" Olen rikki sisältä, en jaksa nykyisin iloita enää juuri mistään. Elämässäni kohokohta on se että pääsen töiden jälkeen omaan sänkyyn nukkumaan. Mielialani vaihtelee jatkuvasti: hetki sitten saatoin tuntea iloa ja lämpöä sisälläni, mutta sitten taan olen ajattelemassa pettymystäni elämääni ja maailmaa kohtaan ja olen taas vetäytynyt synkkään panssariini jota ei läpäise auringonvalo. "
Olen ns. kulissi perheen iltatähti. Perheeni on päällepäin tälläinen : kiva talo, onnellisesti yhdessä olevat vanhemmat, lapset menestyvät koulussa ja maailmalla, kaikki yhdessä ja iloisia. Todellisuudessa kaikki on vain näytelmää. kaikesta vaietaan ja jos tulee juttua kylillä, niin asia käännetään niin että ei ole mitään vikaa perheessä, vaan muut keksivät ja syyttävät piruittain. Mikään ei saa tulla tietoon ulkopuolisille, mutta vanhempani ja sisareni uskovat jo itsekkin kulissielämään eivätkä puhu ongelmista, niitähän ei ole , niistä ei saa puhua sillä muuten olet itsekäs ja kiittämätön ja vihaat perhettäsi. Asioita katsotaaan vain läpi sormien ja annetaan yksinkertaisesti olla tai sitten nostetaan hirveä meteli ja riita että asioiden pouhumisesta vain luovutaan. Meidän lapsien ongelmista vaietaan, äitini masennuksesta ja alkoholi-ongelmasta vaietaan ja isäni haluaa kontrolloida vetämällä naruista ja näyttämällä mallia miten maailmassa selvitään.
en ole saanut tukea, apua enkä lohdutusta perheeltäni ikinä, kaikki on annettu sisarilleni. Sisareni ovat täydellisiä ja menestyvät elämässään, minä saan mädäntyä nurkassa masennukseni kanssa, siitä ei saa puhua, sitä ei ole vaan teen siitä itse itselleni ongelman. Jos en tee niinkuin isäni haluaa, niin minulle ei puhuta muutamaan päivään, vaan tiuskitaan ja kerrotaan kuinka eoäonnostunut ja turha olen sisarten säestäessä kaanonissa ja haukkuessa minua, äiti saattaa kännipäissään sanoa jotakin ilkeää tai selvinpäin vain vaieta asiasta.
Haluaisin kovasti tietää miten pääsisin juttelemaan jollekin ihmisille näistä asioista ja saamaan apua masennukseeni . olen 18 vuotias tyttö.
Olen ns. kulissi perheen iltatähti. Perheeni on päällepäin tälläinen : kiva talo, onnellisesti yhdessä olevat vanhemmat, lapset menestyvät koulussa ja maailmalla, kaikki yhdessä ja iloisia. Todellisuudessa kaikki on vain näytelmää. kaikesta vaietaan ja jos tulee juttua kylillä, niin asia käännetään niin että ei ole mitään vikaa perheessä, vaan muut keksivät ja syyttävät piruittain. Mikään ei saa tulla tietoon ulkopuolisille, mutta vanhempani ja sisareni uskovat jo itsekkin kulissielämään eivätkä puhu ongelmista, niitähän ei ole , niistä ei saa puhua sillä muuten olet itsekäs ja kiittämätön ja vihaat perhettäsi. Asioita katsotaaan vain läpi sormien ja annetaan yksinkertaisesti olla tai sitten nostetaan hirveä meteli ja riita että asioiden pouhumisesta vain luovutaan. Meidän lapsien ongelmista vaietaan, äitini masennuksesta ja alkoholi-ongelmasta vaietaan ja isäni haluaa kontrolloida vetämällä naruista ja näyttämällä mallia miten maailmassa selvitään.
en ole saanut tukea, apua enkä lohdutusta perheeltäni ikinä, kaikki on annettu sisarilleni. Sisareni ovat täydellisiä ja menestyvät elämässään, minä saan mädäntyä nurkassa masennukseni kanssa, siitä ei saa puhua, sitä ei ole vaan teen siitä itse itselleni ongelman. Jos en tee niinkuin isäni haluaa, niin minulle ei puhuta muutamaan päivään, vaan tiuskitaan ja kerrotaan kuinka eoäonnostunut ja turha olen sisarten säestäessä kaanonissa ja haukkuessa minua, äiti saattaa kännipäissään sanoa jotakin ilkeää tai selvinpäin vain vaieta asiasta.
Haluaisin kovasti tietää miten pääsisin juttelemaan jollekin ihmisille näistä asioista ja saamaan apua masennukseeni . olen 18 vuotias tyttö.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Osittain löysin itseni kuvailustasi..
Psykiatrisilta poliklinikoilta kannattaa käydä kysymässä apua.
Jaksamista sinulle.
Tervetuloa kerhoon.
Mummu on hoitanut mun pienestä pitäen, äiteestä ei koskaan ollu hoitajaksi. Vika ei ollu äiteessä vaan minussa.
Laita viestiä [email protected]
Minä käyn nuorisovastaanotolla juttelemassa ns. terapeutille ja se auttaa. Suosittelen lämpimästi.
Mulla vähän sama tilanne, kulissiperheet rocks. Veljellä vakava masennus ja sairasti ortoreksiaa, joskin parani siitä, kaikki tästä ties, mutta ääneen siitä ei saa puhua. Itse sairastan bulimiaa ja käytän huumeita, sama juttu.
Koomista sinänsä, mutta ainoa kerta ku äiti on ees kommentoinu jotenki mun ongelmia, oli se ku se pyys oksentaan hiljempaa silloin ku meillä on vieraita. Onko meillä mukavaa, onko ?