yksinolosta

Meillä siis kaksi koiraa ja vanhempi on aina ollut läheisriippuvainen, nytkin 8-vuotiaana seuraa minua, ei hyvä, tiedän. Tämä uusi tulokas 10 vk ei aluksi välittänyt vaikka kävin ulkona, vessassa, suihkussa, ei ulissut ollenkaan. Leikki leluillaan ja meni nukkumaan. Siis osaa viihdyttää itseään. Tänäänkin lähtiessäni töihin pentu oli kadonnut taas jonnekin kuten tavallista, löytyi makuuhuoneesta unikoristaan tuhisemasta. Huikkasin heipat ja lähdin. Vanhempi seurasi silmä kovana lähtöä ja kipitteli perässä.

Vanhemman kanssa ei ole ennen ollut ongelmia kotiin tulon kanssa. Koira on voinut olla olohuoneessa hereillä ja odotella nojatuolilla ja oven avattua pinkaissut eteiseen hillumaan. Ei koskaan haukkunut.

Pentu on aluksi ollut hiljainen kun on tultu kotiin. Vain vanhempi on ollut ovella vastassa ja pentu vasta myöhemmin rynnännyt eteiseen. Nyt kuitenkin parin päivän ajan kun tulen autolla pihaan niin koirat ovat olleet eteisen oven takana valmiiksi haukkumassa, ulisemassa ja raapimassa. Voin erehtyä mutta veikkaan, että vanhempi tytsty on tämän villityksen takana. En oikein osaa asialle mitään tehdä. Istuin eilenkin eteisessä piilossa 20 minuuttia, jotta koirat hiljenisivät ennen kuin menin sisään.

Koskaan meillä ei ole vanhemman aikana, eikä nytkään mitään tuhottu kotona. Koirilla aina tarpeeksi leluja, mutta eihän sekään aina ole sen tae ettei tuhoja synny...

Olisiko jollankin vikkiä miten hillitä tätä vanhempaa koiraa kun tullaan kotiin? Kuitenkin pitäisi nopeasti päästä sisälle ja viedä pentu ulos mutta nyt pitää odotella hiljenemistä. Siss myös pentu on alkanut haukkumaan ja raapimaan eteisen ovea. Ehkä johtuu siitä, että teitävät minun olevan eteisessä. En tiedä ulisevatko siellä yksin ollessaan.

Vanhemmalle tehosi aikoinaan aika hyvin se, että sanoin, ettei tyttö lähde mukaan vain minä lähden. Se oli korialle merkki, että nyt minä poistun.