Olen harrastanut moottoripyöräilyä monenikäisenä ja tullut siihen tulokseen, ettei se sovi yleisesti nuorison harrastukseksi ollenkaan. Tietysti ajamaan kannattaa opetella niin nuorena kuin se on mahdollista ja käyttää koulumatkoihin, mutta se on hieman eriasia, kuin harrastaa moottoripyöräilyä.
Urheilu- ja suoritusvälineenä tieliikenteessä se vähintäänkin kyseenalainen laite, kuten kaikki muutkin kulkuvälineet. Paitsi jos vaarallisuus on tärkeää, joka vanhakantaisessa kielenkäytössä onkin synonyymi urheilulle. Auto onkin järkevämpi kulkuneuvo nuoremmalle väelle ja se tuo haluttua aikuisuutta lapsuutta inhoavalle nuorelle aikuiselle.
Moottoripyöräilyä paljon harrastanut ei yleensä näe pyöräilyä vaihtoehtona jollekkin muulle asialle, eikä vertaile sitä muihin harrastuksiin.
Moottoripyöräilyihin voi olla monenlaisia motiiveja, mutta vakava harrastaja hakee tiettyä fiilistä, tunnelmaa jonka on joskus kokenut tai mahdollisesti yhä kokee aina vaan uudestaan.
..mutta hieman eritavalla kuin sarjamurhaajan addiktio joka on pakkomielteistä.
Nimittäin kokenut motoristi on saanut maistaa myös sen ikävät puolet, turhautumisen johonkin seikkaan ,kaikenmaailman vaivat, taloudelliset uhraukset jne.
Parhaimmillaan motoharrastus on rentouttavaa tai joskus palkitsevaakin toimintaa, kuten matkaretkeily, jossa päämäärä on tärkeä. Jos näitä seikkoja ei onnistu sisäistämään, moottoripyöräilyyn kyllästyy nopeasti.
Päämäärätön ajelu kaupungilla on turhauttaa nopeasti ja voi joissakin kokemattomissa ajelijoissa laukaista liikenneraivon, jota puretaan kahvaa kiertämällä.
Hyvä harrastus on aina kausiluontoista
....siemenet eivät kuole, vaan ne varisevat maahan ja jäävät odottamaan kevättä lepotilassa.
Urheilu- ja suoritusvälineenä tieliikenteessä se vähintäänkin kyseenalainen laite, kuten kaikki muutkin kulkuvälineet. Paitsi jos vaarallisuus on tärkeää, joka vanhakantaisessa kielenkäytössä onkin synonyymi urheilulle. Auto onkin järkevämpi kulkuneuvo nuoremmalle väelle ja se tuo haluttua aikuisuutta lapsuutta inhoavalle nuorelle aikuiselle.
Moottoripyöräilyä paljon harrastanut ei yleensä näe pyöräilyä vaihtoehtona jollekkin muulle asialle, eikä vertaile sitä muihin harrastuksiin.
Moottoripyöräilyihin voi olla monenlaisia motiiveja, mutta vakava harrastaja hakee tiettyä fiilistä, tunnelmaa jonka on joskus kokenut tai mahdollisesti yhä kokee aina vaan uudestaan.
..mutta hieman eritavalla kuin sarjamurhaajan addiktio joka on pakkomielteistä.
Nimittäin kokenut motoristi on saanut maistaa myös sen ikävät puolet, turhautumisen johonkin seikkaan ,kaikenmaailman vaivat, taloudelliset uhraukset jne.
Parhaimmillaan motoharrastus on rentouttavaa tai joskus palkitsevaakin toimintaa, kuten matkaretkeily, jossa päämäärä on tärkeä. Jos näitä seikkoja ei onnistu sisäistämään, moottoripyöräilyyn kyllästyy nopeasti.
Päämäärätön ajelu kaupungilla on turhauttaa nopeasti ja voi joissakin kokemattomissa ajelijoissa laukaista liikenneraivon, jota puretaan kahvaa kiertämällä.
Hyvä harrastus on aina kausiluontoista
....siemenet eivät kuole, vaan ne varisevat maahan ja jäävät odottamaan kevättä lepotilassa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itse koen moottoripyöräharrastuksen hyvin samalla lailla. En myöskään ole suosittelemassa sitä muille harrasteeksi, sillä vaarallistahan tämä homma on.
Jotenkin moottoripyöräilyyn kuuluvat epämukavuudet, huono sään armoilla oleminen ja kivistävät lihakset sun muut, aiheuttavat minussa addiktiota. Eniten inhoan passiivisen mukavia matkustusvälineitä, autot ovatkin minulle aivan yhdentekeviä.
