Hei. Toivottavasti en loukkaa ketään kirjoittamalla tänne, vaikka tarinani kulkee hieman eri polkua kuin useimmilla. Kävin itse lääkärillä rv 7, tarkoituksenani mennä pitkän ja vaikean miettimisen jälkeen keskustelemaan raskaudenkeskeytyksestä. Pitkäaikainen suhteeni oli päättynyt, paluu yhteen ei ollut millään tapaa mahdollinen ja raskauskaan ei siis ollut suunniteltu. Olin myös eron takia sen verran masentunut ja apea, että raskaus tuntui ylivoimaiselta. Pääsin sairaalan polille vasta rv 10, jossa tutkimuksessa lääkäri totesi, että sykettä ei näy, raskaus on mennyt kesken noin rv 8. Mitään oireita keskenmenosta ei ollut. Lääkäri ja hoitajat suhtautuivat asiaan tyylillä "no täähän oli helppo, ei tuu tuota paperityötäkään niin paljon ja pystyt hoitaa tän kotona." Itsellä olo oli aivan kamala. Haluan varmasti joskus lapsia, keskeytyksestä päättäminen tässä vaiheessa elämää ei todellakaan ollut helppo päätös ja kun sain kuulla että alkanut raskaus oli mennyt kesken, tunsin itseni vielä kamalammaksi ihmiseksi. Aivan kuin joku olisikin päättänyt, että ei tuollaiselle ihmiselle voi lasta antaakaan. Keskenmeno tuntuu älyttömän pahalle, vaikka raskaus ei ollutkaan toivottu. Samalla tuntuu, että en saisi "valittaa" ja surra, sillä itsehän olin jo keskeytystä ajatellut. Haluaisin tietää, onko kellään samanlaisia kokemuksia? Nyt edessä on lääkkeellinen tyhjennys kotona ja en tiedä mitä ajatella koko asiasta.
Ei-toivottu raskaus ja keskenmeno
4
1488
Vastaukset
- km 2x kokenut
Ainakin itse sai keskeytyneen keskenmenon yhteydessä paperin, jossa mainittiin mm. ettei ajatuksin tai toivein voi raskautta keskeyttää. Suurin osa keskenmenoista johtuu sikiön kromosomihäiriöistä ja varhaisraskauden keskenmenot ovat yleisiä.
Toivottavasti mahdollinen seuraava raskaus on toivottu ja sujuu hyvin. - oikeat ratkaisut
Pystyn hyvin samaistumaan sinuun sillä minunkin keskenmennyt raskauteni oli ns. yllätysraskaus. Mietin tuskallisen monta päivää ja yötä jatkanko raskautta vai keskeytänkö sen. Päätin jatkaa ja aloin iloita asiasta ja suunnitella kaikienlaista. Sitten kuitenkin tuli keskenmeno. Tunsin juuri samalla tavalla eli että olin jotenkin syyllinen asiaan kun olin suunnitellut keskeytystä. Mutta eihän se asia ihan niin kuitenkaan ole.
Teit varmasti oikean ratkaisun päätyessäsi keskeytykseen. Voimia tyhjennykseen ja sen jälkeen iloa elämään! - qwertyuyu
Voin samaistua hyvin kokemaasi. Tulin raskaaksi vahingossa, mutta olisin siten itse kuitenkin halunnut pitää lapsen. En ollut edes tajunnut sitä ennen haluavani joskus lapsia. Mies painosti aborttiin ja painostuksen alla jopa harkitsin sitä, vain pelastaakseni sen suhteen, joka olisi kai päättynyt joka tapauksessa riippumatta siitä mitä olisin päättänyt raskauden suhteen. Mies sai mitä halusi sitä kautta, että minulle tuli keskenmeno 8.:nnella viikolla.
Vaikka raskaus oli aidosti ollut suunnittelematon, kokemuksesta jäi minulle pitkäksi aikaa syvä suru ja masennuin vaikeasti vuosiksi. Vasta nyt lähes 10 vuotta myöhemmin olen päässyt asiasta yli. Siinä auttoi myös se, että olen tällä kertaa uudelleen raskaana, nyt täysin suunnitellusti ja kaikin puolin onnellisesti. Lasken silti yhä vuosittain mielessäni, minkä ikäinen se ensimmäinen (kesken mennyt) lapseni olisi nyt.
