Meillä tyttö 1v5kk ja edelleen herää öisin 1-5 kertaa (täytyy silittää/laittaa tuttia suuhun) ja ei vieläkään nukahda itsekseen omaan sänkyyn (itse asiassa nukahtaa omaan lepotuoliin, josta siirrämme omaan sänkyyn) ja välillä nukahtamiseen menee 1-2h illalla tai päikkäreille, puolet illoista nukahtaa kyllä usein suht nopeasti (alle 30 min). Olemme lukuisia kertoja yrittäneet opettaa tyttöä nukahtamaan itsekseen, mutta emme tahdo huudatustakaan kuunnella ja palattu lopulta samaan ja kysyin neuvolasta ja sieltä sanottiin etteivät he kannata unikoulua ja että on normaalia, että tuon ikäinen vielä (jotkut ainakin) tarvitsevat aikuisen viereen kyetäkseen nukahtamaan ja että 3-4 yöheräilyä on vielä normaalia tuon ikäisellä. Meille tulossa kohta toinen vauva ja kauhulla odotan, miten selviämme kahden lapsen nukuttamisista ja yöheräilyistä....Kun kuuntelee muita äitejä, niin tuntuu kuitenkin siltä, että vanhemmat pitävät unikouluja jo alle 1-vuotiaille (vaikka neuvolan mukaan heräilyt on tavallisia aina 2-vuotiaaksi) ja että lapsen pitäisi itse oppia nukahtamaan mahd.aikaisin omaan sänkyyn. Mitä mieltä äidit olette asiasta?
nukkumisesta ja nukuttamisesta
fadfv
12272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
neuvoa...
Omat lapseni (kaksi) ovat nukkuneet aina yönsä hyvin ja kokonaan laitokselta lähtien, tekniikka, jolla siihen pääsin, oli se että olen käyttänyt vauvani joka ilta lämpimässä öljykylvyssä, hieman valvottanut illalla, ja tankannut maitoa täyteen, enkä ole heidän ikinä antanut nukahtaa tissille, vaan herätellyt ja röyhtäyttänyt ym, joten he on jo silloin oppineet itsekseen nukahtamaan omaan sänkyyn, ja yöllä en ole tainnut pikku äänähdyksiin herätäkään, ja muutenkin ensin kuunnellut että rauhoittuisiko itse. Eli meillä on tehty selkeät iltatoimet heti, eikä ole syötetty yöllä, eikä ole elopainoa se häirinnytkään tai kasvamista... Tähän voin vielä lisätä vaikka noottia saankin, että nukutan vauvan mahalleen, ja sekin jo auttaa hyviin yöuniin, kun ilma laskeutuu masussa alaspäin...
Ja samat ruutiinit muuntaunut vain lapsen kasvaessa, suihku ja puuro...(eikä ole muuten ikinä ollut iho-ongelmiakaan)
Joten tuohon tilanteeseen mikä sinulla on tämän isomman lapsen kanssa, en voi sanoa mitään, kun minulla ei ole kokemusta siitä, mutta tulevan vauvan kanssa kannattaa katsoa miten toimii, koska asiat voi hoitaa helpommallakin tavalla, tosin tuntuu että äideissä asuu pieni masokisti, että he olettavat vauvan tarvitsevan yösyötöt ym, eikä se ole muka edes normaalia että vauva nukkuu yönsä...
Siinä olet oikeassa, että olen varmaan "opettanut lapsen" väärille tavoille (jos niin voi sanoa) kun aina nukutin hänet vain tissille ja myöhemmin pullolle ekan vuoden (oli silloin helpoin tapa), enkä yöunille edes kokeillut alta 6kk ikäisenä että nukahtaisi itsekseen ja myöhemmin kun ollaan kokeiltu, niin ei enää onnistukaan. Päiväunille nukahtaa suht helposti myös itse (sen kun laittoi vauvanakin vain vaunuihin). Siinä olet kyllä väärässä, että se ei todellakaan ole normaalia että vauva nukkuu yönsä jo laitokselta! Toki on poikkeuksia ja ehkä sinulle on siunaantunut "helpot lapset", mutta neuvolassa ainakin sanoivat, että alle 6kk ikäinen useimmiten / lähes aina tarvitsee ruokaa öisin ja että moni yli 1-vuotiaskin tarvitsee vanhempaa nukahtamiseen, mutta aion kokeilla seuraavan kanssa kyllä sitä jo heti vauvasta lähtien, että koitan laittaa heräillä sänkyyn, mutta itse en kannata mitään huudatusunikoulua ikinä.