Saan myös mielihyvää toisten samanmielisten motoharrastajien tapaamisesta. Kun sateisella tiellä yksinäisellä taipaleella tulee vastaan toinen luonnonvoimien kanssa kamppaileva lajitoveri, pelkkä kädennosto saa hyvän mielen aikaiseksi.
.... kyllä minä olen kokenut hyödylliseksi myös päämäärättömän kaupungilla ajelun (riippuu tietenkin vähän kaupungin koosta), koska ainakin itselläni se on kummasti lisännyt paikallistuntemusta. Aikuisella iällä se kyllä kieltämättä tuntuu vähän lapselliselta ja useinmiten sitä kyllä koittaa keksiä jonkin päämäärän. Yksinkertaisimmillaanhan se voi olla, että käy vaikka naapurikaupungissa kahvilla tai vaikka kauempanakin. Mökillä käynti on parinpäivän reissulle ihan hyvä teema, mutta perheeseen sidonnaisuusaika toisilla meistä voi pikkuisen rajoittaa tuota vapautta noin vain lähteä pidemmäksi aikaa kuin tunniksi pariksi. Toisinaan ajomatkaa voi pidentää ajamalla vaikka maisemareittiä töistä kotiin. Kyllä ajaminen on se kaikkein hauskin osuus ja perilletuloa haluaisi aina viivyttää sitä palavammin mitä lähemmäs määränpää tulee:-).
Voihan motorismin yhdistää myös toiseen harrastukseen. Prätkällä pääsee kätevästi vaikkapa kuvauspaikoille jos harrastaa vaikkapa valokuvausta.
Mä ainakin tässä suren jo ajokauden päättymisen läheisyyttä ja mietin että olisi aika mageeta jos tulis samanlainen talvi kuin 2007-2008, että voisi ajaa läpi talven. Olen ajatellut, että ajelen niin pitkälle kun kelejä riittää uskon, että ainakin kuukausi vielä menee ennen kuin talvitelat tulee ajankohtaiseksi.
Hyödyllisyydestä en tiedä, vaan hauskaa se moottoripyöräily on, ja joskus jopa käytännöllistäkin
Ja :
"Kun sateisella tiellä yksinäisellä taipaleella tulee vastaan toinen luonnonvoimien kanssa kamppaileva lajitoveri, pelkkä kädennosto saa hyvän mielen aikaiseksi."
tuo on yksi hauskoja puolia..
Jotkut motoristit ovatkin yhdistäneet prätkäilyn toisiin harrastuksiin johon matkustaminen jollakin tapaa liittyy. Bongaus on hyvä esimerkki tästä,
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Bongaus
Vain mielikuvitus on rajana, vesitornit, museot...ja kirkot eivät lopu "koskaan" , linnuista puhumattakaan.
Tuleeko kellään mieleen jotain todella erikoista bongausta, johon motsikkaa voisi hyödyntää.??
gospel raiders ja ,ihmisten bongaus
hyvässä motoristi hengessä.
Jos vaikka löytys hyviä moto kamuja.
Tätä oon minä tässä tuumaillut,että jos ensi kesänä
sadow , , ,
En ymmärä miksi nuoret eivät saisi ajella samalla tavalla, kun me aikuiset.
Emmehän voi laittaa rajaa siihen mitä saa harrastaa ja koska.
Mitä siihen tämän harrastuksen vaarallisuuteen tulee,niin jokaisessa harrastuksessa on ns niitä vaaratilanteita, joissa voi sattua jotain ikävää.
Onko pointtisi hyssytellä nuorisoa.?
kerrohan monia vuosia ajaneena, mikä on sopiva ikä aloittaa tämä harrastus.?
Tiedätkö aika usein tämä on ns koko perheen yhteinen harrastus.
Isä ajelee isommalla mopolla ja nuori vaikka just sillä piikillä.
Näinkin olen nähnyt.
Osittain tämä harrastus kasvattaa just sitä nuorta omalla tavallaan.
Opettaa käyttäytymään liikenteessä ja niitä opittuja voi vanhempana käyttää hyödyksi.
Toki osa ei koskaan opi mitään,mutta niinhän se on meidän aikustenkin joukossa.
Itse en sulkisi nuoria pois tänän ns harrastuksen piiristä,sillä olemmehan mekin olleet nuoria joskus ja joskus se vitsa on väännettävä.
Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa..
Vai miten se nyt oli...
Eikö?????