Miehet suhtautuvat alkuraskauteen helposti eri tavalla kuin naiset. Näin koin itse. Miehelle kysymyksessä oli vain "solumöykky", ei mitään sen arvokkaampaa. Minulla oli pitkään pientä verenvuotoa ja alavatsakipuja alusta asti (mitä en heti osannut yhdistää raskauden mahdollisuuteen), minkä takia kävin yyksityisellä lääkärillä. Hän epäili raskautta ja asia selvisi tutkimalla. Minut ultrattiin myös, ja siinä vaiheessa kuului jo alkion sydänäänet. Se vaikutti varmaan siihen, että koin henkisesti abortin ajattelemisenkin aika vaikeaksi. Kyseessä oli selvästi jo jotain elävää, ei pelkkä möykky jolla ei ole mitään väliä.
Toivottavasti jaksat, ap, ja muistathan hakea apua jos alkaa tuntua liian pahalta. Minä en jaksanut aikoinani hakeutua minnekään apua hakemaan, vaan käperryin masentuneena vuosiksi yksin kotiin.- qwertyuyu
Minäkin koin myös, että olin aiheuttanut tapahtuneen jotenkin itse. Olin jonkinlaisessa shokissa sekä raskausuutisista että varsinkin miehen kovasta aborttipainostuksesta. En huolehtinut itsestäni parina seuranneena viikkona hyvin eli söin huonosti tai tuskin mitään, tein raskasta työtä enkä ottanut edes sairauslomaa vaikka lääkäri sitä tarjosi verenvuodon takia,... Hän sanoi toisaalta myös, että normaali raskaus kestää kyllä, vaikka nostaisin työkseni 30 kiloa.
Lääkärit sanoivat kyllä, ettei keskenmenon syytä voi tietää, kun se tapahtuu näin varhaisessa vaiheessa. Syynä on todennäköisesti jokin häiriö, johon ei olisi voinut vaikuttaa itse mitenkään.
Olen eri mieltä tuosta, että normaali raskaus kestää älyttömän raskaat nostot. Nykyraskaudessani tulee pitkään kestäviä kipuja heti, jos riehun nostamalla edes pari kertaa jotain 15-20 kilon painoista. Tein niin joskus raskausviikolla 15 ja kärsin seuraavat 3 päivää melko jatkuvista alavatsakivuista. Kysyin neuvolasta ja sieltä sanottiin, että nostelemisen sietäminen on yksilöllistä. Jos tuntuu pahalta niin ei pidä nostaa. Itse epäilen, että jatkamalla suuria nostoharrastuksia keskenmenoa voisi ainakin edistää, sanoi se edellinen lääkäri mitä tahansa. Ja tosiaan sen suunnittelemattoman raskauden aikana tein koko ajan erittäin raskasta työtä: nostelin koko ajan 10-30 kiloa, 6 päivänä viikossa. Ehkä aiheutin sen itse, ehkä en. Ei voi tietää. Jonkinlainen syyllisyys jäi, vaikka eipä tarvinnut tehdä lopullista päätöstä lapsen pitämisestä tai abortista. Tuskin olisin ilman painostusta aborttia edes miettinyt, koska se on vähän vastoin periaatteitani :(
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1135233
- 675034
- 904104
Miten mä olisin
Rohkeampi lähestymään häntä. En tiedä. En osaa nykyään edes tikusta tehdä asiaa vaan käyttäydyn päin vastoin välttelen.753600Anteeksi kun käyttäydyn
niin ristiriitaisesti. Mä en usko että haluaisit minusta mitään, hyvässä tapauksessa olet unohtanut minut. Ja silti toiv603178- 432781
- 152287
Yritän tänään laittaa taajuudet kohdilleen
Jotta törmätään kirjaimellisesti. Ei tätä kestä enää perttikään. Olet rakas ❤️521904- 381760
Onko kaivattusi
kyltymätön nainen, pystyisitkö olemaan hänelle loputon mies, vai meneekö toisinpäin.371618