti jotenkin niin supersöpöltä että tippa linssissä istuin siellä sitte.ja muutenkin kaikki pienet lapset saa mut nykyään itkemään ihan vaan pelkällä olemassa olollaan kun aattelen että voi kohta sitä itselläänkin on oma tuollanen :)töissä tuli itku yks päivä kun jouduin vaihtamaan aamuvuoron iltavuoroon,enkä oikein tykkää noista iltavuoroista:)että kyllä on itkua itkun perään vaikka olenkin onnellisempi kuin koskaan eikä mikään asia oikeesti ole pielessä..monena iltana sitä on itkeny ja nauranu vuorotellen ja yhtäaikaa,ja mies on vaan suu pyöreenä kattonu vierestä että mitähän tuohon nyt uskaltais sanoo :D
Mun viimeisin itkukohtaus meni näin:
Olin syönyt oman osuuteni karkeista ja kerjäsin mieheltä lisää. Se antoi mulle vain pari, niin minähän aloin itkemään. Mies otti mut kainaloon ja hyssytteli ku lasta. Siinä aikani itkettyäni ja sieltä jostain välistä soperrettuani olevani hormonihirviö, tajusin mille itkin. Itku muuttui hysteeriseksi nauruksi, jota en sitäkään kyennyt hillitsemään. Muutaman minuutin kun olin nauranut vedet silmissä, rauhoituin. Olo oli kuin maratonin juosseella, mutta muuten olin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Hyödyin tästä episodista sen, että sain lisää karkkia. Miehelle sanoin, että näin voi menetellä mun kans, mutta ei lasten. :)
Lisäksi oon saanut itku-naurukohtaksen (joskus se alkaa itkusta, joskus naurusta, mutta yleensä ne liittyvät yhteen) mm. kaverin hauskasta facebook-päivityksestä ja lehden hauskoista synnytyskertomuksista.
Nyt on menossa rv 21 eli vielä on aikaa itkeä ja nauraa vaikka mille! :D
minä vaan meidän isäntä! =D uskokaa tai älkää! Tossa männä iltana katsottiin elämä lapselle konserttia sain miehen kyyneleitä kuivata kun vanhemmat kertoivat sairaista lapsistaan....siis kyllä se oli minustakin surullista katsottavaa mutta mies meistä kahesta reagoi voimakkaammin. Minusta on ihanaa huomata kuinka minunkin miehestä löytyy se pehmeäpuoli...esikoista vartutaan nyt viikoilla 24