MIKSI armollinen Jumala, jonka ajatukset eivät ole ihmisten ajatuksia, tarvitsi Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa, jotta olisi voinut antaa ihmiskunnalle anteeksi? Lihallinen ihminenhän, varsinkin jos harrastaa liiketoimia, ymmärtää pitää tulot ja menot tasapainossa. Silmä silmästä, hammas hampaasta. Mutta että itse Kaikkivaltias Jumala ajattelisi näin, siis ihmisten tavoin!
Ja mikä sillä on tähän saakka tullut paremmaksi että Jeesus on kärsinyt? Ihmiskunta jatkaa pahantekoaan edelleenkin. Joskus kuulee kristittyjen sanovan että Jumala odottaa armossaan että jokainen ehtisi tehdä parannuksen. Mutta kun niitä synnintekijöitähän syntyy koko ajan lisää! Jumala ei selvästikään tahdo ehtiä perässä heitä käännyttämään!
Eräs tuolla toisessa ketjussa halusi lopettaa keskustelun kanssani opillisista. Itse haluan jatkaa tästä muiden kanssa.
Ja mikä sillä on tähän saakka tullut paremmaksi että Jeesus on kärsinyt? Ihmiskunta jatkaa pahantekoaan edelleenkin. Joskus kuulee kristittyjen sanovan että Jumala odottaa armossaan että jokainen ehtisi tehdä parannuksen. Mutta kun niitä synnintekijöitähän syntyy koko ajan lisää! Jumala ei selvästikään tahdo ehtiä perässä heitä käännyttämään!
Eräs tuolla toisessa ketjussa halusi lopettaa keskustelun kanssani opillisista. Itse haluan jatkaa tästä muiden kanssa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tarkoitit varmaan tuota ketjua, johon itsekin kirjoitin juuri äsken lisää. Siirrän kirjoitukseni nyt vielä tähän sieltä.
Kyllä mielestäni Jumala on siinä mielessä esikuvamme, että sielumme haluaa päästä hänen lähelleen, hänen pyhyyteensä. Emme täällä ihmisinä siihen pysty, mutta meillä on henki, joka siihen halajaa. Ja se henki luo meille mahdollisuuden nytkin kuunnella "Isän" rakkautta. Ja kun maalliset siteemme katkeavat voimme olla niistä myös tässä mielessä vapaita.
Jeesuskin epäili ja huolehti vielä viimeiseen asti oliko Jumala sittenkin hyljännyt hänet. Hänhän oli täällä ihminen. Ns "valaistua" voimme vasta kuolemamme jälkeen, kuten Jeesuskin teki. Jumalan henki toki vaikutti hänessä vahvasti jo ihmisenä ollessaan.
Jeesus näytti, että ihmisen synnin kahleet eivät voi erottaa häntä Jumalan armosta ja rakkaudesta. Ne voittavat kuoleman ja synnin vielä tänäkin päivänä.
Jeesuksen ei tarvinut olla "uhri". Hän oli todiste. Jumalan Armosta ja Rakkaudesta.
Ehtoollisessa muistan hänen kärsimystään. Sitä kuinka hän ja me muutkin ihmiset elämme synnin ja kuoleman varjossa tässä maailmassa. Jumalan kirkkaus kuitenkin voittaa. Valo, joka sokaisee varjon. Lämpö, joka tuntee meidät.
Tietysti myös muistan hänen ylösnousemustaan ehtoollisella acimlainen :) Sehän se tietty on se varsinainen pointti!
Kuitenkin tuo hänen kärsimyksensä kolahtaa siinä mielessä, että tuntee YHTEENKUULUVUUTTA toisia maan matkalaisia kohtaan. Täällä kun elämme kuoleman ja synnin varjossa kuitenkin. Ja kärsimykset ym. kuuluu kuvaan ja vaellukseemme.
"Sulle-nimimerkille. Sanoit että Jeesus itse sanoi olevansa uhri. Uhri hän olikin. Synnin ja väkivallan uhri. Meidänkin syntisyytemme uhri, olemme osallisia samaan syntisyyteen, vaikka emme siellä olleetkaan Jeesusta tuomitsemassa silloin.
Mielestäni ei kuitenkaan uhrimenojen tarkoittama "uhri", joka uhrattiin Jumalan lepyttelemiseksi.
Se "puolesta kuoleminen" kun ei vain istu tähän kaikkeen... Jumalan armoon ja rakkauteen ja hänen iankaikkisuuteensa. Pitäisikö siitä tuntea syyllisyyttä? Että joku kärsii ja kuolee puolestasi? Pitäisikö se hyvittää jotenkin uhraamalla taas jotain? Luulen ettei se ole Jumalan tarkoitus meidän kohdallamme.
Jatkan vielä äskeiseen, että tunnen mieluummn syyllisyyttä synneistäni henkilökohtaisesti kuin siitä, että nolona luimuilen kun Jeesuksen TÄYTYI kärsiä verisesti ja väkivaltaisesti että saan vielä jatkaa. Inhoan väkivaltaa ja tuntuu että siitä syyllisyydestä en yli pääsekään, että aiheutin sellaista. Uskon että syy armahtamiseeni Jumalan silmissä on siinä, että Jumalan armo ja rakkaus ovat iankaikkisia. Ja minun Jumalani ei tarvinnut uhrimenoja tähän asiaan, vaan hän antaa armonsa ja rakkautensa meille ehdoitta kun sitä pyydämme ja sen mukaan haluamme elää. Pyhä Jumala ei tarvitse uhrimenoja, eikä ole tarvinnut aiemminkaan.
"Jeesuksen ei tarvinut olla "uhri". Hän oli todiste. Jumalan Armosta ja Rakkaudesta. "
Siinä piilee semmoinen salaisuus... ;)
Ahdas portti halutaan näköjäs kiertää keinolla millä hyvänsä. Se tie ei vie elämään.
Ahdas armollinen portti? Armollisen ahdas portti? Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan oli niin suurta, että Hänen Poikansa kuoli meidän syntiemme tähden, jotta harvat pääsevät läpi ahtaasta portista?
Jos vain harvat pelastuvat, minä en ainakaan halua osalliseksi näistä harvojen taivaallisista pipipaloista. Kukapa haluaisi.
Että ahdas portti halutaan kiertää? Ihan tarkalleen ja miten niin? Jos tarkoitat tuolla oman syntisyyden ymmärtämistä/ymmärtämättömyyttä ja tarvetta/ei tarvetta armoon, niin siitä ei ole kyse tuossa mielestäni kuitenkaan. Siis nöyryyden puuttumisesta.
Se tietysti lisähuomioksi, että eihän siitä omasta syyllisyydestä Jeesuksen kuolemaan tietenkään sillä pääse, ettei usko sen olevan Jumalan lahjonta- ja LEPYTYSuhrikuolema minun(kin) syntien tähden. Silti jokainen on tavallaan osallinen ihmisen yleiseen pahuuteen ja julmuuteen, jotka myös Jeesuksenkin ristiinnaulitsemisen syinä olivat.
Jumalan rakkaus ja armo ovat äärettömiä ja ikuisia, tilaa kulkea porteista on kaikille ja aina. Ei ole ahdasta.
Olet se rikas. Kamelinkin on helpompi mennä Neulansilmän läpi. Olet itsesi vanki ja täynnä ylpeyttäsi. Et halua nöyrtyä sen edessä, että Jeesus kuoli edestäsi. Vain sen portin kautta pääsee elämään.