Mulle ekasta lapsesta äitiysneuvolan täti sanoi et hänen lapsensa on nukkunut yön yli melki 12h. Omat ohjeeni perin äidiltäni, jotka päti kolmeen lapseen, ja lastenneuvolassa vaan kehuttiin kuinka hyvin menee, eli ei käsketty vauvaa myöskään herättelemään yöllä :) Tissillä herättelemällä, välissä röyhtäyttämällä voi varmistella että se masu tulee täyteen, ja tosiaan senkin jälkeen röyhtäyttäminen ja herättely, että myös röyhtäisee :)
Eikä meilläkään ole mitään huutokonsertteja ollut, saatika unikouluja :)
Ja ei tuo laitoksella kummastakaan onnistunut, vaan kotio päästessä vasta päästiin omaan rytmiin :)
aivan samoin, toimii!!
kuinka te jotka olette olleet tarkkana siitä ettei tissillä nukuta, selvisitte ihan alkuajoista?
Meillä ainakin vauva väsähti alle 1.5kk ikäisenä syömisestä niin, ettei kertakaikkiaan kyennyt imemään maitoa yhtäjaksoisesti rinnasta, vaan välillä oli taukoja. Jolloin vauva lepäsi ja torkahteli. Vaikka kuinka lempeästi herätteli välillä, nosti olkapäälle tms., ruokailusessiot kesti sen 45-60min, joskus ylikin. Kysyin neuvolasta miten toimia, sanottiin että maidon imeminen rinnasta on pienelle vauvalle työtä ja tosiaan väsyy siinä. Eli nostelitteko torkkuvaa vauvaa aina nukkumaan jonnekin, pois rinnalta, ja 15min päästä takaisin rinnalle?
Ja yösyöttöjä olen miettinyt myös: itse ratkaisin tilanteen perhepedillä, koska en kertakaikkiaan jaksanut imettää istuen useita tunteja yössä. Imetin makuulta ja siinä yhdessä nukuttiin välillä, välillä vauva söi ja minä nukuin. Omat yöunet oli vähentyneet dramaattisesti jos olisin ne 3 yösyöttöä valvonut ja yrittänyt valvottaa vauvaakin syömään.
tyhmä vastaus...
Lueppa tekstini uudelleen, vastaukset löytyvät sieltä!
No, minäpä luin.
Meillä ei ole kylvyt rauhoittaneet ja vaikka kuinka on vauva tankattu täyteen, herää kahden tunnin välein syömään läpi yön. Illalla valvottaminen...meillä vauva nukkunut päivisin yhteensä 2h päiväunia, joten valvottaminen tullut luonnostaan.
Kun väsyi ihan pienenä syömisestä, ei kertakaikkiaan saanut hereille vaan nukkui sen vartin ja heräsi sitten itkemään ruokaa. Meilläkään ei pikkuäännähdyksiin reagoitu, joten lapsi oppii huutamaan heti raivoisasti jotta asia menisi perille.
Eli lapset tuntuu vaan olevan erilaisia.
Sinähän sait lapsesi nukkumaan läpi yöt em. keinoilla, ehkä joku sellainen voisi vastata uteluihini jonka lapset heräsivät öisin syömään.
kirjoituksesi uudelleen :)
Eli eihän sillä väliä ole jos vauva päivisin syö vaikka vartin välein, eli tankkaisi itseään yötä varten. Itse tein heti, kun vauva alkoi pilkkimään, että nykäsin tissiä, tai pulloa ja imeminen jatkui ja sitä toistin, kunnes ei enää imetty, vaan oli sammuttu, mutta siinä vaiheessa, vaikka olisinkin tullut siihen tulokseen, että nyt ollaan täynnä, niin herättelin vauvaa ja röyhtäytin ja kääntelin, ennen sänkyyn menoa, eli vauva oli hereillä.
Silität ja tutitat tietenkin jos lapsi kerran heräilee.
Monet heräilee!
Hyvin se menee kaikki vaikka toinen tulee,älä huoli.
Älä kuuntele niitä äitejä joiden lapset joka ilta kiltisti nukahtavat omaan sänkyyn;)
Muista että lapset on yksilöitä,toiset nukkuvat heräämättä,toiset ei.
Ei siinä sen kummempaa.Aika kuluu ja lapset on pieniä vaan hetken.
Tuntuu että stressaat sitä että lapsesi pitäisi "jo osata".Ei se niin mene.
Minkä sille voi jos lapsi herää?
Ilmeisesti kuitenkin voit itse hyvin etkä ole väsynyt heräilyjen takia(?) joten
nyt vaan reippain mielin eteenpäin!
Jaksamista!
Usein ajatellaan että lapset ovat jotenkin samanlaisia ja heihin sopivat aina samat konstit. Mutta ei näin oikeasti ole. Jotkut lapset on paljon helpompi saada nukkumaan pitkiä yöunia vain pienillä rutiinien ja rytmien viilauksella, joihinkin ei tehoa kuin "kovat" keinot. Siksi minä en lyttäisi tuota perinteistä unikoulua silloin jos mikään muu ei näytä auttavan. Ainakin jos se on selvästi tarpeen äidin tai muun perheen kannalta. Unikoulun mahdolliset haitat lapselle eivät välttämättä ole mitenkään suuret jos niillä saadaan lapselle virkeä, iloinen ja osallistuva äiti päiväksi.