"Yleisesti ottaen" ei sovi nuorisolle, harrastuksenahan nuoriso sitä ei itse yleensä koe, vaan räyheenä kulkupelinä. Harrastukseksi touhu muuttuu silloin, kun on muitakin vaihtoehtoja.
Eihän nuorison ajelemista tietenkään täällä olla tuomitsemassa, paitsi ehkä keskivertokodissa jossa äidillä on asiaan suuri merkitys, jos äidillä on esim. yliopistotasoinen koulutus ja hänellä on autoritäärinen asema perheessä, näissä perheissä ei poika saa koskaan moottoripyörää ! niin....yleensä.
Mitä nuorempana saa tutustua moottoripyörään, sen parempi asia.
On mukava perustella tekemisiään, ihan muuten vaan..heh
kyl mä muistan ajan,kun hankin ekan mopon.
Se oli 350 RD jammu,tossa kakx kymmentä ennen kapinaa,vai miten se nyt oli.
kyl sil oli kiva kiihdytellä ja keulia.
Katos sitä vaan piti jotenkii näyttää,et mä oon niin motoristia kun olla voin:)
Nooh isot pojat ajeli Tuuteilla ym härpäkkeillä ja kumia poltettiin ja näytettiin ihmisille mitä näytettiin.
Se oli just sitä nuoruutta.
Nooh sit tuli ikää ja viisautta muka:)
Mopot vaihtu ja keskityttiin enempi siihen ns harrastukseen.
Mitä tohon sun mainitseman äidin auktoriteettiin tulee,niin mä oon kyl pahoillani sen pojan takia, joka ei saa ajella moottoripörällä.
Hitto sen ymmärrän jos vanhemmilla ei oo varaa ostaa sitä mp pojalle, niitäkin vanhempia on.
Mut annetaan nuorien harrastaa mitä ne haluaa tai ainakin kokeilla .
Osalle tästä moottoripyöräilystä tulee elämän kestävä harrastus ,osa kokeilee ja toteaa.
Tää ei oo mun juttu.
Nooh tässä vähän mun mielipidettä..
Mut hei vielä on ajokelejä jäljellä, joten eiköhän väännetä hanaa:)
Prömpöti prööm vaan...
Kiitos keskustelun avaajalle,kiihkottomasta ja asian keskustelun omaavasta sävystä!
Itse en nuorena harrastanut Mp:tä ollenkaan vaan ajamiset hoidettiin mopolla yli viiden vuoden ajan.
Ikää kun karttui tuli tartuttua pyörän sarviin ja se oli menoa. Kilometrejä tulee vuodessa vähintään 10 000km. Parhaimmillaan 50000km./vuosi ja kaikki suomessa! Ajetaan heti kun tie on sula ja lopetetaan kun se on kokonaan jäässä.
Itsellä kun on noita pyöriä nykyään useampi tallissa, joten voin ajaa matka/nopea/harlikka ajoa. Niin haluan sanoa tässä mielessä oman ajatukseni tähän mielenkiintoiseen keskusteluun.
Itselläkin on niitä hetkiä kun haluaa saada kunnon andrealiini ruiskun vereen ja otan Kawan 1400cc. zzr tallista. Silloin on meno sellaista mitä aikoinaan moottoripyrän käsitteellä tarkoitettiin. Raakaa voimaa ja g-voimien kaarre tuntemuksia. Se on sellaista voimaa johon varsinkin nuorempi motoristi humaltuu.
On vain ikävää että nuorella harrastajalla on niitä nuoria auto kavereita. Silloin Mp kaveri pärjää hyvin suorilla , mutta kaarteiden hiekat/lehdet tekevät yllärin. Saammekin tällöin lukea kuolin onnettomuudesta. Jolloin saadaan Mp-vakuutusta hilattua korkeammaksi.
Haluan vain sanoa että on todella mahtavaa että joukossamme on nuoria jotka tuovat tapaamisiin oman värinsä. Se millä saataisiin heidän "yltiöpäisyytensä" ja nuoruuden intonsa valjastettua onkin sitten eri asia. Vain kokemus ja ikä tuo viisauden. Olisikin mahtavaa jos nuori olisi jonkun vanhemman motoristin vastuulla vaikka vuoden. Eli ajaisivat yhdessä ja käytäisiin keskusteluja miten on fiksua ajaa?
Itse olen sitä mieltä että teho pyörien paras paikka on radalla, jossa saat tehot parhaiten irti ja parannat ajosuoritustasi kontrolloidusti.
Piikin jälkeen ajokortin ajo. Saa samalla sen pikku aan. Itsellä pyörän vaihto mielessä ja on ollut puhe jos alle 25 kw, saisi tyttö kokeilla tulisiko motoristia... Piikillä ajoi lähiseuduilla "hyötyajoa" ja ihan huviajoa. Itselle tulee pelkkää työmatka ajoa lähes 10 tkm kaudessa. Uskon tytön pärjäävän motolla hyvin eikä pelota päästää paanalle. Tuskin keulii ja kaahaa... Mutta riittääkö yksi pyörä? Kas siinä pulma. Siis yksi kaksi pyöräinen.
En muistanutkaan miten vaikeaa moottoripyöräily voi toisinaan olla. Lämpimän ja valoisan kesän aikaan motostelu on toisiaan pelkkää nautinnollista hupia enimmäkseen. Mitä nyt joskus pieni kesäsateen ripaus mukavasti vaihteeksi vilvoitti hellepäivänä.
Tänään kuitenkin oli todella pimeä ja sateinen päivä länsirannikolla. Olin ajamassa noin kello 20 -21 ajoittaisessa kaatosateessa. Ja tosiaan, autojen tullessa vastaan ei pimeässä meinannut tietä erottaa! Kahdeksankymppiäkin tuntui surmanopeudelta, kun kesän aikana visiiristäkin oli kuluneet kaikki mahdolliset antifoggin sun muut kyllästeet pois ja visiiri oli läpimärkä ja silmälasit huurussa. Välillä tiellä oli hirmuisia lammikoita, joita tosin en nähnyt vaan ainoastaan tunsin kun vesisuihku meinasi irrottaa jalat tapeilta.
Saappaistakin oli kesän jälkeen kalvot puhki ja vesi loiskui mukavasti kengissä kun viimein autotallista kodin lämpöön kävelin.
On tää vaan niin hieno harrastus että ikinä en lopeta!
"...hieno harrastus että ikinä en lopeta".
Kukaan ei tiedä, mitä sairauksia tulevaisuus tuo tullessaan. Kokemuksesta vain kerron, että suhteellisen nuorenakin voi käydä niin, että nivelissä on perkeleellinen pakotus ja tuska, jota ajaminen pahentaa. Kun kuitenkin ajaa, vaikka tietää, että asia kostaantuu pian, niin ajatukset ovat varsin kaksijakoiset. Kun on tavallaan hymyä kyynelten läpi, niin missä on se täydellinen nautinto?
Voi olla, "että ikinä et lopeta", mutta voi käydä toisinkin.
Ei moottoripyrällä ajaminen oo mikään "vaihtoehto",vaan se on kauaskantoinen valinta!Ei siinä mitään keinotekosta"filosofiaa"oo,vaan "henkinen ja ruumillinen"hyväksyminen asialle,joka tuntuu oikealle omassa päässä kaikkine illuusioineen ja realiteetteineen.Tottakai vanhempana niveliä kolottaa.Sehän kuuluu asiaan.Mutta pointti ei olekaan siinä,kuinka reumaattiseksi olet tullut,vaan siitä,kuinka HAUSKAA OLI SITTENKIN TIEN PÄÄLLÄ! Nuoremmat jokatapauksessa jatkavat tätä hauskuutta tavalla tai toisella.Ei tämä moottoripyöräily mihinkään koskaan lopu.Nuoremmat jatkaa siitä,mihin vanhoilla jäi.Siispä:OLLAAN KAPINALLISIA NIIN KAUAN,KUIN POLIITTINEN HAPATUS EI LYÖ MEITÄ LITTANAKSI ! jA JOS SE ITESTÄ JA AATTEENVELJISTÄ ON KIINNI,NIIN SITÄ EI TULE TAPAHTUMAAN IKINÄ !!!!!
JUMALAUTA! TUO OLI KYLLÄ KUNNOLLINEN SELITYS KAIKELLE.
Kyllä hyvin kirjoitit ! KIITOS !
Sama vilosoohvia pätee myös metsästykseen,ei se saalis,eikä se
kiiltävä haulikko,vaan että on Matkalla tuntemattomaan.
Itte oon jo tässä kolotus iässä,enkä jaksa metissä kulkea
Mutta,yksikään elokuun 20 päivä ei mene,ettei syvän alasta kourasis,
se on ikuinen "tauti"josta ei parane.
Olen ymmärtänyt että motoristit jotenkin joka kevät
oottaa että se viimenenkin lumen ripe tieltä sulas. . .
Kiitos vielä kerran sinulle, tai en tiedä, ensi kevääseen
on monta kylmää kuukautta . . .