Meillä on jouduttu pitämään unikoulu molemmille lapsille joille sitä ennen kokeiltiin kuukausien ajan jos jonkinlaista kikkaa, rytmiä, vauvahierontaa yms. Ja molemmilla se auttoi kahden yön jälkeen niin että sitten saatiin taas nukkua kunnolla koko perhe. Ja vielä nytkin kouluikäisinä huomaan että lapsiamme ei saa kovin aikaisin nukkumaan ja he pärjäävät lyhyemmillä unilla kuin monet ikätoverinsa. Se varmaan näkyi jo vauvanakin (jättivät myöhemmin päiväunetkin tosi aikaisin pois) ja luulen että mitkään kikat eivät varmaan olisi auttaneet silloinkaan vaikka kuinka olisi kokeillut.
Suosittelen siis kokeilemaan myös unikoulua vaikka jotkut sitä vastustavatkin. Monet ovat kuitenkin saaneet siitä apua silloin kun tuntuu että ei enää muuten jaksa.
että yöheräilyt on ok pari vuotiaallakin ja toiset tarvitsevat vanhemman nukuttamisapua pidempään. Mutta toisaalta luulen niin, että vuosikkaallakin siinä ehkä vähän vaikuttaa myös se, mihin on tottunut. Jos on tottunut nukahtamaan esim. viereen tai syliin tai silittelyihin niin ei sitä voi heti olettaa, että jäisi omaan sänkyyn yksikseen. Siihen tulee vinkkinä mieleen kokeilla, että vähentää pikkuhiljaa kontaktia ja poistuu kauemmas vauvasta. Jos alkuun ottaa tavoitteeksi nukuttaa omaan sänkyyn tassuttelemalla. Kun lapsi on todella jo väsynyt (muttei yliväsynyt), toivotetaan hyvät yöt ja mennään yhdessä laittamaan sänkyyn. Esim. soittorasia soimaan ja silitellään, kunnes alkaa näyttää sille että nukahtaa. Ottaa käden pois siinä vaiheessa. Pikkuhiljaa vähentää silitystä (tai mikä ikinä se nukutuskonsti on). Vähitellen siirtyy vain lähelle istumaan ja siitä pikkuhiljaa ovea kohden ja jonkun X päivän päästä voi ajatella, että toinen jäisi omaan sänkyyn yksin nukkumaan. Pitkä projektihan se on, mutta ainakaan meillä ei tarvinut itkettää ja huudattaa. Tiukkoja oltiin, pois ei päässyt, kun sänkyyn mentiin. Yleensä silloin on jo niin väsy, ettei jaksa kovin pitkiä valitussessioita ja pikkuhiljaa oppi, ettei yksin nukahtaminen olekaan kamala homma.
Unikoulusta taas olen lukenut, ettei sitä suositella alle puolivuotiaille. Unikouluakin olen kuullut kahtaa eri ajatusmallia. Toisessa on se "anna lapsen huutaa eka yönä minuutti, toisena kaksi jne." Siihen minä en pystynyt/halunnut/voinut alkaa, en olisi kestänyt kuunnella itkua (vaikka siihen ei kuolekaan). Tassuttelu-unikoulu on vähän tuollaista, kuin kuvailin. Siinä tehdään nukahtamisesta turvallista ja meillä se tehosi. Joskin vei enemmän aikaa.
Ja vielä tuosta lepotuoliin nukuttamisesta. Onko sillä lopulta mitään väliä miten se nukuttaminen tehdään, kunhan kaikki ovat tyytyväisiä. Toisessa perheessä luetaan kirja, toisessa viisi ja toisessa viedään vain sänkyyn. Tietysti noihin parin tunnin nukutussessioihin voisi kehitellä jotain ratkaisua, sitä ei varmasti jaksa kukaan pidemmän päälle. Jos sattumalta jostain saat käsiisi ikivanhan kirjan "Kun lapsi ei nuku" niin siinä on lohdun sanoja ja hyviä ideoita!
Olemme nyt kahtena iltana saaneet tytön nukahtamaan ITSEKSEEN omaan sänkyyn ja ilman huudattamista!!!Molempina iltana nukahtamiseen on mennyt tosin tunti, mutta koska tyttö ei ole itkenyt, vaan juttelee omassa sängyssään ja välillä olemme käyneet silittämässä ja sanoneet hyvää yötä (ehkä 15 min välein) ja lopulta nukahti itsekseen tunnin jälkeen ja myös yöllä ei ole juuri heräillyt enää, luksusta! (molempina öinä heräsi kerran kun kävin itse wessassa). Ensin olemme antaneet iltapalan, sitten pesulle ja omaan tuoliin "rauhoittumaan", josta viemme heräillä sänkyyn unilelujen ja tutin kera. Aikaisemminkin olemme yrittäneet samaa, mutta nyt vasta onnistunut kun ikää 1v5kk. Voihan olla, että tyttö on nyt valmis nukahtamaan itsekseen tai ehkä tämä on vain välivaihe, mutta toivottavasti nukahtaa jatkossakin!